Lumo ja Hurma

Tänään oli taas yksi viikon parhaita päiviä, eli rauniopäivä (unohtamatta tietenkään maanantain tottispäivää ja viikonlopun hakuiluita..) Mutta tänään oli kaikkinensa oikein parhautta mun ja Lumolaisen yhteistyössä! Paljon on vielä opittavaa, parannettavaa, hiottavaa, mutta kyllä meistä vielä hyvä koirakko tulee, kunhan jaksetaan treeniä ahkerasti!

Ennen treenejä otin Lumolle telineitä: metalliputken, josta kävi syömässä Väinö-kultsun Natural Menut, laatikon ylimmällä rimalla (n. reilun kahden metrin korkeudessa) kumpaankin suuntaan sekä tynnyrilankun. Lisäksi Lumo omatoimisesti otti joitain hyppyjuttuja.

Radalla mentiin ILMAN HIHNAA suhteellisen hyvässä hallinassa. Namitin, imutin mutta ihan se ja sama, koira kuitenkin toimi. Välillä yritti edistää, mutta pienellä muistutuksella palasi hienosti kohdilleen. Paikalla makuussa en mitenkään voinut luottaa siihen, että Lumo pysyy aloillaan kertoessani kouluttajallemme Virpille etsintäsuunnitelmaani, vaan "kyttäilin" Lumoa, minkä seurauksena nousikin sitten... Kävin palauttamassa neidin paikalleen ja vapautin melko pian, kun pysyi suht hienosti. Alueena meillä oli talot, käärmekasa sekä keski- ja alakasa, eli suhteellisen iso alue. Treenien aiheena ylhäältä tulevat hajut. Tuulta ei ollut nimeksikään. Lumolle ammuttiin heti lähetyksen jälkeen 9mm starttipistoolilla, eikä neiti reagoinut ampumiseen, jee! Aloitimme alueen läpi käymisen taloista, joista keskitalon yläkerrasta löytyikin yksi maalihenkilö. Lumo oli välillä edistää ja liikkui sangen rivakasti, mutta tuli kutsusta takaisin ja tarkisti pyytämäni paikan. Jatkoimme alakasalle, ja alakasan päädyssä Lumo sai keskikasan päädyssä olevasta maalihenkilöstä hajun ja nosti maalimiehen. Jatkoimme alakasan pajupuun päätyyn, josta leikkasimme yli takaisin keskikasalle. Sieltä ei löytynyt mitään. Lumo reagoi keskivaiheilla mielestäni johonkin, mutta ei tarpeeksi voimakkaasti. Mahdollisesti joihinkin keskikasalla häiriöinä olleisiin vaatteisiin. Jatkoimme takaisin taloille, ja talojen kautta käärmekasalle, josta olin ensimmäisellä kierroksella kutsunut koiran pois. Elin jotenkin siinä käsityksessä ettei kasa kuulunut alueeseen, mutta viimeinen maalihenkilö löytyi sieltä. Lumo sai hajun oikeastaan todella kaukaa, tarkensi hieman "hajun reunoja" alatalon päädyssä ja juoksi suunnilleen suoraan käärmekasalla olleelle maalihenkilölle. 

Kokonaisuudessaan meillä taisi olla hyvä suoritus. Kauan meillä ei nokka tohissut. Etsintäsuunnitelma muuttui kerran, ja tuolloinkin minulla oli heti Virpin asiaa kysyessä hänelle ilmeisen kelpo vastaus. Vähänhän mulla on tapana puhua ikäänkuin itselleni liikkuessani... Selitän siis ääneen mitä tapahtuu. Tänään taisin itse liikkuakin ihan ok, kun en muista kertaakaan kuulleeni takanani kulkevalta kouluttajalta "liiku"-käskyä. Lumo oli ihan ehdottoman etevä ja taitava tänään! Teki hienoa yhteistyötä kanssani, liikkui, kuten aina, erittäin hienosti ja ketterästi, ei reagoinut laukaukseen, ohjautui ja oli vaan niin mahdottoman pätevä, että! Käärmeksiäkään ei nähty, ja hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa, vai miten sitä sanotaan.

Ai joo, meidän eläinlääkäristä soitettiin tänään huonoja uutisia. Olen siis kohta pari viikkoa odotellut Lumon TGAA-testin tulosta, ja nyt pieneläinhoitaja soitti, että verinäyte on hukkunut postissa... Jep jep, hullua pidetään siis jännityksessä  vielä seuraavat kaksi viikkoa. Lauantaina mennään otattamaan uusi näyte. Ja todellakin sitä negatiivista odotetaan.