Hakua, peuran karvaa ja kavereita

Uusi viikko ja uudet kujeet, mutta päivitellääs nyt vielä tuo viime viikon loppupuoliskokin.

Perjantaina meillä oli iltapoikana Dante, joka viihtyi meidän seurana Petikon lenkin verran ja tovin  tässä meillä kotosallakin Lumo-neidin ilona. Danten isäntäväki oli elävissä kuvissa, ja Lumo pääsi suoraan Justun kainalosta naapurin Danoninon kylkeen kiehnäämään. Lauantaina vierailimme Mikon äidin luona Espoossa grillauksen merkeissä. Paikalla olivat tietenkin isäntäväen beaceron Rubi, Mikon siskon ja hänen miehensä kolme portugeesiä sekä aivan ihastuttava pienen pieni löwchen tyttö Tete, ikää vajaa neljä kuukautta. Lumo oli ensin vähän, että "onko tää aito" ja kokeili Teteä hellästi tassullaan. Hetken päästä tytöt tekivät vähän enemmän tuttavuutta, ja Tete oli ihan Lumon mieleen. Tyypit makoilivat terassilla hammasmiekkaillen ja nuljuttaen toisiaan. Välillä Tete kävi ottamassa pienet kauneusunet, jonka jälkeen homma jatkui. Lumolla on siis uusi, pieni ystävä.

 

Sunnuntaina hakuiltiin. Ilma oli suhteellisen lämmin, ja emäntä ei lauantai-illan riennoistaan täysin koulutuskelpoinen, lähinnä väsymyksen takia, eli otettiin koirankoulutusta ilmaisutreenin ja erilaisten maalimiehien merkeissä. Ajatuksena oli siis tehdä pieni etsintä, jossa usemapi toisto. Ensimmäinen maalimies oli löytänyt aivan fantastitisen paikan, ainakin Lumon mielestä. Neiti työsti hienosti, meni maalimiehen luokse, mutta alkoikin työstämään jotain ihan muuta... Kappas, maalimiehen vieressä oli peuran karvoja ja liekö pala nahkaakin... Lumo nappasi arteensa maasta, jolloin maalimies kutsui Lumoa, ja neiti tajusi, että jotain taisi jäädä kesken, jätti karvat ja kävi syömässä namit.. Seuraava maalimies oli seisova, jonka Lumo ilmaisi hienosti. Kolmas maalimies oli suhteellisen aukealla paikalla istumassa pressuun kääriytyneenä niin, että ylävartalo ja vähän jalkoja näkyi. Lumo työsti ja nähtyään maalimiehen näytti hieman säikähtäneeltä, haisteli  sijaistoimintona hetken maata, lähdin itse tukemaan koiraa hieman liikkumalla maalimiestä kohti, jolloin Lumo rohkeni mennä maalimiehelle, jota ensin vähän haistoi ja todettuaan vaarattomaksi alkoi ilmaisemaan. Koska ensimmäinen, helppo, kuusen alla istunut maalihenkilö meni peuran karvojen takia ihan plörinäksi, niin otimme vielä neljännen, helpon, istuvan maalimiehen. Lumo ilmaisi jälleen hyvin. Eli jatkamme edelleen ilmaisua ja erilaisia maalimiehiä, pressun kanssa eritoten. Jotta Lumolla on "oikeasti" omasta mielestään tekemistä, niin teemme treeniä pienen alueen etsintänä. 

Treenien jälkeen käytiin oman possen voimin puistossa hengailemassa, ja illan vähän viiletessä Peiqin ja Aidan kanssa Petikossa lenkillä.

Maanantaina oli jälleen suhteelisen lämmin ilma. Meillä oli perinteisesti taas tottistreenit, jotka meni vähän niin ja näin. Alkuun tehtiin noudon alkeita, eli meillä lähinnä kapulaan tarttumista ja siitä palkkaamista, ei Lumon lempparii... Neitihän ottaa melkein mitä vaan suuhunsa, mutta useinmiten vie mennessään sen sijaan, että toisi sen minulle... Lumo loisti paikallamakuussa (liekö syynä lämmin ilma?), seuraamisessa vetelehti ja jäi, henkilöryhmässä jäi myös, jättävät ihan ok, luoksetulossa oli myös aavistuksen laama. Eli ei mitenkään maailman onnistuneimmat treenit... No paremmalla vireellä, kummatkin, ensi kerralla sitten. Treenien jälkeen käytiin taas vetelehtimässä Petikon ympäri. Selkeästi tuo +20 astetta verottaa lappalaisia sen verran, ettei tarjolla ollut  juurikaan normaalia hepulointia ja riekkumista, vaan lähinnä kieli poskella läähättäviä ja mukana laahustavia rekkuja. No, ei pidä valittaa, ei tätä kuitenkaan ikuisuutta kestä (ja pessimisti ei pety).

 

Lumo ja Peiqi Pitkäkoskella