Reenii, hommaa, puuhaa

Päivitystä jälleen…

Viime sunnuntaina jatkettiin hakutreeneissä pistoilla. Tällä kertaa otettiin tallatulla alueella viisi pistoa 50 metriin. Edellisellä kerralla apuna oli näyttäytyvä ”haamu”, joka piiloutui, tällä kertaa kokeiltiin ääniapua, taputusta. Eli käytännössä ääniapu, lähetys, suorapalkka, ohjaaja juoksi piilolle, ihasteltiin löytö, koira ”haltuun”, jatkettiin hieman keskilinjaa eteenpäin siellä 50 metrissä ja palattiin keskilinjalle, ääniapu, lähetys jne. Viidennellä maalimiehellä otin lyhyen ilmaisun, muutoin käytettiin suorapalkkaa.

Summa summarum: haamut nostattivat koiraa ehkä enemmän kuin ääniapu, joka musta on dieseltyyppiselle oikein hyvä. Joten jatketaan haamuavuilla, niin kauan kuin apuja tarvitsee. Tulen varmaan tuon haamun näyttäytymisen jälkeen pyöräyttämään koiran ympäri keskilinjalla ennen lähetystä. Pistot taisivat olla suhteellisen suoria ja koira eteni hyvin 50 metriin. Nenä mitä ilmeisimmin auki, sillä maalihenget löytyivät hyvin, eikä koira voinut niitä pistolla edetessään nähdä. Jatkossa siis etäisyys edelleen se 50 metriä. Haamujen kanssa voidaan hyödyntää tallaamatontakin aluetta, joka ehkä pelastuskoiralle parempi harjoitus. Ja siitä jatketaan toivon mukaan niin, että avuista päästään eroon, ja koira irtoaa tallaamattomallakin alueella. Haamut piiloutuvat tästä lähtien maastoverkkoon/ pressuun, eli varmistetaan se, että koira oikeasti tekee työtä nenällään.

• Tallaamaton alue
• Etäisyys 50m
• Apuna haamut
• Näyttäydyttyään haamut piiloutuvat maastoverkon/ pressun alle
• Koiran ”pyöräyttäminen” ympäri ennen lähetystä
• Suorapalkka/ haukkuilmaisu vaihtelevasti
• Ohjaaja menee maalimiehelle -> koira haltuun
• Edetään koiran kanssa keskilinjan suuntaisesti 50 metrissä jonkun    matkaa -> paluu keskilinjalle

Tavoitteena on siis päästä avuista mahdollisimman nopeasti eroon. Yksi vaihtoehto on ottaa kohtapuoleen esim. mielikuvatreeni -> koira näkee kun kaksi maalimiestä menee metsään, viedään hetkeksi pois ja lähetys ilman apuja. Katsotaan kuinka treenit etenee.

Raunioilla vappupäivän teema oli monta maalimiestä pienellä alueella. Piiloiksi ”tilasin” mitä vaan. Meidän alueena oli ylä- ja keskitalo. Eli se suosikkialue, jossa kadotan koirani heti lähetyksen jälkeen. 

Lähetys tuulen alta, ylätalon nurkalta. Lumo lähti kuin tykin suusta ylätalon nurkalta talon taakse, itse kipitän eteenpäin ja näen koirasta vilauksen ylä- ja keskitalon välissä ja melko heti kuului ilmaisukin. Kuuntelin hetken, totesin, ettei ole koirani tapaista haukkua hajua vaan Pumsii on maalimiehellä, käpälä ylös. Eka löydettiin keskitalon keskikerroksen keskivälistä, mutta suoritus ei ollut kovinkaan keskinkertainen vaan varsin hyvä. Jatkettiin alueen käymistä keskitalon alatalon puolelta. Lumo alkoi melko heti merkata hajua, tuuli oli vaihteeksi pyörähtänyt, ja jälleen oltiin tuulen alapuolella. Haju levisi alatalolle, jossa kävi hakemassa vähän reunoja, kiipesi alatalon kaltevaa seinää pitkin, kiersi taloa ja harrasti taas itselleen tyypillistä akrobatiaa. Työsti hajun kuitenkin hienosti ja etsi sopivaa kiipeilyreittiä sukellusveneelle. Päätyi kiertämään keskitalon telinekentän puoleisesta päädystä (koira siis tuntee radan ja reitit…). Sukellusveneen luukku oli raollaan, ilmaisu oli hyvä. Taas jatkettiin, kierrettiin keskitalo telinekentän puolelta ja mentiin ylä- ja keskitalon välistä. Lumo nappasi hajun, ja annoin tilaa työstää. Haju tarkentui talojen välissä olevaan arkkuun, jonka kansi oli hieman raollaan. Arkun edessä oleva alusta on limittäin, lomittain ja toisten päällä olevia autonrenkaita, eli suhteellisen epätasainen alusta. Hetken haki hyvää ilmaisupaikkaa, mutta itse ilmaisu oli hyvä. Hieno homma! Palattiin takaisin lähetyspisteeseen, sillä ylätalo jäi tarkistamatta. Ohjasin koiraa tarkistamaan ylätalon päädyn, kiipesi kaltevaa seinää pitkin, kurkisti elementtien rakoon ja kipusi katolle. Elekieli oli muuttunut jo kaltevalla seinäpinnalla, joten tiesin, että jossain haisee.  Katolla häntä alkoi viuhua ja maalimies löytyi katolla olevasta arkusta. Koska piilon luukku oli auki, ja piilojen tilavuuksia on Lumon tullut useinkin testattua, ja yllättävän moneen piiloon mahtuu maalimiehen lisäksi yksi kompakti lapinkoira, niin sinnehän se livahti. Maalimies hiukan valitteli tärykalvojaan lapinkoiran haukuttua korvan juuressa tuossa pelti-alumiini-mikä lie-rakenteisessa piilossa… Kaikkiaan hyvä ja onnistunut treeni. Koira on motivoitunut, tekee työtä vauhdikkaasti mutta tarkasti. 

Raunioilla keskitytään seuraaviin asioihin ja niiden vahvistamiseen:

• ohjattavuus
• piilotyyppien vahvistaminen (ylhäältä/ alhaalta tulevat hajut, umpipiilot, lähekkäin olevat piilot jne.)
• heikot hajut
• itsevarmuutta koiralle siihen, jos ohjaaja käskee jättämään hajun toiselta alueelta, palaa siihen myöhemmin ja työstää hajun
• kestävyys
• ilmaisu
• erilaiset häiriöt (ruoka, vaate, ihmiset, äänet)

·        

Sitten ihan toisenlaisiin uutisiin. Laitoin tammikuussa kennelnimianomuksen Suomen Kennelliitolle, ja FCI on myöntänyt minulle kennelnimen. Ykkösvaihtoehtoni Naavisemon hyväksyttiin. Eli toiveissa ja haaveissa on saattaa maailmaan pieniä Naavisemon lapinkoiria, toivon mukaan jo tänä vuonna. Kasvatustyöni tulee olemaan hyvin hyvin pienimuotoista, tapahtumaan harvakseltaan ja pääosin teen sitä puhtaasti itsekkäistä syistä. Eli haluan pysyä itse ”hyvissä koirissa”, jatkaa niitä koiria, joilla koen olevan hyviä ominaisuuksia (harrastusominaisuudet ja -näyttö, paimennustaipumus), hyvä rakenne sekä tietenkin luonne- ja terveyspuoli kunnossa. Se miten usein tällaisia koiria eteeni tulee, onkin sitten toinen asia. Eli oma näkemykseni lapinkoirasta ei ole seurakoira, vaan koira, joka soveltuu aktiivisen ja ulkoilevan ihmisen seuralaiseksi, harrastamiseen, jolla on palikat kohdallaan ja paimenkoiramainen olemus.