Eilen alkoi Espyn "kouluttajaksi koulutuspilotti". Olen mukana raunio- ja hakuosuudessa, silläkin ajatuksella, että mikäli meidän pentusuunnitelmat menee putkeen (aloitetaan nyt siitä juoksun alkamisesta...), astutus onnistuu ja Lumo jää mammalomalle, niin saan jostain lainaan toisen treenikoiran.. Tai toki voin olla koirattomanakin.
Eilen starttasi raunio-osuuden harjoitukset. Ensimmäisen kerran teemana oli Koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö ja oikean mielentilan luonti. Meidän "pulmaksi" ilmoitin hallinnan raunioilla, eli Lumolla on intoa tosi paljon, mikä on todella hyvä asia, mutta sellaset "hallitut" siirtymiset radalle on aika jänniä.. Eli ylipäänsä se sellainen ohjaajan ja koiran välinen yhteistyö on meillä kehityskohteena.
Pumsiille otettiin hallinnan parantamiseksi "virpomistreeniä". Eli maalimies innostaa ja hetsaa koiraa, ohjaaja kannustaa vieressä, maalimies katoaa ja ohjaaja vaatii koiraltaan hallintaa, jotta lähetyksestä saadaan hallittu, ja koira pääsee palkaksi etsimään. Lumon kanssa on vähän vastaanvanlaista treeniä tehty loppusyksystä, mutta ei ihan niin hetsaten.
Maalismies nostatti Lumoa, Pumsii iloitsee remmi tiukalla ja haluaa lähteä maalimiehen perään. Maalimies juoksee ja piiloutuu. Käsken Lumon sivulle, ei mennyt perille ehkä ihan yhdellä käskyllä, mutta Lumo tulee sivulle. Remmi irti, koiran vapautus, lähtee kuin nato-ohjus. Tätä toistettiin kolme kertaa, ensimmäisessa kriteeri oli sivulletulo, toisessa sivule tulo ja pari askelta yhdessä kulkemista, kolmannessa sivulle tulo ja pari askelta lisää. Ja joka kerralla siis koira pääsi palkaksi etsimään maalimiehen. Viimeisen virpomisen jälkeen alueella oli vielä yksi maalihenki, eli sai jatkaa etsintää.
Summa summarum:
Lumolle treeni oli ehkä sinällään tuttu, ja aika nopeasti kuitenkin tarjosi oikeaa toimintaa, sen sivulle tulemisen eli koiralla herneet kohtasi. Jossain määrin voisin siis sanoa koirani olevan kyllä hallinnassani. Myös raunioradalla.
Ohjaaja olikin sitten taas ihan omaa laatuaan: ohjaaja häröili, unohti hengittää, vaati koiralta liikaa eli ei seurannut koiraa (kolmannessa virpomisessa vaadin pari askelta liikaa..) ja ei periaatteessa siis keskittynyt koiraan. Seuraamisessa koiran on tarkoitus seurata ohjaajaa, ei ohjaaja koiraa. Käskyjen toistamisesta tuli myös noottia, eli ohjaajan (minun) tulisi itse uskoa niihin käskyihin eli käskyjä ei saa kyseenalaistaa. Jostain syystä unohdin tehdä kaikki meidän perusrutiinit ennen etsintää, eli ne normaalirutiinit ovat tärkeitä etenkin koiralle, mutta myös ohjaajalle. Eli se oikean mielentilan luominen molemmille ennen etsintää tai treeniä nyt ylipäänsä. Pssst... Mä kuitenkin muistan nää kokeissa, eli en ole ehkä ihan toivoton.
Pumsiille otettiin hallinnan parantamiseksi "virpomistreeniä". Eli maalimies innostaa ja hetsaa koiraa, ohjaaja kannustaa vieressä, maalimies katoaa ja ohjaaja vaatii koiraltaan hallintaa, jotta lähetyksestä saadaan hallittu, ja koira pääsee palkaksi etsimään. Lumon kanssa on vähän vastaanvanlaista treeniä tehty loppusyksystä, mutta ei ihan niin hetsaten.
Maalismies nostatti Lumoa, Pumsii iloitsee remmi tiukalla ja haluaa lähteä maalimiehen perään. Maalimies juoksee ja piiloutuu. Käsken Lumon sivulle, ei mennyt perille ehkä ihan yhdellä käskyllä, mutta Lumo tulee sivulle. Remmi irti, koiran vapautus, lähtee kuin nato-ohjus. Tätä toistettiin kolme kertaa, ensimmäisessa kriteeri oli sivulletulo, toisessa sivule tulo ja pari askelta yhdessä kulkemista, kolmannessa sivulle tulo ja pari askelta lisää. Ja joka kerralla siis koira pääsi palkaksi etsimään maalimiehen. Viimeisen virpomisen jälkeen alueella oli vielä yksi maalihenki, eli sai jatkaa etsintää.
Summa summarum:
Lumolle treeni oli ehkä sinällään tuttu, ja aika nopeasti kuitenkin tarjosi oikeaa toimintaa, sen sivulle tulemisen eli koiralla herneet kohtasi. Jossain määrin voisin siis sanoa koirani olevan kyllä hallinnassani. Myös raunioradalla.
Ohjaaja olikin sitten taas ihan omaa laatuaan: ohjaaja häröili, unohti hengittää, vaati koiralta liikaa eli ei seurannut koiraa (kolmannessa virpomisessa vaadin pari askelta liikaa..) ja ei periaatteessa siis keskittynyt koiraan. Seuraamisessa koiran on tarkoitus seurata ohjaajaa, ei ohjaaja koiraa. Käskyjen toistamisesta tuli myös noottia, eli ohjaajan (minun) tulisi itse uskoa niihin käskyihin eli käskyjä ei saa kyseenalaistaa. Jostain syystä unohdin tehdä kaikki meidän perusrutiinit ennen etsintää, eli ne normaalirutiinit ovat tärkeitä etenkin koiralle, mutta myös ohjaajalle. Eli se oikean mielentilan luominen molemmille ennen etsintää tai treeniä nyt ylipäänsä. Pssst... Mä kuitenkin muistan nää kokeissa, eli en ole ehkä ihan toivoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti