Treenikoostetta viimeiseltä viikolta

Kouluttajakoulutuspilotin raunio-osuuden toinen ja kolmaskin kerta on jo treenattu. Toisen kerran teemana oli koiran palkkaus ja maalimiesohjeistus. Poikkeuksellisesti treenasimme perjantai-iltana Lintuvaaran homekoululla. Lumon palkkauksesta ei liene epäselvyyttä. Kyllä se ruoka on, jonka eteen tehdään näitä pelastusalan töitä. Loppupalkkana toimii lelu, toisinaan pelkkä sosiaalinen loppupalkka on ihan parhautta. Sosiaalisella loppupalkalla tarkoitan sitä, että treenin päätteeksi kaikki läsnäolijat fiilistelee ja kehuuu pientä ja pätevää lapinkoiraa, ja lapinkoira saa vain leuhkia menemään ja paukutella henkseleitä.

Palkkaus- ja maalimiesohjeistus treenissä otin Lumolle treeninä pienen alueen rakennuksessa ja kaksi maalimiestä, joihin koiralla ei ollut mahdollisuutta saada katsekontaktia. Ihan pakko palastella treenien kokoa ja pohtia teemoja ja toteutusta tarkkaan, sillä Lumo parhaimmillaan treenaa neljä kertaa viikossa. Eli vaihtelevuutta, erilaisia haasteita ja maalimiehiä aina eri määrä. Alue oli tosiaan pieni. Ensimmäinen maalimies löytyi koulun ruokalasta, sellaisen tarjoiluvaunun päälle piiloutuneena. Ilmaisun aloittaminen kesti, tuli mölinää, Lumo vaihtoi paikkaa, kiersi vaunua, nousi vasten, kunnes lopulta aloitti kunnon ilmaisun. Maalimies palkkasi oikea-aikaisesti, loistavaa. Jatkettiin ruokalan kautta koulun aulaan, joka oli seuraava alueemme. Lumosta näki hyvin äkkiä, että oli hajulla. Haki hajun reunoja, kävi välillä tuulettamassa neneäänsä juhlasalissa ja palasi työstämään. Teki aktiivisesti töitä. Pystyin koiran eleistä ja liikkeistä päättelemään maalimiehen sijainnin, siitä mihin hajun reuna loppui ja missä haju puolestaan heikkeni lähellä maalimiehen sijaintia. Maalimies oli aulan kulmassa, reilun metrisen lipaston taakse piiloutuneena. Haju levisi tasaisesti molempiin suuntiin, mahdollisesti ylöspäin ja koiran reaktioista päätelleen hajuvana heikkeni lähellä piiloa. Ohjaajalle haastava tilanne: pieni alue, voimakkaat reaktiot ja liikkeellä ohjaaminen haastavaa. Yritin olla hiljaa, ainoastaan silloin kun Lumo meni selkeästi alueen ulkopuolelle kutsuin sen toisinaan takaisin, toisinaan annoin vähän tuuletella nenää. Jossain vaiheessa otin askeleen kohti nurkkaa koiran tullessa kohden. Lumo pysähtyi mun viereen kuin kysyäkseen, no kerro missä se on. Olin hiljaa ja liikkumatta. Koiran jatkoi töitä, ja melko pian paikansi maalimiehen. Ilmaisu oli ok, ja maalimies palkkasi koiran oikea-aikaisesti.

Summa summarum: Treenin aihe oli ohjaajalta hyvin valittu. Lumolla toisiaan on havaittavissa sitä, että pyrkii näkemään maalimiehen ja ylöspäin ilmaiseminen on joskus vaikeaa. Eli molempia täytyy treenata ja pitää piilotyypit vaihtelevina. Koira toimi hyvin, ohjaajakin toimi melko järkevästi ja maalimiesohjeistus oli selkeä ainakin maalimiesten toimista päätellen.

Eilen oli koulutuksen kolmas kerta. Treenin aiheena erilaiset häiriöt, keskittyminen ja etsiminen toisen koirakon kanssa. Häiriöitä voi olla lukemattomia, riippuen ihan koirasta ja ohjaajasta. Myös ohjaaja voi olla häiriö koiralleen toimiessaan epäedullisesti koiran kannalta. Treenin alussa radalle ”kylvettiin” paljon ruoka-, vaate-, yms. häiriöitä (mm. kakkavaippoja). Koko rata jaettiin kolmeen tai neljään kaistaleeseen, ja jokaisella alueella oli yksi maalimies. Jokaisella kaistaleella etsi koira, eli parhaillaan radalla oli neljä koiraa työskentelemässä yhtä aikaa viereisillä kaistaleilla. Samalla harjoiteltiin etsintää kytkettynä.

Lumon häiriönsietokyky juoksuisenakin on sangen loistava. Kytkettynä etsimistä on treenattu niin maastossa kuin taajamissakin. Raunioilla kytkettynä etsimistä on harjoiteltu luokattoman vähän, mutta eipä tuo paljoa haitannut. Ensimmäisellä kaistaleella merkkasi yhden häiriön, ja mahdollisesti myös viereisen koirakon alueella oleva häiriö kiinnosti, jatkoi etsimistä. Muutama muu häiriö jäi omaan arvoonsa, ja ensimmäinen selkeä merkkaus tuli sitten viereisen alueen maalimiehestä. Tämäkin aivan loistava juttu, sillä sain vahvistettua kehuilla merkkauksen, ja koiran jatkamaan omaa aluettaan. Melko heti löytyi se omankin alueen maalimies.

Heti perään otettiin toinen kierros viereisellä alueella, eli jokainen koirakko siirtyi kaistaleelta seuraavalle. Lumolla on liinassakin vauhtia vaarallisuuteen asti, lähinnä siis ohjaajan näkökulmasta. Onneksi liinalla on hyvä jarrutella, ja se ei menoa haittaa. Toisella kaistaleella häiriöt eivät kauheasti kiinnostaneet. Pujoteltiin talojen välistä, ja Lumo sai aika nopeasti hajun. Haju oli sama, jota oli jo edellisellä alueella merkannut. Pyrki maalimiehelle taloelementtien välistä, mutta liinan päässä kulkevaa ohjaaja ei moinen akrobatia kiinnostanut. Estin liinalla koiraa pääsemästä maalimiehelle haluamaansa reittiä ja valitsemaan uuden. Päättäväisesti kiersi talon ja tarkensi maalimiehelle. Juuri samalla hetkellä viereisellä alueella sai toinen koira palkkansa, vinkuvaa lelua ja iloista kehua. Häiriö oli suurempi ohjaajalle kuin koiralle. Loisto Pumsii!

Summa summarum: Loistava treeni, tällaisia lisää! Lumo sietää hyvin ruoka- ja vaatehäiriöt, samoin kytkettynä etsiminen ei aiheuta koiralle kohtuuttoman suurta häiriötä. Viereisillä alueilla työskentelevät koirakot eivät vaikuta työskentelyyn ainakaan liiemmin häiritsevästi. Raunioilla näitä pitäisi vaan treenata paljon enemmän, ja myös etsintäaikaa pidentäen.

Viime sunnuntain hakutreeneissä jatkettiin pistoilla. Tällä kertaa otettiin pistot epä-pk:maiseen tyyliin tallaamattomalle alueelle ja kaikki samalle puolelle tietä. Lähetys kirjaimellisesti Kattilajärventien laidasta loivaa kalliota ylös. Maalimies kiersi kallion päälle toista reittiä. Näyttäytymisen jälkeen maalimies eteni jonkun matkaa ja piiloutui, ääriviivojen häivyttämiseen maalimies käytti mastoverkkoa. Kolmella pistolla palkkauskriteereinä olivat: ensimmäisellä pistolla suorapalkka, toisella palkkaus hyvästä haukkusarjasta ja kolmannella palkkaus ilmaisun aloittamisesta.  Jokaisella lähetyspisteellä näytin ensin koiralle suunnan, tämän jälkeen maalimies näyttäytyi (haamu), käänsin koiran pois ja käveltiin toiseen suuntaan, maalimies piiloutui. Paluu lähetyspisteeseen, keskittyminen ja lähetys. Lumo lähti jokaiselle pistolle kuin nato-ohjus. Ohjaaja ei ollut ihan yhtä ketterä ja nopea kalliorinnettä ylösnoustessaan.. Viimeisen piston jälkeen kaivoin loppupalkkapatukan taskusta ja Lumo tarrasi siihen kiinni hyvällä otteella ja polleena kantoi autolle asti.

Summa summarum: Tämäkin oli todella hyvä ja onnistunut treeni. Koiran motivaatio kasvoi selvästi. Toiselle pistolle palatessamme (eli siis ensin olin näyttänyt koiralle suunnan, haamu ja koiran kääntäminen ja kävely toiseen suuntaan) Lumo pyrki metsään jo saman tien kun käännyin sen kanssa takaisin kohti lähetyspistettä. Hyvä, intensiivinen treeni! Näitäkin lisää.

Maastossa otan varmaan vielä yhden pistotreenin, ja tallaamattomalle, jonka jälkeen voidaan tehdä partiointi ilmaisuineen tallaamattomalla.

Raunioilla tämän viikon teemana oli alueiden läpi käyminen. Eli isommat alueet palasteltuina. Meillä treeni ei ihan toteutunut, sillä halusin keskittyä edellisen viikon rakennusetsintätreenin tapaan ylöspäin ilmaistaviin piiloihin, ja siihen, ettei maalimies ole nähtävissä. Alueena oli keskikasa.

Lottovoitto on toki tulla viimeisenä koirakkona radalle. Tuuli oli näennäisesti tyyni, mutta voi niitä hajuja. Lumolla keuli ja pahasti. Tavallaan tämä oli taas treeni, jossa ohjaaja liikkui hyvin kasoilla ja oli koiransa ohjattavissa. Enimmät höyryt siis juoksi pois, ja kerkesi lyhyessä ajassa tarkistamaan pari muutakin alueen reunaa ja jokusen vanhan piilon. Maalimiehetkin löytyivät, ja tällä kertaa niitä ylöspäin ilmaistavia piiloja ei ollut mitenkään haastava ilmaista. Sekään ei haitannut, että niihin törppöihin ei nähnyt sisälle. Mutta se viimeinen maalimies jonka kasvot näkyivät, ja joka oli Tean tornin yläkerrassa, jonne pienen lapinkoiran oli pakko kiivetä ja tunkeutua samaa betonilokeroon maalimiehen kanssa, oli sitten vaikein ilmaista. No ehkä tilaa ei ollut kovinkaan paljoa, ja joutui ehkä miettimään miten siinä olisi ja haukkuisi, ettei nyt ihan sylissä istuisi..

Summa summarum: Kelpo treeni, vaikka yhteistyö olikin hiukan hakusessa alkuun. Sain mitä halusin, eli niitä ylöspäin haukuttavia piiloja. Treenin päätteeksi Lumolainen rallasi kanaparrun muistin virkistykseksi ja sinkoili muutenkin vähän hallitsemattomasti. Ehkä liian lyhyt treeni? Lopulta kelpasi ohjaajan hanska ja sitä repien matkattiin autolle.

Kaikkien näiden treenien myötä on herännyt taas ihan miljoona ajatusta ja ideaa siitä, mitä pitää treenata, mitä vahvistaa jne. Ihan huippua siis.

Juoksuinen synttärisankari

Ai niin, perinteinen synttäripäivitys on jäänyt:

Lumo-Pumbster-Pumsii-Pumpanen täytti 4 vuotta lauantaina 5.5! Onnea pätevälle ja rakkaalle karvakorvalle!

Synttäreitä vietettiin rennonletkeesti lenkkeillen ja bileissä mukana oli kaverini Saaran snautserinarttu Frida. Synttäreiden kunniaksi tekaisin tytöille maksalooraa, josta loihdin oikein nätit ja koiramaiset synttäriherkut!

Koska se maksaloora on valmista? Me ei jakseta enää odottaa!

 

Valmista tuli: home made maksalooraa, Herra Snellmannin ohuen ohutta kalkkunaleikettä rullalla, poronsäilykepallerot ja siansaparot

 

 

Synttärilahja vm 2012