Lumo päivittää oma-actionia!

Huh, meika tyttö on "lomaillu" emännän kanssa tän viikkoa. Pikkasen ollaan huideltu ympäriinsä, aika kreisiä sanon minä. Tiistaina herätessäni en tasan tiennyt, mitä päivä tuo tullessaan. Alkuun oli melkosen tylsää chillailua kotosalla, kunnes tuo ihmiseni alkoi pakkaamaan reppua. Siinä sivussa seurailin, että mihinkä tässä mahdetaan lähteä. No selkishän se, Jenni tuli hakemaan meitä, ja meikä tyttö pääs Kattis-porokoiran kanssa takapenkille matkustamaan. Matka kesti ja kesti, välillä me jouduttiin odottelemaan autossa, kun emännät vouhkas menemään. Vihdoin päästiin sitten perille, ja mehän mentiin siis Katlan ja kumppaneiden kotiin, jai!

Kattis, Fauna, Taiga ja Salka asustaa tästä vähän matkan päässä Keravalla. Niillä on kaksi kissaakin, Vimpa ja Arhippa. Mä ihan tykkäilen niistä kissoista, etenkin Arhipasta, kun me ollaan melko samanvärisiäkin. Meikä tyttö nuoleskeli Arhipan korvia ja kaikennäköstä, Näillä tyypeillä oli laatikollinen kaikenlaisia kivoja leluja, joita mä kävin sitten reippaana Salkan sängynalusmurinoista huolimatta tutkimassa. Tytöt esitteli mulle vähän omia hoodejaan, ihan kivoja lenkkimaastoja, joissa oli vähän samanmoisia epäilyttäviä hajuja kuin monissa muissa paikoissa, joille mä päätin sitten kovana mimminä vähän haukahdella. Kyllä noi meidän emännät puhuivat keskenään, että näkivät sillä yhdellä lenkillä muka ketunkin... Mä en vieläkään oikeen tiedä miltä se kettu näyttää, korkeitaan luulen tietäväni miltä se voisi haista... Meiltä se näkeminen meni meinaan ihan ohi..

Meikä-tyttö fiilistelee aurinkoista kevättalvea!

Arhippa (Ocicat)

Tiistai-ilta hengattiin tosiaan siellä, ja sitten me jäätiin nukkumaankin sinne. Emäntä nukkui sohvalla, se Arhippa kisu oli ainakin jonkin ajan yöstä emännän jaloissa, ja sitten me Kattiksen kanssa käytiin aina välillä hengailemassa pikku torkkuja mun emännän vieressä. Keskiviikko aamuna me lähdettiin tosi pitkälle lenkille. Kaikki meni hirmu hyvin, mua kyllä vähän alkoi jo väsyttämään se kaikki uusi puuhastelu, ja tais siinä vähän pinnakin vahingossa kiristyä. Mulla tuli sitten paha virhearvio, ja meillä meni Salkan kanssa vähän sukset ristiin. Emäntä oli sitä mieltä, että meidän kiivas keskustelu johtui jostain suuresta aarteesta, kuten hepankakasta, risusta, kepistä tms. Mä oon kyllä pyytänyt Salkalta, ja muilta, anteeksi, että oon välillä vähän tiukka ja  huumorintajuton.. Loppulenkistä me pysähdyttiin hetkeksi, emännät joivat kahvia ja me saatiin korvapuustia. (siis sellasta hyvänmakuista) Kattis & co:n residenssiin päästyämme me oltiin aika sipissä kaikki. Mäkin luovutin, ja menin lampaantaljalle ottamaan kauneusunet.

Kattis, Fauna ja minä ite

Minä ite takana, edessä Taiga ja Salka

Ja vähänkö mua väsytti

Tovi siinä meni torkkuessa, kunnes taas tuli lähtö. Me päästiin tekemään Kattiksen, Faunan ja Taigan kanssa hommia! Ajeltiin yhteen aika kivaan paikkaan, jossa ollaan käyty aiemminkin. Siellä oli myös Eeva ja Rubi paikalla, ja meikä siirtyi sitten Rubin kanssa autoon odottelemaan vuoroani. Alkuun mä luulin olevani ihan liian sippi koko hommaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että toi hakuilu on sen verran huisia puuhaa, että meikä tyttö oli ihan uudessa iskussa! Emännällä ei sen sijaan näyttäny kunto riittävän. Ihan sääliksi kävi kun tää tyttö painatteli pitkin hankia, ja emäntä rämpi umpihankeen upoten. Kerkesin pariin otteeseen paljon paljon aikaisemmin maalimiehelle. Siellä sitten huutelin hetken mammalle, että tulis jo, ja kun meillä on niiden etsittävien kanssa sellanen diili, että kun mä hetken katson vaativasti ja haukun, niin sitten mä saan niiltä super hyviä herkkuja! No selvittiin niistäkin treeneistä aika mallikkaasti, vaikka tuo mun emäntä ei mitenkään iskussaan ollut. No onneks meikä on, aina, johonkin voi katos elämässä luottaa. Vihdoin kotiin päästyämme olin kyllä ihan sipissä, finaalissa, väsynyt. Ja tais olla mammakin. 

Torstaina me sit nukuttiinkin melko pitkään. Käytiin perus Raappislenksua, jossa meitsin tarttee aina pitää pientä vahtia yllä, huudella tutuille, että "täältä tullaan" ja vähemmän tutuille, jotta tajuavat pysyä pois tieltä... Taidettiin nähdä Nikke-lapinkoira, ihan kiva jätkä, oon tuntenut sen ihan pennelistä. Antaa meikän vedättää itteään ihan kuus nolla.. No Niken kanssa leikittiin siinä sit tovi, kunnes meikää alko vähän nyppii, ja sanoin mammalle että jatketaan matkaa. Päivä loikoiltiin sitten kotona, ja iltapäivällä mentiin sitten tohon kotipihalle kärkkymään. Mä kyllä tajusin heti, että me ootellaan Dantea, ja niinhän siinä kävi, että päästiin Danten kaa treffaa pitkästä aikaa. Mentiin Danten kuljettimella, ja D:n palvelusväestä Ninnu oli ratissa. Matkattiin tosi romanttisesti kahdestaan siellä takabaksissa. Käytiin reippailemassa Silvolan tekojärvi ympäri, ja hirmu kivaa oli. Mua ei kyllä riekuttanu mitenkään kauheesti, mutta semmosta lepposta hengailua.

Perjantaina emännällä olis sitten taas jotain keksittynä mun pään menoksi. Mun oma palvelusväki ajelutti mut Hyvinkäälle koirauimalaan. Pihalla treffasin Katlan ja Faunan, ja olin ihan että "JEE!!!" mihin mennään. Uimalaan on hirmu kiva mennä, mutta mua kyllä vähän nyppii kun siellä kastuu, ja kun mun puolesta vähän niinkuin päätetään, että koska mä sinne altaaseen meen. No, osaanhan mä uida, ja ihan hyvinhän mä uin, ja kyllä mä siitä ihan tykkäänkin, mutta se ramppi, se ramppi. Iskee oikein ramppikuume kun sitä kattelee. Alkuun mulla on sellaset ihme härpäkkeet päällä, ja lopuksi ne otetaan aina pois.  Sit kun vihdoin mua armahdetaan ja se portti avataan, niin sit mut kastellaan taas uudestaan, ja lopuksi puhalletaan sellasella ihme jutulla, joka pitää kovaa ääntä. En tykkää, vaikka kyllä vähän tykkäänkin. Tässä pari noloa otosta kun mulla on ihan märkä turkki, mutta uskottepa ainakin, että mä koen aika-ajoin suurta pienen koiran vääryyttä!

Hain tämmösen lelun sieltä altaasta

Ja saman lelun uudestaan...

No vääryydet sitten vain jatkui. Tänä aamuna käytiin mamman kanssa pellolla lenkillä, melko lyhyellä, meikkis olis jaksanu jonkin verran pitempäänkin... Noh, mentiin siitä sitten kotiin, ja kotiovella muistinkin mamman pakanneen treenikamoja. Olin ihan, että "jippika jee" tää typykkä pääsisi taas reenimään, ettii kadonneita lampaita, haukkumaan ja syömään herkkuja purkista ulkona. Mutta kissan viikset!!! Mamma pisti repun selkään, otti makuualustan kainaloon ja lykkäs mulle Dentasticksin suuhun. Olin että hyi-yök-en-syö ja pudotin lattialle. Siihen mä sitten jäin, kaksin hyljättynä Dentasticksin kanssa eteiseen.  No Mikkis-isäntä jäi kotiin nukkumaan, joten oli mulla nyt jotain seuraa edes. Mamma tuli sitten kyllä takasin kotiin, ja siitähän riemu ratkes. Kovasti se yritti kyllä selittää, että tällä mun aiheettomalla jättämisellä oli joku tarkoitus. Pah, mä en kyllä moista ymmärrä, ja reklamoin varmasti asiasta.. Jos muistan. No, mun odottaminen palkittiin ja me lähdettiin sitten yhdessä ajelulle. Mentiin Pitkäkoskelle, ja siellä oli uudet tuttavuudet Sofia ja Justus (Eidalun Indikatiivi). Justus oli aika hilpeä kolli, ja mä vähän jäykistelin sille ensin. Ihan vaan, että oppii heti miten miten meikäläistä tulee kohdella. Ihan kivasti meillä Justuksen kanssa pyyhki, juostiin ja rilluteltiin, välillä muistutin, että mun perä on mun perä, ja sitä ei parane pienten Justus-poikien haistella. Kotona vetäsin sitten kunnon mätöt, ja sulattelin.

Huomiseksi on kuulemma vielä jotain puuhimisia tiedossa. Jotain tuo mamma tuossa horisi, että aamulla pitäisi mennä jonnekin pitkällle lenkille, ja että tuo meidän kepo-Mikko lähtisi mukaan. Sopii. Iltapäiväksi meidän pitäisi sitten mennä jonnekin harjoittelemaan ohituksia ja kohtaamisia.. Njaa, kyllähän meikä osaa ohittaa, jos haluan, ja välillä haluankin, toisinaan ei kiinnosta, vaan ilmoitan hyvinkin topakasti, kuka tulee! No katsotaan, kyllä mä tietty mamman mieliksi voin noita treenailla, kuulin sanat: pakkanen-maksa-sydän, joten eiköhän me sopimukseen päästä. Palaan taas asiaan. Mutta kyllä lomailu voi olla super siistiä, mutta rankkaa!

Ihanaa rentoutumista

Terkkusin, Lumo