Talvilomailua

Loma on ehdottomasti koiraihmisen parasta aikaa. Ja tässä osoitteessa sellaista vietetään tämä viikko. Mitään erityistä meillä ei Lumon kanssa ole, mutta kaikennäkösiä suunnitelmia kuitenkin.

Loma aloitettiin lauantaina "ympäristökasvatus- ja hyväntekeväisyyspäivällä". HEPeko oli haastanut Espyn SPR:n lipaskerääjiksi Haitin hyväksi. Kohteena Espyllä oli tosin Chile, ja me Lumolaisen kanssa oltiin Sellossa lipaskerääjinä. Kavereina meillä oli Jenni ja Kattis. Eli Suomalaiset lappalaiskoirarodut pelastuskoiraharrastuksessa oli erityisen hyvin edustettuna. Lumon kanssa matkattiin Selloon julkisilla, ja eipä nuo neidin matkustustaidot ole mihinkään emännän autoistuttua ruostuneet. Muutenkin Lumo otti Kattiksen tavoin hyvin chillisti, ja neidit nauttivat pienten ja vähän isompienkin ihmisten huomiosta täysin siemauksin. Kun keräysvuoro päättyi, Jenni ajeli meidät Vermon taakse koirapuistoon, jossa tytöt saivat rillutella. Puistossa oli muutama muukin rekku meidän mennessä sinne, ja isommilta kahinoilta vältyttiin. Hyvä homma.

Junailija-Lumo

Lauantai-iltana Marika ja Sauli tulivat meille istumaan iltaa Sampon ja Shilkan kanssa. Shilka on Pietarin koiratarhalta Suomeen Marikan ja Saulin hoteisiin pari viikkoa sitten kotiutunut leikattu seropinarttu. Lumo ja Shilka olivat nähneet viime viikolla pariin otteeseen lenkin merkeissä ilman Sampoa. Lumon mielestä Shilka ei ole mitenkään erityisen hyvä tyyppi, mutta saa silti elää... Mitään sydänystäviä neidit eivät siis ole, mutta ilta meni suht rauhallisissa merkeissä.  Lenkillä ei ole ongelmaa, mutta Lumo ei näennäisesti täysin pitänyt Shilkaa tervetulleena omalle reviirilleen. No, onneksi tässä koirakossa on sellainen hyvä juttu, että emäntä päättää ja valitsee, Lumo vain oppii sietämään, jos ei muuta. Saa nähdä lämpeneekö tyttöjen välit aikanaan. Sampon ja Lumon väliset asetelmat sen sijaan ovat reilun vuoden takaisesta muuttuneet täysin. Tietenkin, sillä Lumosta on tullut nainen. Sampo on aina saanut Lumon ihan pähkinöiksi, ja edelleen Lumsu diggailee Sampoa, mutta Sampon rakkaus Lumoa kohtaan on jotain ainutlaatuista (niin kuin kaikkia hyväntuoksuisia tyttöjä kohtaan...)

Sampo ja Lumon missihymy

Sunnuntaina lenkkeiltiin Peiqin ja Aidan kanssa Silvolan tekojärven ympäri. Tyttöjä oltiin treffattu jo perjantai-iltana, jolloin kokeilimme onneamme Pitkäkosken pelloilla, joka tietenkin on sitä kunnossa pidettyä latupohjaa... No, me emme kävelyllämme todellakaan olleet pohjalle haitaksi, mutta kyllä nuo hiihtäjät ovat vähintään yhtä fanaattista ja pimeää sakkia kuin koiraihmiset. Valaisemattomalla pellolla, perjantai-iltana tulee vastaan peräti neljä hiihtäjää puoli kymmenen ja puoli yhdentoista välisenä aikana. Meillä oli otsalamppu valaisemassa tietä, toisin kuin yhdelläkään hiiihtäjistä, eivätkä hiihtäjät kommentoineet lenkkivalintaamme. Hyvä niin.

Aida ja Lumo lämmittelevät

Tänään Lumolaisella oli ns. perinteinen maanantain lepopäivä. Palvelusväki kävi hurvittelemassa ostoshelveteissä, ja neiti sai nukkua kauneusuniaan kotona. Kävimme kimpassa Silvolan metsässä lenkillä, ja kerran kun kepo saatiin mukaan, niin tehtiin Lumolle muutama ilmaisutreeni. Hyvin haukkui, ja lähti maalimieskepolaisen perään kuin ohjus. Sai käyttää vähän nenäänsäkin "etsimisen" lomassa. Parilla kerralla Mikko piti purkin esillä ja yhdellä kertaa purkki oli piilossa. Lumolla tuntuis nyt olevan oikeasti käsitys siitä, että kun etsitään, ja se tyyppi löytyy, niin sille saa ja pitää haukkua! Täytyy nyt vielä kommentoida tuosta neidistä sen verran, että Lumo on mennyt juoksujen jälkeen vähän rikki. Neidillä meinaan on ollut vähän liiankin usein korvat päässä. Kun muut lähtee järjettöminä kouhaamaan jonkun oikeasti olemattoman asian perään, niin Lumo menee vähän, pysähtyy käskystä ja tulee kutsuttaessa luokse. Muutenkin havaittavissa on pientä "ohjaajanöyryyttä", laamamaisuutta, paastoilua... Kaikkia PMS-oireiden jälkimaininkeja siis. Lumosta on juoksujen jälkeen kuoriutunut kunnon roskaruokailija, sillä raa'an sijasta Acanan Grassland nappulat runsaan veden kera on maittanut vaihtelevasti jopa paremmin.. Outoa. No, söihän neiti juoksujen ajan paremmin kuin hyvin, ja tuo korvattomuus on tässä mallissa ihan perusominaisuus, joten nauttikaamme nyt näistä hetkistä kun ollaan kuulolla ja haetaan kontaktia (eli sitä namia taskusta).

Huomenna emännän ja Lumon olisi tarkoitus suunnata Keravalle Punttila-Lundellin residenssiin rilluttelemaan. Tiedossa lenkkiä ja päätöntä meininkiä (toivottavasti ei kuitenkaan kirjaimellisesti), kissoja, viiniä ja koirahöpinää sekä höpinää koirista. Meinaamme jäädä ihan yökkimään Marttilankadulle, josta keskiviikkona suuntaamme takaisin omaan kotiin. Keskiviikko iltasella on näillä näkymin tiedossa hakutreeniäkin. Torstaille ei taida olla mitään suunniteltua ohjelmaa. Perjantaina mennään pitkästä aikaa Hyvinkäälle uiskentelemaan. Lauantaina emäntä menee hälytysryhmän treeneihin maalimieheksi, avaamaan kauden aktiivisuuspistetilaston ja oppimaan osaavimmilta. Lenkkiä tehdään tietysti joka päivä. Varmasti nähdään meidän perus lemppari koira- ja ihmiskavereita, nukutaan, syödään ja nautitaan siitä, että aikaa on vain omille asioille.