Rakennusetsintää, tottista, lenkkeilyä

Lumolla on taas ollut kaikennäkösiä puuhimisia. Loman viimeisenä päivänä, eli viikko takaperin sunnuntaina Lumo suuntasi isäntäväkensä kanssa Luukkiin metsälenkille. Hiihtäjät olivat toki valloittaneet Luukin(-kin) luontopolut, mutta onneksi on metsää. Hanki kantoi kyllä mainiosti pienen lapinkoiran, palvelusväen rämpiessä puoleen reiteen hangessa. Meidän ihmisten onneksi joku muukin oli kyseisessä metikössä rämpinyt, niin tarjolla oli jonkimoinen polun pohja (ensitalven "must have" on lumikengät, mikäli lunta tulee ja se maassa pysyy...)  Luukissa vierähti reilu pari tuntia, ja loppuviimeeksi päädyimme ajamaan Myllyjärven rantakallioille juomaan aamukahvit, kun valitettavasti äänekäs lapsiperheidylli ei meidän lauman aamukahvittelua oikein inspiroinut...

Tästä me tultiin alas... Mutta ei kierimällä 

Luukin metsien kaunis menninkäistyttö Lumo

Luukin reissun jälkeen meillä oli tiedossa Oittaan suunnalla ohitustreenejä. Edelleen, vaikka meillä noissa ohittamistilanteissa aika-ajoin äänenkäyttöä ja tempomista Lumon puolelta löytyy, (ja joskus vähän kyllä emännänkin, myönnetään), niin treeneissä kaikki menee kuin rasvattu. Ei siis mitään ongelmaa jättiläismäistä Sebu-tanskandoggia ohittaessa... Ketku-Lumo.

 

Njäh

Viime viikon maanantaina alkoi EPK:n ohjattu tottis, kouluttaja Tuulin johdolla. Ensimmäisissä treeneissä käytiin läpi koirakoiden tavoitteita, sekä otetiin yhteistreeninä pujottelua muiden koirakoiden ympäri. Yksittäistreeninä meillä oli Lumon kanssa perusasentoa, seuraamista ja liikkeestä istumista. Lumolla oli hyvä draivi ja tekemisen iloa. Lisäksi pieni treenitauko säännöllisistä tottistreeneistä näyttää tehneen ihan hyvää.

Viikolla lenkkeiltiin kertaalleen Danten kanssa Silvolan ympäri. Samainen lenkki tehtiin uuden lennkituttavuuden, 3,5 vuotiaan sakemanninarttu Ninjan kanssa. Sakemannit ovat aina olleet Lumolle pienoinen punainen vaate, mutta kohtuullisen hyvin tytöillä meni. Pari pientä kärhämää piti keskeyttää, mutta pienet keskustelut eivät jääneet painamaan kummankaan mieltä. Peiqiä ja Aidaakin taidettiin lenkin merkeissä nähdä pari kertaa. Suhteellisen myöhäisinä kellonaikoina lenkkeillessä,, perjantai-iltana ikävässä tihkusateessa tarpoessa päätimme käydä kokeilemassa Pitkäkosken peltoja, joissa joo on niitä latupohjija.. Samainen setti vedettiin lauantai-iltana, eikä kummallakaan kerralla oltu kenenkään tiellä. Lauanataina käveltiin aina Haltialan kotieläintilalle saakka. Sunnuntaina lenkkeiltiin Tuulin ja Osmon seurassa Oittaalla, ja Lumo ja Osmis maistelivat hevosen lantaa aina kun silmä vältti.. Kuitua, kuitua.

Sunnuntai-illan ratoksi oli vielä tarjolla rakennusetsintää anoppi-Eevan työpaikalla. Koska kerrankin treeneihin oli mahdollista matkata ekologisesti, niin hurautimme Lumon kanssa Töölööseen bussilla. Treenien ajan Lumo rentoutui Eevan autossa. Treeni meni mainiosti, mitä nyt ohjaaja tapansa mukaan töpeksi. Pysyin kirjaimellisesti suunnitelmassani, vaikkakin näin Lumosta, että sillä oli haju.. Maalimies raasu löytyi kyllä, ja tuli haukutuksi, vaikka emännällä oli kova yritys pistää pienen koiran pasmat sekaisin. Viimeisellä maalimiehellä luin Lumoa oikein, ja tällä erää en lähtenyt typeryyksissäni kutsumaan koiraa hajulta pois. Eli etsintähommissa on osittain parempi, ettei koiraa pidetä "kurissa ja nuhteessa", vaan luetaan ja annetaan työstää silloin kun koiralla on haju. No, oppia ikä kaikki. Ja mikä ehkä parasta, Lumo ilmaisi kaikki maalimiehet!!! Huippua!

Tänään, eli maanataina, oli taas tottistreenit. Tämän päivän teemanan oli jälleen yhteistreeninä pujottelua sekä ryhmä paikallamakuuta, jättäviä liikkeitä. Yksilötreeneinä tuomarille ilmoittautuminen, perusasentoa, seuraamista. Meni jälleen suht kivasti treenit. Ehkä me vielä joskus olemme valmiita siihen BH-kokeeseenkin... Jos vaan ollaan oikein ahkeria.