Kuulumisia - Mitä yhteistä on taaperolla ja koiranpennulla?

Viimeisin päivitykseni on joulukuulta 2015, jossa tiivistin vuoden 2015 pähkinänkuoreen. Siitä on jo tovi aikaa. Olemme kyllä edelleen olemassa, kokoonpanosta ei ole kukaan poistunut, mutta siihen on saapunut kaksi uutta jäsentä. Toinen vuonna 2016 ja toinen tänä vuonna 2017.

Vuoden 2016 voisin tiivistää hyvinkin erilaiseksi vuodeksi. Ensimmäinen vuosi sitten 2010 jälkeen, jolloin mulla ei ollut yhtäkään koulutusryhmää, eikä liiemmin ryhmäpaikkaakaan. Laumamme kasvoi toukokuussa 2016 nahkapennulla, siis ihan ihmis sellaisella. Narttupentuhan tämäkin, meidän pikku Ässä. Koiria treenasin suht säännöllisesti äitiys- ja vanhempaivapaan ja maaliskuussa alkaneen hoitovapaan aikana. Kerta, pari viikossa, joskus viikko tai pari taukoa. Muksu kulki parikuisesta kantorepussa mukana. Syksyllä 2016 molemmat koirat suorittivat SPeKLin taidontarkistukset hausta, Lumo valosalla ja Hurma pimeällä. 

Koskapa Hurman pentupläänit keväältä 2016 meni uusiksi oman tiineyden ja pentuilun myötä, niin maaliskuussa 2017 ajeltiin sitten koko perheen voimin "talvilomalle", eli ihan siis koirien seksilomalle, Haukiputaalle. Puitteet oli mahtavat, kiitos siitä Hurman tyttären Särmän emännälle ja isännälle. Kiitos pentueen isän Nukan emännälle Marialle, että ajelitte Roista viettämään meidän kanssa pitkää viikonloppua. Kotiinviemisiksi oli yksi onnistunut astutus, ja toukokuun alussa syntyi kuusi lappalaispentua. Yksi jäi tästäkin romanssista kotiin kasvamaan. Pitäähän nyt jokaisella taaperolla olla oma koiranpentu, eikö? Nyt niitä tosiaan on kolmessa polvessa. Rovaniemelle, isäkoiran laumaan meni yksi urospentu, toinen narttu muutti Ouluun, pari urosta jäi Helsingin puolelle ja yksi meni Espooseen. 

Treenirintamalla puolestaan on jatkettu siitä mihin on jääty, ja tänä vuonna oman koulutusryhmän kanssa. Koetavoitteita ei tälle kaudelle ole, taidot tarkistellaan ensi vuoden puolella. Tuntuu, että elämä on näin töihin palaamisen jälkeen jatkuvaa aikatauluja vastaan taistelua ja paikasta toiseen ehtimistä. Monet kutsuu niitä ruuhkavuosiksi, ja sitä se kai on, ehkä vaan alkusoittoa, mutta kuitenkin. Aikaresurssien vuoksi, sillä sitä haluaa olla hyvä useammissa asioissa joita tekee, tällä hetkellä haluan olla hyvä äiti, puoliso sekä koiranomistaja, joten oli pakko painaa hetkeksi hälytysryhmän ovi kiinni, ja todeta, että nyt eletään muille asioille.

Ajallinen panostus siihen toimintaan on niin valtava, että tässä hektisessä elämässä, missä molemmat käyvät töissä, lapsi on päivähoidossa, on koirat hoidettavana, omakotitalo ylläpidettävänä, mies suorittaa ylempää tutkintoa työn ohella ja molemmilla pitäisi vielä yhteisen ajan lisäksi olla omia harrastuksia, hälytysryhmä on ajallisesti liian haastava. En tiedä, miten osa pystyy jatkamaan toiminnassa mukana vastaavasta elämäntilanteesta huolimatta, musta se tuntui liian haastavalta yhdistettävältä. Lapsikin on oikeasti pieni vain hyvin lyhyen hetken, joten sitä on ehdittävä myöhemminkin. Omia koiria treenaan, ylläpidän ja vien eteenpäin. Lumo täyttää ensi vuonna 10 vuotta, joten Lumpparin aktiiviharrastuskoiran elämä alkaa kääntymään eläkeläismielenvirkistysharrastelijan puolelle. Lumolla on ollut ajoittaisia ontumisia molemmissa takajaloissa, joita on tutkittu, mutta ontuman syytä ei ole saatu selville sekä toistuvia lihaskireyksiä, joita huolletaan jne. Hurma on tikissä ja sitten on tuo Rieha RiiRii Rihanna Ripakinttu Rimpula Ripa Ristomatti Rakki, joka on osoittautunut ihan muutaman nenähomman toiston jälkeen varsin päteväksi likaksi. Rieha rakastaa ruokaa ja ihmisiä. Rieha on katkarapu. Rieha on houdini, varas ja maailman symppiksin romuluinen penska.

Mutta siis sellainen emäntä millainen koira, mitä yhteistä on taaperolla ja koiranpennulla? Joitain mainitakseni

Molemmat pitävät kengistä, tosin hieman eri tavalla, mutta kuitenkin.
Molemmat silppuavat kaikki lehdet ja muun revittäväksi sopivan materiaalin.
Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa leluista ja ruoista.
Molemmat pyrkivät usein pakkoihin, jonne ei olisi luvallista mennä, laji huomioiden, kuten ruokapöytä, sohva, sänky, keittiön tasot jne.
Molemmat ovat oman elämänsä houdineita: taapero osaa vapautua turvaistuimen viisipistevöistä, pentu ulkoaitauksesta (tähän asti siihen mikä vaan psykologinen este on ollut mun koirille pääosin riittävä)
Molemmat pistävät kaiken suuhunsa, myös kaiken sen mitä ei ole syötäväksi tarkoitettu.
Molempien mielestä asiat on parhaiten järjestyksessä silloin kun ne ovat mahdollisimman epäjärjestyksessä.
Molemmat tykkäävät lotrata vesikupissa ja kaivaa ja tutkia maata.
Molemmat tykkäävät olla lähellä, toistensa ja muiden.
Kumpikaan ei tiedä elämää ilman toista.  

Vuosi 2015 pähkinänkuoressa

Tämän vuoden blogipostaukset ovat olleet todella harvinaista herkkua. Eipä sillä, etteikö meidän elämässä olisi ollut tapahtumia - niitä on tosiaan riittänyt. Aika on ollut sen verran kortilla, ettei postauksen kirjoittaminen ole ollut prioriteeteissä ihan ykkösjuttu.

HurLum sai viimein oman tontin ja tilukset. Isäntäväki teki lähes koko omakotitalon kokoisen "pienen pintaremontin", joka on listoja ja muutamia pikkujuttuja vaille vaiheessa edelleen. Tonttikin piti aidata, mutta se jäänee ensi keväälle. Asuntokaupat tehtiin lopullisesti huhtikuun alussa, muuttamaan päästiin heinäkuun lopussa. Emäntä karsi kalenteriaan koiraharrastuksen osalta kohtuu minimiin, jotta aika riitti yhteiseen projektiin. Toki koulutin edelleen yhtä pelastuskoirakoulutusryhmää sekä omia koiriani koko kauden ja toimin hälyryhmässä, mutta muuten karsin osalllistumista sen minkä pystyin.

Koetavoitteet kaudella 2015 oli Lumon osalta haun taidontarkistus, tänä vuonna pimeäosuus, joka suoritettiin hyväksytysti huhtikuun lopulla. Näin ollen Lumppari on saanut pitää pelastuskoiranoikeudet ainakin vielä tämän vuoden loppuun.

Hurman osalta koetavoitteita olikin hitusen enempi. Hurkin kanssa käytiin suorittamassa hyväksytysti huhtikuun lopussa haun loppukokeen päiväosuus ja  syyskuussa haun loppukokeen pimeäosuus, joten haun loppukoe on kokonaisuudessaan meillä Hurman kanssa plakkarissa. Lokakuussa kävimme vielä ottamassa hyväksytyn raunioperuskokeesta. Olemme Hurman kanssa näin ollen sijoitettuna Espoon puolella väestönsuojeluorganisaatioon (VSS).

Ensi kaudella, tai vuonna 2016, on tulossa pieniä muutoksia meidän laumadynamiikkaan. Niiden puitteissa jatketaan pelastuskoiratoimintaa mahdollisuuksien mukaan. Joka tapauksessa siis jatketaan, elämäntavastahan on vaikea luopua, mutta luultavasti en ensi kaudella ota omaa koulutusryhmää, ja joudun ajoittaiin karsimaan osallistumisiamme. HurLumilla on tavoitteena taidontarkistukset hausta, Lumolla päivä, Hurmalla pimeä. Hurmalla loppukoe raunioilta. Molempien kanssa on myös tarkoitus ottaa aktiivinen jälkitreenaaminen mukaan kuvioihin, ja jäljen osalta koesuorituksia sitten aikanaan.

Loppuvuosi otetaan chillisti. Ulkoillaan ja ehkä pienesti treenataan. Alkuvuodesta voidaan sitten taas tsemppaa treenirintamalla.

Mukavaa ja rauhallista loppuvuotta!

Hommia ja puuhia

Hurmaa väsyttää

Hurma on kunnostautunut misseilyssä. Lumppari kasvattelee turkkia, ja käy misseilemässä mahdollisesti vielä kerran tai pari avoimessa luokassa, muutoin odotellaan veteraani-ikää. Onhan se ERI tai EH toki vallan kiva ja kelpo laatuarvostelu, mutta kun toki tiedän Lumossa olevat "puutteet", ja harrastukset on tunnetusti kivoja, kun niissä pärjää, niin olen päättänyt, etten erityisemmin viitsi maksella niistä kivoista laatuarvosteluista.

Tälle vuodelle Hurmalle on kertynyt jo pari näyttelykäyntiä. Tammikuussa Turun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Tuula Savolaisen tuomaroitavana ja pääsiäisenä Imatran kansallisessa kaikkien rotujen näyttelyissä Unto Timosen kehässä. Molemmista laatuarvosteluna ERI, Turussa AVK2 ja Imatralla AVK3 ja SA.

AVO ERI AVK2 - Tuula Savolainen:

"2,5 vuotias narttu. Hyvä ylälinja. Riittävä raajakorkeus. Hyvä pää, joskin kuono saisi olla vahvempi. Hyvät korvat. Hyvä eturinta ja rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman suorat olkavarret. Hyvä raajaluusto. Kantaa liikkeessä häntänsä hyvin. Takaliikkeet kapeat, sivuliikkeissä reipas askel. Turkissa hieman pehmeyttä. Hyvin esitetty."

AVO ERI SA AVK3 - Unto Timonen:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyväpiirteinen pää. Hieman hämmästynyt ilme. Hyvä kaula, etuosa ja raajat. Erinomainen runko. Hyvä ylälinja. Hyvä kinnerkulma. Hyvä turkki. Hyvä sivuliike."

Kassi-Hurma

Hurmalle on katseltuna muutama näyttely vielä tälle vuodelle kolmelle eri tuomarille. Esiintymistä ja kehäkäytöstä on tarkoitus hieman hioa, vaikka pääosin Hurma esiintyy todella kivasti. Ehkä syksymmällä tehdään näyttelyreissu Viron puolelle, riippuen vähän millaisia tuomareita siellä on tarjolla. Lähtökohtaisesti en ole kovin näyttelyorientoitunut, mutta Hurkissa on ihan kohtuullisesti potentiaalia, joten käydään näytillä silloin tällöin, kun kalenteri antaa myöten pelastuskoiraharrastamiselta ja muulta elämältä. Ja tunnustan, että kyllä sillä tuomarillakin on vähän väliä. 

Hurma on ilmoitettu Lappalaiskoirat ry:n Helsingin alaosaston järjestämään jalostustarkastukseen, jossa tarkastajana on ulkomuototuomari Saara Sampakoski. Lähinnä ihan mielenkiinnosta haluan viedä Hurman jalostutarkastukseen. Lumollekin olisi ihan mielenkiintoista saada jalostustarkastusarviointi, mutta kun Lumpparin pennut on kuitenkin jo tehty, niin ehkäpä on parempi tarkastella jälkipolvea. Myös Hurman veli Kaiku, Naavisemon Valonsoturi, on tulossa samaiseen jalostustarkastukseen.

Onnellinen koira osa I

Alkupäivityksen aihepiiristä huolimatta meidän elämä ei suinkaan pyöri koiranäyttelymaailmassa. Pekohommia on treenattu ahkerasti läpi talven. Pääosin rakennusetsintää, muutamia pitkiä harjoituksia molemmille, ilmaisutreeniä ja vähän pientä alue-etsintää maastossa. Kuluvan kauden tavoitteet on Lumolle pelastuskoiraoikeuksien säilyttäminen, eli hyväksytty taidontarkistus hausta. Mikäli äänivarmuutta saisi paremmaksi, niin rauniperuskokeen päivittäminenkin ja VSS-sijoituksen allekirjoittaminen olisi ajatuksena myös. Hurmalle olen kaavaillut tavoitteiksi pelastushaun loppukokeen molempien koeosuuksien suorittamista sekä raunioperuskoetta. Virtaan ei Hurman kanssa ole kiire. Tehdään kilsoja alle, ehkäpä se yksi pentue, jos pääsen miellyttävään lopputulemaan urosvalinnan suhteen, ja mietitään Virtaa sen jälkeen. Jälkeä pitäisi treenata molempien kanssa, samoin tottiksen treenaaminen ei olisi pahitteeksi sekään.

Onnellinen koira osa II

Kevään treenisuunnitelmien ja koulutusryhmän vetämisen lisäksi meillä on tiedossa pientä pintaremonttia, ja toivottavasti toukokuun aikana muutto. HurLumille on nimittäin ostettu omaa pihaa ja ikioma omakotitalo. Myös palvelusväki päivittää osoitteensa samaiseen paikkaan. Näin ollen Naavisemon toinen pentue näkee toivonmukaan päivänvalon nykyistä lokaatiota hieman pohjoisemmassa osassa pääkaupunkiseutua. 

Väsyneet ja onnelliset pääsiäisreissaajat Onnelankujan sohvalla

Lankalauantain lenkki Mellonlahdella

Pääsiäissunnuntain lenkki Vuoksen varrella - kaupunkipuroa ihmettelemässä

 

Kirkas silmä...

Hurma kävi 18.12.2014 toisen kerran virallisessa silmätarkastuksessa Animagi Apexissa Sari Jalomäellä. Ihan on kirkkaat näkimet, eikä merkkejä rodulla perinnöllisistä silmäsairauksista. Myöskään luomien asennoissa ei ollut huomauttamista, kyynelkanava-aukot löytyy eikä ylimääräisiä ripsiä.

 

PPM iris-iris löydös, eli Membrana Pupillaris Persistens, eli sikiöaikaisia iiriksen, värikalvon,  kehityshäiriötä, jonka seurauksena normaalisti kasvun myötä surkastuvista verisuonista ja kalvorakenteista jää pysyviä rihmoja silmään. Hyvinkin tyypillisiä löydöksiä lapinkoiralla (erityisesti paimensukuisilla). Ei välttämättä näy Koiranetissä, ja toistaiseksi pidetään merkityksettömänä. Huomionarvoista jalostuksessa olisi kuitenkin löytää kumppani, jolla ei PPM muutoksia ole. Lisäksi Hurmalla on näkyvissä jotain merkityksettömiä pigmenttipilkkuja silmissä.

Neiti Pupillli

Ensi vuonna peilataan taas molempien silmät, ja Hurmalle uusinta polvitutkimus, kun ikää tulee heinäkuussa mittariin sen kolme vuotta. Lumo on peilattu säännöllisesti n. vuoden välein, eli nyt tuli ensimmäinen kahden vuoden väli, jonka tuo virallinen silmätarkastus toki on lapinkoirilla voimassa.

Hurma luonnetestissä

Hurma kävi eilen pikkukoirien vekkulassa eli luonnetestissä saaden pisteitä 142 +++ laukausvarma. Tuomareina Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. 

Osa-alueet:

Toimintakyky - erikoiskoe kelkka ja pimeä huone +1 (kohtuullinen)
Terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolutushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)
Taistelutahto +2 (kohtuullinen)
Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
Temperamentti +1 (erittäin vilkas)
Kovuus +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
 
Kiitos Ainolle kuvaamisesta!

Hurman pisteet ovat muutoin tismalleen samat kuin emällään Lumolla, mutta vilkkaan sijaan Hurmalla riittää temperamenttia erittäin vilkkaaksi asti. Lumo on testattu 2-vuotta ja 3 kuukautta vanhana, Hurma 2 vuotta 4 kuukautta vanhana. Jos Hurmalle olisi havitellut korkeampaa pistesaldoa, niin olisi ehkä voinut odottaa vielä vuoden verran, huomioiden, että Hurmis on perheen toinen koira, ainainen koiralapsi. Mutta itseäni kiinnostaa enemmän se, mitä koira on ennen elämänkokemusta ja opittuja asioita.