Treeniä ja juoksuhuuruja

Perjantai-iltana otettiin taas pienellä omatoimiporukalla pimeätreenit. Meillä oli teemana ilmasun vahvistaminen pimeässä. Piiloon meni kolme maalimiestä, ja etsintä tehtiin partioimalla. Ajatuksena oli hyödyntää tuulta, saada koira irtoamaan tuulen avulla maalimiehelle, ja ilmaisemaan kauempana ohjaajasta. 

Lumo teki hommia taas mukavan reippaasti, kuten aina. Ilmaisut olivat ihan ok, aloitti ilmaisun suht hyvin, vaikka olin kauempana. Loisto mimmi! Ainut, että tällä kertaa kähmiskäpälöitiin pressuuntuneita maalimiehiä... Ei aina ymmärrä pientä koiraa, pääosin ei kähmi, toisinaan kähmii, aikoihin ei taas ole kähminyt. No toki, raunioilla saa kaivaa, maastossa ei.. Mutta ei raunioillakaan maalimiehiä sentään kaivella! 

Kohtapuoleen on taas lähtö sunnuntain hakutreenilöihin, katsotaan käykö tänään käpälä.. 

Lumolla tosiaan alkoi tämän viikon tiistaina juoksu, ja meillä elellään aika juoksuhuuruisia tunnelmia. Neidin pinnaa kiristää kaikki vastaantulevat samaa sukupuolta edustavat lajikumppanit. Urokset menee, mutta kilpasiskot sietäisi saada vaikka hammasta. Kotona köllötetään vielä normaalia autuaammin, toki jos jotain tehdään, niin eloa kyllä (ja onneksi) löytyy. Ruoka ja hellyyskin maittaisi normaalia enempi. Elämme jänniä aikoja, joten katsotaan kuinka tilanne kehityy ;)

Silmätarkissa

Lumo kävi perjantaina 19.8.2011 silmätarkastuksessa Sari Jalomäen luona Apexissa. Silmät ovat terveet (ei osoita HC, PRA, RD muutoksia). Muita muutoksia todettu: vasemmassa silmässä edelleen Distchiasis, lievä (yksi ylimääräinen ripsi), oikeassa PPM iris-iris rihma (sikiöaikainen muutos), samoin oikeassa silmässä Puncta atresia, eli kyynelkanavan ala-aukko on nafti/puutteellinen. 

Lumoa Distchiasis tai tuo Puncta atresia eivät millään muoto vaivaa, eli kumpikaan silmä ei vuoda tai ole vuotanut. Pahimillaan tuo kyynelkanavan ala-aukko voisi puuttua kokonaan, tai aukko olla niin ahdas, että aiheuttaisi kyynelnesteen jatkuvaa "valumista", eli silmä vuotaisi. Distchiasis puolestaan voi aiheuttaa silmään sarveiskalvon ärsytystä, ja näin ollen silmän vuotamista. Ylimääräinen/ylimääräiset ripset voidaan tarvittaessa nyppiä pois (kasvaa tosin takaisin) tai polttaa laserilla. Lumon kohdalla ei ole tarvatta kumpaankaan, sillä ripsi on hyvin hento ja Jalomäen mukaan "lepää" silmän pinnalla.

Jalostuskäytölle pienet muutokset eivät ole este, kunhan kumppanin silmissä ei ole vastaavia muutoksia.  

Lumolla on nyt tarkastettu silmät vuoden välein, vuotiaasta alkaen. Nyt saatetan jopa pitää PEVISAn mukainen parin vuoden tauko. Silmät olen ajatellut peilauttaa kuitenkin säännöllisesti ainakin seitsemän vuoden ikään asti. Ja joskus siitä vanhemapana vielä kertaalleen.

Raunioilla peruspätevä Pumpanen

Huh heijaa! Käytiin eilen Lumon kanssa Espyn järjestämässä SPeKLin raunioperuskokeessa Oittaalla. Testaajana oli yhdistyksemme vastaavatestaaja Miisa Moon. Jännitystä oli ilmassa, eikä lomapäivä suinkaan auttanut asiassa...

Läpi kuitenkin mentiin jäätävästä jännityksestä huolimatta! Yleisarvosanaksi saimme 2, eli "hyvä". Hallintaosio ei todellakaan ollut mitään maailman kauneita katsottavaa, mutta siitäkin selviydyttiin. Lienee itsestäänselvyys, että ohjaajaherkkä, "ohjaajansa sielunpeili" lapinkoira-Pumppis, juoksuhuuruissaan (kyllä, meillä alkoi tiistaina juoksu, "vain" puolitoista kuukautta etuajassa...) otti kyllä painetta kummallisesti käyttäytyvästä ohjaajastaan. 

Mutta kun etsintäsuunnitelma oli tehty ja päästiin hommiin, niin Lumo kyllä kirjaimellisesti hoiti homman kotiin. Ihan oikeasti osaan lukea koiraani, pysyin aika kivasti etsintäsuunnitelmassa ja melkein muistin, ja osasin kertoa kun se muuttui. Alueena oli ala-, keski-, ja yläkasa, sekä keski- ja alatalo. 

Etsintäplani lähti liikkeelle alakasa -> keskikasa -> yläkasa -> keskitalo -> alatalo. Tarkoitus oli kulkea tuulen alapuolella. Lähestulkoon pysyin jopa suunnitelmassa. Eka maalimies nousi hetki lähetyksen jälkeen alakasalta, avopiilosta. Ilmaisu oli ihan jees. Jatkettiin alakasa loppuun, siirryttiin keskikasalle, jossa Lumo pyörähti temppelin edustalla ja näytti siltä, että sai yläkasalta hajun. Annoin mennä, ja sieltä ykköskaivon kautta koukkasi rappusten alla olevaa, suljettua piiloa haukkumaan. Toinen maalimies nostettu. Jatkettiin yläkasan loppuosa, palattiin keskikasaa sivuten yläkasan alkuun, josta lähetin Lumon piipahtamaa yläkasan alkuosalle, josta takaisin keskikasalle. Keskikasalla reagoi joihinkin häiriöihin, muttei näyttänyt "saavan" mitään järkevää, työstettävää hajua, joten siirryttiin keskitalolle. 

Lähetin Lumon ylä- ja keskitalon välistä. Lumo sai jotain pientä hajunhäivähdystä, koukkasi ylätalolle päin, kutsuin takaisin ja ohjasin keskitalolle jatkamaan. Nousi keskitalon pellon puoleiselle reunalle ja elekieli muuttui. Haisteli sukellusveneen umpinaista päätä, kiersi toiselle puolelle. Heilutteli häntäänsä, haukahteli, raapi luukkua. Katselin ja kuulostelin hetken, kuten tein jokaisen ilmaisun kohdalla, sitten nostin käden. Toki samalla kysyin testaajalta, että mokasinko... En mokannut. Kolmas, eli viimeinen maalimies nostettu. Telineenä oli kanaparru, piece of cake sanoi Lumo. Aikaa meni suunnilleen kahdeksan minuuttia viidestätoista. Ja Lumo oli ihan oikeasti jossain määrin paljon normaalia vaisumpi... Ensimmäisen maalimiehen jälkeen sai vähän lisää tuulta purjeisiin, kun ohjaaja palkkasi suoraan purkista Ceasarin lammasta korianterihyytelössä...

Arvioinnit:

A Ohjaaja:

1. Etsintäsuunnitelma: 2 (hyvä) 

2. Ohjaajan toiminta: 2 (hyvä)

B Koira:

1. Tottelevaisuus: On

2. Paukkuarkuus: Ei

3. Melun ja savun arkuus: Ei

4. Koiran ohjattavuus alueella: 2 (hyvä)

5. Selvitytyminen esteistä: 1 (erinomainen)

6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 2 (hyvä), 2 (hyvä), 2 (hyvä)

C Ohjaaja ja koira:

1. Yleisarvosana: 2 (hyvä)

 

Peruskoetreeniä

Perjantaina pidettiin omatoimipimeätreenit syyskuun peruspimeäkoetta silmällä pitäen. Ihanan pimeät treenikaverit olivat tallaneet ja merkanneet alueen (kiitos siitä Satu ja Sari!). Treenailtiin kunnon pimeää odotellessa muiden koirat, ja Lumon kanssa pääsimme alueelle toiseksi viimeisenä koirakkona.

Ohjaajan suunnistustaito näyttäneen olevan hieman ruosteessa... Khöm, ja pimeässä suuntavaiston kadottaminen on sangen helppoa (vaikka taivaalla mollottaa kuu ja alueen itäreunan puolella kohisee moottoritie...). Etsintäsuunnitelma oli perinteinen kierretään alue tuulen alapuolelta ja halkaistaan. Perässäni kulkivat "testaaja" ja "ratamestari", jonka kello raksutti aikaa. Alueella oli kolme peitettyä maalimiestä, kaikki oli tietenkin löydettävä ja ilmaistava.

Lähetyksen jälkeen Lumo irtosi, itse jatkoin etsintäsuunnitelman mukaisesti (virhe numero 1). Lumo palasi luokseni ja irtoili aina aika-ajoin sisemmälle tai kulki näköpiirissä. Puolessa välissä rajojen kiertoa, alueen länsipuolelta, löytyi ensimmäinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi. Oletusarvonahan mulla oli pääsiäisen pimeäkokeen perusteella, että ilmaisu voi yhtä hyvä jäädäkin. Mutta mainio homma! Jatkettiin takaisin aloituskulmaan, josta otin suunnan ja lähdin halkaisemaan aluetta. No ei menny ihan kuin Strömsössä, ja loppupeleissä tein jotain ihmeellistä risteilyä alueella. Alueen itäpuolelta löytyi sitten toinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi  kelvollisesti. Tässä vaiheessa oli aika selvää, että Lumo kaipaa tukeani ilmaistaakseen pimeässä. Eli mun pitää olla suhteellisen lähellä, ei 100 metrin päässä...  

Jatkettiin "haahuilua". Välillä oli juuri sellainen tunne, että "pyörin ympyrää pimeässä metsässä". Pyysin tuumaustaukoa, ja kokeneempien vinkkiä jatkamiseen. Lähdettiin taas etenemään, suuntaan, jossa en varsinaisesti ollut käynyt. Tai minä olin, koira ei. Tällä kertaa mentiin yhdessä. Katselin kun Lumo alkoi "puuhastelemaan" jotain kuusikossa, ja lähdin kiertämään kuusikon vasenta reunaa. Tässä vaiheessa takaani kuului "seuraa mitä koirasi tekee", juu juu, seuraan seuraan ja ihan siksi en halunnut kävellä ihan siitä vierestä. Viimeinen maalimies löydetty, haukuttu ja pieni koira näytti aika onnelliselta silmät pimeässä tapittaen. Aikaa meni 30 minuuttia, eli maksimiaika peruskokeen pimeäosuudessa. Läpi olisi mennyt, vaikka ohjaaja sekoilikin...

Eli, jatketaan ilmaisuvarmuuden hiomista pimeässä, eli pimeätreeniä, pimeätreeniä. Lumo jaksoi etsiä tosi hyvin, ottaen huomioon, että meidän perustreenit kestää maksimissaan 10 minuuttia. Pidempiäkin treeneejä voisi alkaa hiljalleen silloin tällöin tekemään. Normitreeneissähän maalimiehet löytyy "heti", tai ainakin sen ensimmäinen.

Sunnuntaina oli viralliset hakutreenit. Parille meistä järkättiin peruskokeenomainen treeni. Onnekkaat olimme minä ja Lumo sekä Sari ja Kitty-kelpie. Alue oli siis suunnilleen peruskoealueen kokoinen (1,5ha), merkattu alue ja 20 minuttissa tuli löytää kolme maalimiestä, jotka tietenkin koiran piti ilmaista. Kaikki maalihenget olivat peitettyjä.

Lumo oli intopiukassa, vaikka takana oli pitkä päivä: koiranäyttelyä ja hengailua Kattiksen ja Rhoon kanssa. Hallintaosuudessa maastoon siirtyminen oli melko katastrofaalista. Sain muistuttaa Lumoa ihan liian monta kertaa, että alueelle ollaan siirtymässä "yhdessä". Paikkamakuussa pysyi kuitenkin vaaditut kolme minuttia. Etsintäsuunnitelma oli perinteinen alueen kiertäminen rajoja myöten tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lähetyksessä vähän nostatin Lumoa ja kun käsky kävi sinkosi pieni lapinkoira kulkuset kilisten maastoon. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian. Lumo kävi alueen ulkopuolella, jonka jälkeen rymisteli kaatuneen puun juurelle. Elämänsä ensimmäistä kertaa haukkui muutaman kerran hajua, kunnes tarkensi ja meni liki maalimiestä haukkumaan. Käpälä ylös ja koiraa kehumaan. Sain Lumon jotenkuten pois maalimieheltä, ja maalimiehen noustessa annoin palkkapurkin maalihenkilölle, joka palkkasi koiran. Jatkettiin etsintää. Lumo liikkui oikein kivasti ja irtosi jälleen. Tällä kertaa keskelle ryteikköä, ja taas kuului haukkua. Jälleen käpälä ylös, jonka jälkeen sain luvan edetä kohti maalimiestä ja ilmaisevaa Lumoa. Haukku taisi tälläkin kertaa jatkua ihan niin kauan kunnes olin itse maalimiehellä. Loisto likka! Tällä kertaa palkkasin itse koirani. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti, ja jälleen Lumo irtosi hienosti hajulle ja ilmaisi hienosti kolmannenkin maalimiehen! Viimeinen maalimies sai taas kunnian palkata Lumon.

Aikaa meni seitsemän minuttia. Saman verran meni pääsiäisen peruskokeen päiväosuudessa. Ilmaisut olivat mielestäni paljolti paremmat kuin keväällä. Lisäksi Lumo ilmaisi varmemmin ja kauempana minusta. Motivaatiopuoli näyttäisi olevan kunnossa. Hallinta kaipaa hiomista.. Jännittää ihan kelvollisesti tuo hallinta keskiviikon raunioperuskoetta ajatellen (toivottavasti siis päästään edes radalle, ettei homma kosahda hallitsemattomuuteen).. 

Treenin jälkeenhän Lumo on aina sangen kuuliainen, ja silmät tapittaen kulkee vieressä tai lähistöllä, ja tulee reippaasti luokse kutsuttaessa.. Eli treeniteemana on myös hallintaa, hallintaa, moottori säilyttäen. Alkuhetsaus kyllä nostattaa Lumoa ihan kivasti, vaikka hallinnan aikana vähän keräisikin painetta. Tämä on taas sitä kuuluisaa "tasapainon hakemista". Mutta tiedän, että se on sen väärti. Lumo on loisto mimmi tekemään hommia! En voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ruskeasta lapinkoirastani! 

Miss Pumpanen näytelmöi taas...

Sunnuntaiaamun kunniaksi suunnattiin Jennin Kengun nokka kohti Turun Elonäyttelyä kello 07:30. Takaronttiin häkitettiin pieni ruskea lapinkoira, sekä kaksi mustaa porokoiraa. Matkaseura oli mainiota ja päivän saldona oli Lumolle AVO ERI4. Tuomarina Ruotsalainen Göran Bodegård.

"Feminiininen, hyvänkokoinen narttu. Hyvä pää. Antaa liikkeessä hieman pitkän vaikutelman. Hyvä kaulalinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rungon tilavuus. Liikkuu hyvin."

Kuvat Alm

Huonosti ei mennyt muullakaan seurueella. Rhoo Romppainen Robottimies (Hallanevan Lumijäkkärä) porourosten AVO EH ja Jennin Katla Kattis K. Arponen (Pihlajamäen Fafnir) AVO ERI SA PN3 SERT, ja näin ollen Kattis myös valioitui! Onnea siis uudelle Suomen muotovaliolle omistajineen ja kasvattajineen! Sen lisäksi, että Kattis on nätti, Kattis on myös loisto likka pelastuskoirahommissa!