Miss Pumpanen näytelmöi taas...

Sunnuntaiaamun kunniaksi suunnattiin Jennin Kengun nokka kohti Turun Elonäyttelyä kello 07:30. Takaronttiin häkitettiin pieni ruskea lapinkoira, sekä kaksi mustaa porokoiraa. Matkaseura oli mainiota ja päivän saldona oli Lumolle AVO ERI4. Tuomarina Ruotsalainen Göran Bodegård.

"Feminiininen, hyvänkokoinen narttu. Hyvä pää. Antaa liikkeessä hieman pitkän vaikutelman. Hyvä kaulalinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rungon tilavuus. Liikkuu hyvin."

Kuvat Alm

Huonosti ei mennyt muullakaan seurueella. Rhoo Romppainen Robottimies (Hallanevan Lumijäkkärä) porourosten AVO EH ja Jennin Katla Kattis K. Arponen (Pihlajamäen Fafnir) AVO ERI SA PN3 SERT, ja näin ollen Kattis myös valioitui! Onnea siis uudelle Suomen muotovaliolle omistajineen ja kasvattajineen! Sen lisäksi, että Kattis on nätti, Kattis on myös loisto likka pelastuskoirahommissa! 

Hakua, raunioita, hälytreenin järjestämistä ja lihashuoltoa

Sunnuntaina hakuiltiin. Treenien alussa jokainen kertasi loppukauden tavoittensa. Meillä loppukauden tavoite on hakuperuskokeen pimeäosuus. Treenien teemoina alueen läpikäyminen, ilmaisun vahvistaminen, koiran motivaation ja itsevarmuuden kasvattaminen. Kokeen jälkeen ajatuksena olisi alkaa treenaamaan pistoja jonkinlaisen kuntoon. 

Lumolle otettiin kolme maalimiestä epämääräiselle alueelle. Treenin teemana oli ilmaisu. Ensimmäisellä maalimiehellä Lumo ilmaisi niin pitkään, että kerkesin paikalle, toisella ilmaisu oli lyhyempi ja viimeisellä lyhyin. Lumo irtosi hyvin ja etsi aktiivisesti. Taito likka! Jatkossa tarvitsee tehdä treenejä, joissa ilmaisu saataisiin irtoamaan vahvana myös silloin, kun ohjaaja on kauempana. Eli kaivattaisiin mahdollisesti hyvää tuulta. Nyt olin jossain määrin kulkenut suht lähelle eri tavoin peitettyjä maalihenkiä, vaikken heitä nähnytkään. Hallintaa en varsinaisesti ottanut, vaan vaateena oli suhteellisen hallittu kulkeminen yhdessä, hetsaus ja lähetys.

Maanantaina raunioilla alueena oli talot. Kolme maalimiestä umpipiiloissa. Ampuminen radalle tullessa ja pari ampumista taisi tulla etsinnän aikanakin. Lumo ei onneksi reagoinut paukkuihin, joten suuri huoli ja murhe oli tälläkin kertaa täysin turhaa (ja toivottavasti myös pysyy sellaisena). 

Etsintäsuunnitelma oli käydä alue ylätalolta keskitalolle ja lopuksi alatalolle. No, etsintäsuunnitelma talojen kohdalla harvemmin menee niinkuin Strömsössä (toki meneekö se meillä nyt muutenkaan), joten yllättäen hukkasin koirani heti lähetyksessä... Onneksi olen taas muistanut jo joskus aiemmin oppimani, itselleni niin kovin vaikean asian, eli hiljaa olemisen... Jos et näe koiraa, etkä tiedä missä se on, niin ole hiljaa. Ja se kannatti. Haahuilin keskitalon kautta takaisin ylätalolle päin, jolloin alkoi kuulumaan haukkua. Lumo oli hienosti työstänyt ylä- ja keskitalon välistä maalimiehen, jota ilmaisi. Loisto mimmi! 

Jatkettiin talojen välistä keskitalon ja alatalon väliin, jossa nenä nousi ja alatalon seinustalla olevaa kolmelokeroista pukukaappia tarkennettiin kovin. Ilmaisu ja selvä peli. Tällä maalihengellä palkkasin Lumon itse. Päästettiin mies kaapista, keskimmäisestä lokerosta ja jatkettiin hommia. Keskitalon pellon puolesta reunaa haisteltiin kovin, haettiin hajua talon päädyssä olevan pusikon kautta, jolloin pyysin Lumoa kiipeämään. Lumolla taisi olla samat ajatukset mielessä, ja Lumo kipusi talon reunustalle. Tarkensi, ja kyllä vain, sukellusveneessä oli maalihenki. Ilmaisu oli aika laimea ja kovin lyhyt (?), sillä maalihenki palkkasi koiran melko heti. Homma hallussa, maalimiehet löytyneet ja Pumpasella erikivaa. Lopuksi Pumbasteriina haukkua louskutti mun treeniliivin takataskulle, sillä tiesi siellä olevan vielä hieman keitettyä kanaa ja maksaa..   

Tiistaina oli meidän ryhmän vuoro järjestää hälytreenit hälyryhmälle. Paikaksi olimme valinneet Kattilajärventien Nuuksiossa. Treenien järkkäily aloitettiin kahden aikaan päivällä. Kävimme Lumon kanssa puuhastelemassa Hauklammen rantaan yhden rastin, tallomassa yhtä etsintäalueista ja tekemässä yhden esineruudun. Esineruudusta Lumo mieluusti otti mukaan esineitä, joista kehuin, palkkasin ja sen jälkeen pyysin jättämään ja palkkasin.. Myöhemmin Lumo toimi jälleen assistenttina kun veimme alueelle yhden maalihenkilön. Lumo oli jälleen hieman ihmeissään, kun tälläkin kertaa homma meni jotenkin ihan oudosti koiran näkökannasta katsottuna. Kävimme ohjeistamassa pari maalihenkeä jälkiensä alkupisteisiin, tällä kertaa kolmanneksi lähti malaihengeksi tulleen Sofian Justus. Ja treenien loppuvaiheessa menimme vielä kolmisin noukkimaan rastin lammenrannasta ja ohjasimme Jennin ja Kattiksen esineruudulle. Lumolla oli siis tiistain ohjelmassa kevyt reilu kahdeksan tunnin mittainen hälytreeninjärkkäilyrupema.

Tänään riensimme aamukymmenen pintaan julkisilla Käpylään taas fyssaroimaan Tamara Merenvallalle. Lumo liikkui edelliskertaan nähden huomattavasti paremmin. Lihaksistokaan ei ollut samalla tavalla jumissa. Jumi joka liikkeisiin eniten vaikuttaa löytyy rinta- ja lannerangan ylimenokohdasta. Lumon rentoutui ja vastasi käsittelyyn hyvin. Tänään mennäänkin aika kevyellä liikunnalla, ravaten. Huomenna saadaan, ja pitääkin, liikkua, mutta edelleen rasittavaa riekkumisliikuntaa on pyrittävä välttämään. Seuraava fysasriaika on varattu syyskuun loppupuolelle taas Anu Rautakalliolle.

MH-luonnekuvaus

Lumo kävi lauantaina 6.8 MH-luonnekuvattavana Oittaalla. Kuvaajina olivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Luonnekuvaus ei mennyt ihan odottamallani tavalla, vaan siinä tuli arkeen, harrastukseen ja luonnetestiin peilaten aikamoisia yllätyksiä. Hyväksytysti läpi kuitenkin. 

Lumo otti luonnetestiin verraten aika reippaasti enemmän kuormaa, ja käyttäytyi jokseenkin hyvin eri tavalla kuin olisin odottanut. Toki luonnetestissä koiralle luodaan painetta sen sietokyvyn mukaan, mutta odotusarvona toki olisi, että jos luonnetestistä pisteitä saa pluspisteitä 172 ja laukausvarma, niin kyseessä ei voi olla täysin pehmeä, pelokas, toimintakyvytön ja herkkä eläin. Mutta MH:ssa Lumo käyttäytyi todella eri tavoin. Toki sitä jäi pohtimaan mm. onko Lumolla jotain kipuja, hormonitoiminnan vaikutusta (juoksuja odotellaan kuukauden kahden päästä alkaviksi) jne. Eli nyt mulla on kaksi toisistaan melko paljonkin poikkeavaa luonnetta määrittelevää tulosta koirallani.

1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)

1b KONTAKTI Yhteistyö 4 (Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta)

1c KONTAKTI Käsittely 4 (Hyväksyy ja ottaa kontaktia)

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)

2b LEIKKI 1 Tarttuminen 4 (Tarttuu heti koko suulla)

2c LEIKKI 1 Puruote ja tarttuminen 3 (Tarttuu, vetää vastaan, mutta irroittaa ja tarttuu uudestaan/ korjailee otetta)

Kuvat Jari Miettinen

3a TAKAA-AJO 1.kerta 3 (Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista)

3b TARTTUMINEN 1. kerta 3 (Tarttuu saaliseen epäröiden tai viiveellä)

3a TAKAA-AJO 2. kerta 1 (Ei aloita)

3b TARTTUMINEN 2. kerta 1 (Ei kiinnostu saaliista/ Ei juokse perään)

Kuva Jari Miettinen

4 AKTIVITEETTITASO 3 (Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 3 (Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)

5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 (Ei osoita uhkauselkeitä)

5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 1 (Ei saavu avustajan luo)

5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1 (Ei osoita kiinnostusta)

5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 (Ei osoita kiinnostusta)

6a YLLÄTYS Pelko 4 (Pakenee enintään 5 metriä)

6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä)

6c YLLÄTYS Uteliaisuus 1 (Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ ei mene ajoissa)

6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 5 (Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla)

6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (Ei osoita kiinnostusta haalariin)

Kuva Jari Miettinen

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 5 (Pakenee enemmän kuin 5 metriä)

7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 1 (Ei mene katsomaan)

7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 5 (Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla)

7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

Kuva Jari Miettinen

8a AAVEET Puolustus/aggressio 1 (Ei osoita uhkauseleitä)

8b AAVEET Tarkkaavaisuus 1 (Yksittäisiä vilkaisuja, ja sen jälkeen ei kiinnostusta/ ei kiinnostu lainkaan) 

8c AAVEET Pelko 5 (Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/ pakenee) 

8d AAVEET Uteliaisuus 1 (Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ ei mene ajoissa) 

8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 1 (Torjuu kontaktia/ ei mene ajoissa)

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 2 (Ei leiki - osoittaa kiinnostusta)

9b LEIKKI 2 Tarttuminen 2 (Ei tartu, nuuskii esinettä)

10 AMPUMINEN 4 (Keskeyttää leikin/ passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/ passiivisuuteen)

Yllätyksiä mulle oli tuo voimakas paineistuminen ja voimakkaat jäljellejäävät pelot. Hieman pehmeä koira vaikutti hyvinkin pehmeältä, ja tempperamentiltaan vilkas koira vaikutti erittäin vilkkaalta reaktioiltaan. Lisäksi kohtalainen toimintakykykin näytti häviävän pieneltä.  Mä en ole arjen ja harrastuksien perusteella pitänyt Lumoa todellakaan mitenkään arkatassuna. Ei se nyt maailman rohkein koira ole, eikä sitä tarvitse ollakaan, mutta ihan noin voimakkaisiin pelkoreaktioihin en olisi uskonut.

Lumo kyllä palautui testistä ihan hyvin. Lauantaina otettiin muutoin ihan iisisti, tehtiin pieni lenkki metsässä vapaana ja ateriaksi nautittiin kokonainen siansorkka. Sunnuntaina treeneissä Lumo toimi oikein mallikkaasti. Tänään treenitään raunioilla ja pakkohan sitä on testata jäikö laukauksista testin suhteen mitään hampaankoloon. Toivottavasti ei. Toisaiseksi ainut joka vaikuttaa paineistuneen huolella ja paine jäänyt myös päälle on emäntä, samoin muistikin tuntuu olevan emännällä huomattavasti parempi...

Motivaatiota kyllä, hallintaa ei

Jo vain loppui treenitauko. Ehdittiinhän sitä kolme viikkoa latailemaan akkuja treenitöntä elämää viettäen ja ainostaan lenkkeillen. Tällä koiraohjaajalla, ja emännällä, alkoi eilen kolmen viikon kesäloma, jonka kunniaksi treenattiin tuttuun tapaan raunioilla. 

Pumpanen oli intopiukkana. Oltiin ensimmäisenä paikalla ja toiseksi viimeisenä koirakkona radalla... Autosta tuli siis parin tunnin odottelun jälkeen ulos nippa nappa nahoissaan pysyvä lapinkoira, joka hihkui hau-hauta ja tarjosi oikein intensiivistä kontaktia "lämmittelyssä". Kertoi kovin kuuluvalla äänellä olevansa menossa hommiin. 

Jo vain emäntä oli ensimmäisen lomapäivän kunniaksi käynyt metsästämässä 9mm strattipyssynpaukkujakin, jotta päästiin ammuskelemaan. Yllättäen pyssyn tekniikka meinasi pettää ja "seuraamisessa" saatiin vain yksi pamaus. Pumppis ei ole kuuro, mutta pysyy kyllä kasassa vaikka vähän paukkuukin. Treenin kokonaiskuvan perusteella voisi sanoa, että koiralla on motivaatiota oikein kivasti, mutta hallintaa meillä ei sitten enää juurikaan ole.. Tarttee siis ottaa erillistä paikkamakuuta, josta siis eilen noustiin ja liikuttiin noin kolmesti, ja ihan perus "yhdessä kulkemista". Jos nyt sitten viimein lakkaan vesittämästä meidän seuraamista peko-harrasteissa... Mutta parempi mainio motivaatio ja puutteellinen hallinta, kuin mainio hallinta ja puutteellinen motivaatio.

Itse treeniin. Olin siis pyytänyt kaivoteemaa, ja kaivon lisäksi yhden umpparin ja yhden helpon avon. Jennille annoin neljä purkkia. Alueena oli kaikki kolme kasaa. Aloitimme tuulen alapuolelta alakasalta. Lähetyksen jälkeen ammuttiin kerran. Lumo katsoi Jenniä, että "ai sä ammuit" ja jatkoi hommia. Eka haju lemusikin kirsuun aika pian alakasan keskivaiheilta. Alkoi ilmaisu. Kuuntelin hetken, nostin käpälän ja kuljin lähemääs. WTF? Koira oli avopiilossa, mutta piilossa ei ole maalimiestä... Kirsu työntyy elementtien väliin ja ilmaisu jatkuu. Kierrän piiloa, pyydän koiraa tarkentamaan. Lumo kiertää kanssani piiloa vaihteeksi aika hasardilla tavalla kasalla liikkuen. Palaa takaisin samaan kohtaa haukkumaan. Reittiä maalimiehelle ei löytynyt, mutta haju nousee voimakkaimmin juuri siitä kohdasta, jota koira ilmaisee. Kehuin Lumoa, palkkasin sen ja pyysimme maalimiestä kehumaan elementtien alta. Pienestä raosta sai maalimieskin Lumon palkattua. Hyvin tehty Piukkis! 

Tarkoitus oli jatkaa alakasa loppuun, mutta Lumolla oli eri suunnitelma, joten muutimme suunnitelmaa. Lumo leikkasi keskikasan yli suoraan yläkasan keskivaihelle, ykköskaivolle. Nenä kävi metallikannen raossa, kantta vähän raavittiin, sanottiin hau, jonka jälkeen Lumo kävi vähän edempänä lappeeltaan olevien rappusten askelmista vähän hörppäämässä vettä ja palasi kaivolle. Nuuskittiin vähän lisää, raavittiin ja ilmaistiin oikein hienosti. Ei epilystä etteikö kaivossa olisi ollut maalimiestä. Loisto likka!

Jatkettiin yläkasan metikön puoleiseen päätyyn, kolmoskaivon kohdalla kirsu kävi taas metallikannen reijässä, vähän raavittiin. Siirtyi taas kaivolta vähän sivuun, maisteli heinää. Jäin odottelemaan vähän kauemmas, että meinaako Lumo jäädä laiduntamaan vai tekisikö työnsä loppuun. Lumo palasi kaivolle. Nuuski, raapi ja haukkui. Maalimiestä oli pyydetty vahvistamaan sekä raapimista, että haukkua. Ihan hienosti meni kolmoskaivokin.

Jatkettiin etsintää. Palasimme keskikasan kautta yläkasan käymättömään päätyyn. Lumo näytti pariin otteeseen ihan selkeästi, että hajua on, mutta mitään ei löytynyt. Ainostaan kopilla hengailevat treeniryhmäläiset. Jatkettiin keskikasan kautta alakasan käymättömään päätyyn, kierrettiin pajupuu. Ei mitään. Palattiin vielä keskikasan ja alakasan väliä takaisin kopille asti, ja taas Lumo merkkasi yläkasan päätyä. Siinä vaiheessa totesin, että ei täältä taida muita löytyä. Jenni teki mulle siis källin! Sanoi odottaneensakin, koska mä päätän, että työ on tehty. Palkkasin hieman ihmeissään olevan Lumon, kehuin oikein kovasti ja Lumo pääsi autolle juomaan ja lepuuttamaan.

Viimeisen koiran jälkeen Lumo pääsi nostamaan vielä yhden maalimiehen. Tosin iltamyöhäisellä kanaparrun rappustasenateella olevan Tuulin tuoksut levisi laajalle taloihin, ja Pumppis työsti kyllä ihan reippaasti. Lopulta tuoksut tulvahti nokkaan ja kanaparrun ramppia pitkin kipittäen löytyi tasanteen päältä Tuuli, joka sai Lumolta kunnon räkähaukkua! Haukkuilmaisevat koirat ovat siitä aika hupaisia, että ilmaistessaan erittävät oikein huolella kuolaa. Siinä näkyy erinomaisesti Pavlovin ehdollinen refleksi ;) Pumppis ja Tuuli viettivät oikein mukavan palkkaushetken tasanteella ja lopuksi vielä riekuttiin ketunhännällä. Eli aikas mainio treeni kaikkiaan!

Ensimmäinen loma-aamu: "Aijai, mä ehkä kohta nousen..."

Takuttoman hyvä olla...

Pumppis pääsi  tänään kesäloman kunniaksi visiitille Mikon siskon "private day spahan". Eli suomeksi pesulle ja perusteelliseen harjaukseen. Maarit itse omistaa kolme portugalinvesikoiraa ja yhden löwchenin, joista kaikki ovat täydessä tällingissä. Eli pesu ja puunaus on Maaritin alaa (ja Maaritilla on aika pro-kamat).

Tarttee kyllä myöntää, että erään tulisi hieman parantaa turkinhoidollisia intressejään.. Meillä kun panostetaan tuohon ulkoiluun, treenaamiseen ja ruokintapuoleen, ja turkinhoito menee "siinä sivussa". Mähän siis harjaan Lumon vähintään kerran parissa viikossa, mutta sen voisi tehdä ihan "hieman" perusteellisemmin.. 

Lumolla on ollut alaselässä pientä rupirählää, jota olen paikallishoitanut. Eläinlääkärikin on sitä katsonut, ja joo, ruvesta pahimmillaan voi kehittyä hotspot.. Syynä lienee kesäkuun loppupuolen tiukka uimissessio ja toistuvasti kosteana ollut turkki (vaiva huomattu tovi sen jälkeen) sekä pikkasen takkunen pohjavilla, mistä syystä iho ei saa kunnolla happea..

Maarit kävi alkuun Lumon turkin pala palalta läpi karstan ja villakoirakamman avulla selvittäen turkkia ja irroittaen jo irronnutta pohjavillaa. Sen jälkeen Pumppis pestiin ensin Vetridermin klooriheksidiini shampoolla ja toistamiseen jollain vähän hoitavammalla shampoolla (ensin siis täsmäisku kaikkeen bakteeriin ja sen jälkeen kosteutusta iholle ja turkille). Päälle vielä hoitoaine ja huolellinen huuhtelu. Tässä vaiheessa moni lapinkoiraihminen on varmaan  ihan kauhuissaan, että hoitoainetta lappalaiskoiran turkkiin, mutta elämä on. Kyllä se karkeus sieltä palaa, kun ihon oma sebumi taas leviää turkkiin. (Btw, kuinka moni ei trimmattavan turkkikoiran omistaja esim. laimentaa shampoon? Mä en ainakaan...)

Pesun jälkeen turkki paineltiin pyyhekuivaksi (ei siis hierota ja huovuteta, mitä emäntä oli tekemässä...) Pumppis kävi ulkosalla ja sai tovin hepuloida ja hullutella märällä turkilla. Sen jälkeen alkoi kuivaus ja puunaus. Ihan sellaisella kunnon kuivaajalla puhallettiin turkkia kuivaksi ja samalla käytiin taas villikoirakammalla ja karstalla kuivaa turkkia hyvin perusteellisesti läpi niin, että mistä kohdasta ikinä teetkin jakauksen turkkiin, niin saat sieltä ihon vaivatta näkyville. Uskoisin, että Lumon olo "keveni" jonkun verran, ja hellekään ei ehkä niin ahdista, kun kaikki irronnut, mutta turkkiin muhimaan jäänyt karva on saatu kunnolla pois. Niskassa ja kaulurissa oli jonkun verran ihan pysyvääkin pohjavillaa, että on sitä jonkinlaista todistusaineistoa parin viikon päästä näyttelytuomarillekin pohjavillan olemassa olosta.

Koko sessioon meni aikaa muutama tunti. Ihailtavaa. Pesukin oli ehkä kolme kertaa pidempikestoista kuin emännän suorittama hutilointi, jota meillä päin pesuksi siis kutsutaan.. Aion tästä lähin pyytää Maaritia puunaamaan Pumpasen turkin kerran vuoteen, varmaan aina alkukesästä/ kesällä, jotta irronnut pohjavilla saadaan kunnolla pois ja iho näin ollen paremmin happea. Etenkin jos tarjolla on lämmintä ja hiostavaa säätä..

Super suuri kiitos Maaritille Lumon turkinhoidosta! 

Muutama kännykällä vastavaloon napattu räpsy todistusaineistoksi:

Föönissä

Föönissä

Bikineissä - pohjavillattoman hyvä olla