Motivaatiota kyllä, hallintaa ei

Jo vain loppui treenitauko. Ehdittiinhän sitä kolme viikkoa latailemaan akkuja treenitöntä elämää viettäen ja ainostaan lenkkeillen. Tällä koiraohjaajalla, ja emännällä, alkoi eilen kolmen viikon kesäloma, jonka kunniaksi treenattiin tuttuun tapaan raunioilla. 

Pumpanen oli intopiukkana. Oltiin ensimmäisenä paikalla ja toiseksi viimeisenä koirakkona radalla... Autosta tuli siis parin tunnin odottelun jälkeen ulos nippa nappa nahoissaan pysyvä lapinkoira, joka hihkui hau-hauta ja tarjosi oikein intensiivistä kontaktia "lämmittelyssä". Kertoi kovin kuuluvalla äänellä olevansa menossa hommiin. 

Jo vain emäntä oli ensimmäisen lomapäivän kunniaksi käynyt metsästämässä 9mm strattipyssynpaukkujakin, jotta päästiin ammuskelemaan. Yllättäen pyssyn tekniikka meinasi pettää ja "seuraamisessa" saatiin vain yksi pamaus. Pumppis ei ole kuuro, mutta pysyy kyllä kasassa vaikka vähän paukkuukin. Treenin kokonaiskuvan perusteella voisi sanoa, että koiralla on motivaatiota oikein kivasti, mutta hallintaa meillä ei sitten enää juurikaan ole.. Tarttee siis ottaa erillistä paikkamakuuta, josta siis eilen noustiin ja liikuttiin noin kolmesti, ja ihan perus "yhdessä kulkemista". Jos nyt sitten viimein lakkaan vesittämästä meidän seuraamista peko-harrasteissa... Mutta parempi mainio motivaatio ja puutteellinen hallinta, kuin mainio hallinta ja puutteellinen motivaatio.

Itse treeniin. Olin siis pyytänyt kaivoteemaa, ja kaivon lisäksi yhden umpparin ja yhden helpon avon. Jennille annoin neljä purkkia. Alueena oli kaikki kolme kasaa. Aloitimme tuulen alapuolelta alakasalta. Lähetyksen jälkeen ammuttiin kerran. Lumo katsoi Jenniä, että "ai sä ammuit" ja jatkoi hommia. Eka haju lemusikin kirsuun aika pian alakasan keskivaiheilta. Alkoi ilmaisu. Kuuntelin hetken, nostin käpälän ja kuljin lähemääs. WTF? Koira oli avopiilossa, mutta piilossa ei ole maalimiestä... Kirsu työntyy elementtien väliin ja ilmaisu jatkuu. Kierrän piiloa, pyydän koiraa tarkentamaan. Lumo kiertää kanssani piiloa vaihteeksi aika hasardilla tavalla kasalla liikkuen. Palaa takaisin samaan kohtaa haukkumaan. Reittiä maalimiehelle ei löytynyt, mutta haju nousee voimakkaimmin juuri siitä kohdasta, jota koira ilmaisee. Kehuin Lumoa, palkkasin sen ja pyysimme maalimiestä kehumaan elementtien alta. Pienestä raosta sai maalimieskin Lumon palkattua. Hyvin tehty Piukkis! 

Tarkoitus oli jatkaa alakasa loppuun, mutta Lumolla oli eri suunnitelma, joten muutimme suunnitelmaa. Lumo leikkasi keskikasan yli suoraan yläkasan keskivaihelle, ykköskaivolle. Nenä kävi metallikannen raossa, kantta vähän raavittiin, sanottiin hau, jonka jälkeen Lumo kävi vähän edempänä lappeeltaan olevien rappusten askelmista vähän hörppäämässä vettä ja palasi kaivolle. Nuuskittiin vähän lisää, raavittiin ja ilmaistiin oikein hienosti. Ei epilystä etteikö kaivossa olisi ollut maalimiestä. Loisto likka!

Jatkettiin yläkasan metikön puoleiseen päätyyn, kolmoskaivon kohdalla kirsu kävi taas metallikannen reijässä, vähän raavittiin. Siirtyi taas kaivolta vähän sivuun, maisteli heinää. Jäin odottelemaan vähän kauemmas, että meinaako Lumo jäädä laiduntamaan vai tekisikö työnsä loppuun. Lumo palasi kaivolle. Nuuski, raapi ja haukkui. Maalimiestä oli pyydetty vahvistamaan sekä raapimista, että haukkua. Ihan hienosti meni kolmoskaivokin.

Jatkettiin etsintää. Palasimme keskikasan kautta yläkasan käymättömään päätyyn. Lumo näytti pariin otteeseen ihan selkeästi, että hajua on, mutta mitään ei löytynyt. Ainostaan kopilla hengailevat treeniryhmäläiset. Jatkettiin keskikasan kautta alakasan käymättömään päätyyn, kierrettiin pajupuu. Ei mitään. Palattiin vielä keskikasan ja alakasan väliä takaisin kopille asti, ja taas Lumo merkkasi yläkasan päätyä. Siinä vaiheessa totesin, että ei täältä taida muita löytyä. Jenni teki mulle siis källin! Sanoi odottaneensakin, koska mä päätän, että työ on tehty. Palkkasin hieman ihmeissään olevan Lumon, kehuin oikein kovasti ja Lumo pääsi autolle juomaan ja lepuuttamaan.

Viimeisen koiran jälkeen Lumo pääsi nostamaan vielä yhden maalimiehen. Tosin iltamyöhäisellä kanaparrun rappustasenateella olevan Tuulin tuoksut levisi laajalle taloihin, ja Pumppis työsti kyllä ihan reippaasti. Lopulta tuoksut tulvahti nokkaan ja kanaparrun ramppia pitkin kipittäen löytyi tasanteen päältä Tuuli, joka sai Lumolta kunnon räkähaukkua! Haukkuilmaisevat koirat ovat siitä aika hupaisia, että ilmaistessaan erittävät oikein huolella kuolaa. Siinä näkyy erinomaisesti Pavlovin ehdollinen refleksi ;) Pumppis ja Tuuli viettivät oikein mukavan palkkaushetken tasanteella ja lopuksi vielä riekuttiin ketunhännällä. Eli aikas mainio treeni kaikkiaan!

Ensimmäinen loma-aamu: "Aijai, mä ehkä kohta nousen..."