Pumppis pääsi tänään kesäloman kunniaksi visiitille Mikon siskon "private day spahan". Eli suomeksi pesulle ja perusteelliseen harjaukseen. Maarit itse omistaa kolme portugalinvesikoiraa ja yhden löwchenin, joista kaikki ovat täydessä tällingissä. Eli pesu ja puunaus on Maaritin alaa (ja Maaritilla on aika pro-kamat).
Tarttee kyllä myöntää, että erään tulisi hieman parantaa turkinhoidollisia intressejään.. Meillä kun panostetaan tuohon ulkoiluun, treenaamiseen ja ruokintapuoleen, ja turkinhoito menee "siinä sivussa". Mähän siis harjaan Lumon vähintään kerran parissa viikossa, mutta sen voisi tehdä ihan "hieman" perusteellisemmin..
Lumolla on ollut alaselässä pientä rupirählää, jota olen paikallishoitanut. Eläinlääkärikin on sitä katsonut, ja joo, ruvesta pahimmillaan voi kehittyä hotspot.. Syynä lienee kesäkuun loppupuolen tiukka uimissessio ja toistuvasti kosteana ollut turkki (vaiva huomattu tovi sen jälkeen) sekä pikkasen takkunen pohjavilla, mistä syystä iho ei saa kunnolla happea..
Maarit kävi alkuun Lumon turkin pala palalta läpi karstan ja villakoirakamman avulla selvittäen turkkia ja irroittaen jo irronnutta pohjavillaa. Sen jälkeen Pumppis pestiin ensin Vetridermin klooriheksidiini shampoolla ja toistamiseen jollain vähän hoitavammalla shampoolla (ensin siis täsmäisku kaikkeen bakteeriin ja sen jälkeen kosteutusta iholle ja turkille). Päälle vielä hoitoaine ja huolellinen huuhtelu. Tässä vaiheessa moni lapinkoiraihminen on varmaan ihan kauhuissaan, että hoitoainetta lappalaiskoiran turkkiin, mutta elämä on. Kyllä se karkeus sieltä palaa, kun ihon oma sebumi taas leviää turkkiin. (Btw, kuinka moni ei trimmattavan turkkikoiran omistaja esim. laimentaa shampoon? Mä en ainakaan...)
Pesun jälkeen turkki paineltiin pyyhekuivaksi (ei siis hierota ja huovuteta, mitä emäntä oli tekemässä...) Pumppis kävi ulkosalla ja sai tovin hepuloida ja hullutella märällä turkilla. Sen jälkeen alkoi kuivaus ja puunaus. Ihan sellaisella kunnon kuivaajalla puhallettiin turkkia kuivaksi ja samalla käytiin taas villikoirakammalla ja karstalla kuivaa turkkia hyvin perusteellisesti läpi niin, että mistä kohdasta ikinä teetkin jakauksen turkkiin, niin saat sieltä ihon vaivatta näkyville. Uskoisin, että Lumon olo "keveni" jonkun verran, ja hellekään ei ehkä niin ahdista, kun kaikki irronnut, mutta turkkiin muhimaan jäänyt karva on saatu kunnolla pois. Niskassa ja kaulurissa oli jonkun verran ihan pysyvääkin pohjavillaa, että on sitä jonkinlaista todistusaineistoa parin viikon päästä näyttelytuomarillekin pohjavillan olemassa olosta.
Koko sessioon meni aikaa muutama tunti. Ihailtavaa. Pesukin oli ehkä kolme kertaa pidempikestoista kuin emännän suorittama hutilointi, jota meillä päin pesuksi siis kutsutaan.. Aion tästä lähin pyytää Maaritia puunaamaan Pumpasen turkin kerran vuoteen, varmaan aina alkukesästä/ kesällä, jotta irronnut pohjavilla saadaan kunnolla pois ja iho näin ollen paremmin happea. Etenkin jos tarjolla on lämmintä ja hiostavaa säätä..
Super suuri kiitos Maaritille Lumon turkinhoidosta!
Tarttee kyllä myöntää, että erään tulisi hieman parantaa turkinhoidollisia intressejään.. Meillä kun panostetaan tuohon ulkoiluun, treenaamiseen ja ruokintapuoleen, ja turkinhoito menee "siinä sivussa". Mähän siis harjaan Lumon vähintään kerran parissa viikossa, mutta sen voisi tehdä ihan "hieman" perusteellisemmin..
Lumolla on ollut alaselässä pientä rupirählää, jota olen paikallishoitanut. Eläinlääkärikin on sitä katsonut, ja joo, ruvesta pahimmillaan voi kehittyä hotspot.. Syynä lienee kesäkuun loppupuolen tiukka uimissessio ja toistuvasti kosteana ollut turkki (vaiva huomattu tovi sen jälkeen) sekä pikkasen takkunen pohjavilla, mistä syystä iho ei saa kunnolla happea..
Maarit kävi alkuun Lumon turkin pala palalta läpi karstan ja villakoirakamman avulla selvittäen turkkia ja irroittaen jo irronnutta pohjavillaa. Sen jälkeen Pumppis pestiin ensin Vetridermin klooriheksidiini shampoolla ja toistamiseen jollain vähän hoitavammalla shampoolla (ensin siis täsmäisku kaikkeen bakteeriin ja sen jälkeen kosteutusta iholle ja turkille). Päälle vielä hoitoaine ja huolellinen huuhtelu. Tässä vaiheessa moni lapinkoiraihminen on varmaan ihan kauhuissaan, että hoitoainetta lappalaiskoiran turkkiin, mutta elämä on. Kyllä se karkeus sieltä palaa, kun ihon oma sebumi taas leviää turkkiin. (Btw, kuinka moni ei trimmattavan turkkikoiran omistaja esim. laimentaa shampoon? Mä en ainakaan...)
Pesun jälkeen turkki paineltiin pyyhekuivaksi (ei siis hierota ja huovuteta, mitä emäntä oli tekemässä...) Pumppis kävi ulkosalla ja sai tovin hepuloida ja hullutella märällä turkilla. Sen jälkeen alkoi kuivaus ja puunaus. Ihan sellaisella kunnon kuivaajalla puhallettiin turkkia kuivaksi ja samalla käytiin taas villikoirakammalla ja karstalla kuivaa turkkia hyvin perusteellisesti läpi niin, että mistä kohdasta ikinä teetkin jakauksen turkkiin, niin saat sieltä ihon vaivatta näkyville. Uskoisin, että Lumon olo "keveni" jonkun verran, ja hellekään ei ehkä niin ahdista, kun kaikki irronnut, mutta turkkiin muhimaan jäänyt karva on saatu kunnolla pois. Niskassa ja kaulurissa oli jonkun verran ihan pysyvääkin pohjavillaa, että on sitä jonkinlaista todistusaineistoa parin viikon päästä näyttelytuomarillekin pohjavillan olemassa olosta.
Koko sessioon meni aikaa muutama tunti. Ihailtavaa. Pesukin oli ehkä kolme kertaa pidempikestoista kuin emännän suorittama hutilointi, jota meillä päin pesuksi siis kutsutaan.. Aion tästä lähin pyytää Maaritia puunaamaan Pumpasen turkin kerran vuoteen, varmaan aina alkukesästä/ kesällä, jotta irronnut pohjavilla saadaan kunnolla pois ja iho näin ollen paremmin happea. Etenkin jos tarjolla on lämmintä ja hiostavaa säätä..
Super suuri kiitos Maaritille Lumon turkinhoidosta!
Muutama kännykällä vastavaloon napattu räpsy todistusaineistoksi:
 |
| Föönissä |
 |
| Föönissä |
 |
| Bikineissä - pohjavillattoman hyvä olla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti