Poropaimennusfiilistelyjä

 

 

Kaikki kuvat Rixatrix's

Paranemisprosessia

Lumon silmä siis operoitiin maanantaina 7.3 Oulun Akuutissa Kaisa Wickströmin toimesta. Alaluomessa on tikattu kaksi kohtaa, joissa toisessa on yksi ja toisessa kolme tikkiä.

Kuva tältä aamulta, eli kolmas päivä operoinnin jälkeen ja silmä näyttää tältä:

Paranee siis ihan silmissä

 Ja toipilas on ihan oma itsensä

 

Ainut, että Pumpparnakkeliinia tympii, kun keppileikit on kielletty

Poropaimennustestin arvostelu

Tehdääs vielä ihan erillinen postaus arvostelusta. Kuvia tulee, kunhan ystävät rakkaat kameransa purkavat, ja niitä lähettävät!

A. Koira kohtaa ohjauksen alaisena kiinni olevan poron:

1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostunus poroa kohtaan: Kiinnostunut (kytkettynä)

2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: -

B. Ohjaaja ajaa koiran avulla porotokan aitauksesta toiseen:

3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: Hallittavisssa, tasapainoinen

4. Ajokäskyn totteleminen: Lähtee käskystä

5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: Kiertämistaipumus

6. Ajotapa jahtaava - paimentava: Paimentava, ajaa sivulta

7. Haukun taajuss ja laatu: Rauhallinen

8. Etäisyys poroista: Sopiva

9. Koiran hallittavuus ajon aikana: Hallinnassa, tulee luokse kutsuttaessa

10. Ajon lopettaminen käskystä: Lopettaa ajon vasta useasta käskystä

11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: Kiinnostunut poroista,pysyy paikalla

C. Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta:

12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: Ajoittain hyvä yhteistyö

13. Koiran osoittama paimennusvastuu, itsevarmuus: Tukeutuu hieman ohjaajaan

14. Koiran fyysinen kunto: Kunto ei riitä

15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: Osoittaa paimennusvaistoa

16. Käyttäytyminen aggressiivisen poron kohdalla: Painostaa takaisin tokkaan

17. Olosuhteet: -

Huomautuksia: Hyvä koira. Saisi olla paremmassa juoksukunnossa.

 

Kuva Merja Korhonen

Emännälle jäi hieman hampaankoloon tuo fyysisen kunnon riittämättömyys... Siis hemmetti, koira joka saa vapaata liikuntaa useamman tunnin päivittäin.  Säännöllisesti! Lenkit ovat siis päivittäin useita kilometrejä ja keskimäärin kaksi tuntia liikuntaa per päivä, tai enemmän. Lihaksia on, oikeestaan Lumo on suhteellisen lihaksikas (siis muidenkin kuin minun mielestäni) ja rakenteeltaan vankka. Toki moneen muuhun paimensukuiseen  ja porokoiraan verrattuna Lumolla on suhteellisen voimakas ja ehkä jopa hieman raskaskin (?) luusto. Läski se ei ole. Että en ala. 

Mun koiralla on ihan hyvä ja riittävä kunto! Pistetään toi kommentti juoksujen jälkeiseen vetämättömyyteen ja siihen, että Lumoa saattoi hieman väsyttää kun matkustuskilometrejä oli takana joitakin, samoin ei niin hyvin nukuttuja öitä, sekä paljon uutta ja ihmeellistä actionia..

Hempeilyä 
(ja herranjestas tolla mun koiralla on ISOT korvat tässä kuvassa) 
Kuva Rixatrix's

  
 

 

Poropaimennusta ja pikku damagea

No niin. Poropaimennusreissusta selvitty. Poron tallomaksi ei jääty, mutta reissussa rähjäännyttiin sen verran, että paluumatkalla käytiin paikkauttamassa Lumon vasemman silmän alaluomi Oulun Eläinlääkärisema Akuutissa. Poropaimennustestin Lumo suoritti hyväksytysti!

Poropaimennusreissu oli kaikkinensa ihan mahtavan hieno kokemus, tätä viimeisen illan pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. Seura oli mitä mainiointa (kiitos Jenni ja Robin, Aikki, Saara & co) ja lappalaiskoirat  sykähdyttävän upeita (kuten aina)! Tästä kevättalven poropaimennusreissusta saattanee tulla perinne. Ehkä sitä joskus intoudutaan Lumon kanssa ilmoittautumaan ihan poropaimennuskilpailuunkin. Ensi vuonna, mikäli pennut ovat syksyllä kaikista mutkista ja epävarmuustekijöistä huolimatta tulossa, ja se sopiva uroskin löytyy, poropaimennuskisa tuskin on suunnitteilla. Mutta jos reissuun lähdetään, niin voisi sitä jossain käydä Lumon kanssa vähän fiilistelemässä.

Meidän testivuoro oli sunnuntaina 6.3. Ohjaaja kun ei ole mitenkään hermoheikkojännittäjä, niin sunnuntai meni aikalailla sydän pamppaillen ja syke korvissa suhisten. Liekaporon nähdessään Lumo käyttäytyi kuin luonnetestin kelkalla. Säkä pystyssä haukkui ja pöhisi. Kiertäessämme poroa, siirtyi aina välillä taakseni haukkumaan. Lumosta moinen paikallaan möllöttävä otus oli siis sangen epäilyttävä..

Kuva Merja Korhonen

Kuva Merja Korhonen

Liekaporokäytöksen perusteella ei pahemmin voinut tehdä johtopäätöksiä jatkon suhteen. Lumon tuntien kyseessä on kuitenkin ihan suhteellisen hyvällä toimintakyvyllä, vietillä ja hermorakenteella varustettu otus, niin oletus oli, että kyllä Lumo jotain tekee.

Testin ideana on siis paimentaa kolmen poron parttio ensimmäisestä aitauksesta toiseen, koiran täytyy pysähtyä portilla. Siirtyä hallitusti toiseen aitaukseen, antaa uusi ajokäsky, keskeyttää työskentely ja kutsui koira kesken paimennuksen luokse ja antaa taas uusi ajokäsky. Koiran tulee paimentaa porot toisesta aidasta kirnuun, ja pysähtyä käskystä taas kirnun portille.

Itse testiin. Ensimmäinen aita oli puustoinen ja maastoltaan hieman mäkinen. Aidassa olevat porot lymyilivät toisessa päässä. Siirryttiin ensimmäiseen aitaan suhteellisen hallitusti. Käskin Lumon istumaan ja irroitin kaulapannan ja rauhoitin koiran mielentilaa. Tuomarit antoivat luvan antaa ajokäskyn. Alkuun Lumo luuli olevansa hakumetsässä, ja kävi  muista tuomereista hieman erillään olleen tuomarin luona heiluttelemassa häntää.. Kutsuin Lumon pois ja annoin uuden käskyn "mene". Kappas, neiti Pumpanen hiffasi aidassa olevan jotain muitakin kuin ihmisiä, ja lähti pienen vahtihaukkumaisen äänenavauksen jälkeen ihan tyylikkäästi haukkuen paimentamaan. Vähän poroparttio tuppas hajoamaan, mutta pysyi suhteellisen hyvin kasassa, että kyllä sitä jossain määrin ihan paimentamiseksi pystyi luonnehtimaan. Pari kertaa kierrätettyään parttiota aidassa, aidan portti avattiin ja porot siirtyivät toiseen aitaan ja Lumo sai aika tehokkaan "SEIS"-käskyn käsimerkin kera, ja pysähtyi. Ohjaajan ääni oli jännityksestä johtuen hieman falsetissa ja "hyvin"-kehu sai Lumon taas liikkelle. Mutta ei päässyt livistämään toiseen aitaan. Hienoa!

Toiseen aitaan siirryttiin suht hallitusti. Ajokäskyn kuultuaan Lumo lähti hyvin innokkaasti paimentamaan. Näytti jopa vähän siltä, että neidin päässä oli syttynyt ihan jonkilainen lamppu, ja homma alkoi valkenemaan paremmin. Keskeytys- ja luoksetulo ei mennyt ihan yhdellä käskyllä, mutta meni kuitenkin siinä määrin nappiin, että Lumo keskeytti paimentamisen ja siirtyi palkkaamaan itseään poronpapanoilla.. Jälleen uusi ajokäsky, ja taas paimennettiin. Kirnun portti avattiin, ja Lumo paimensi kaksi poroista kirnuun ja pysähtyi yhdestä tai useammasta käskystä (ei voi muistaa) kirnun portille. Yksi poroista oli harhautunut, ja jäänyt parttiosta aidan toiselle laidalle. Lumo ei poroa huomannut, vaan ryhtyi maistelemaan taas herkkupapanoita. Poro jolkutteli Lumon sivusta, ja Lumo teki ihan tyylikkään lyhyehkän väistön ja lähti paimentamaan poroa. Sai viimeisenkin kirnuun, pysähtyi ja tuli ihan hyvillä fiiliksillä luokse. Mainiota!

Poropaimennuksen jälkimainingeissa Lumo tosiaan otti hieman yhteen Jennin sijoituskoira Viljan kanssa, ja pienen kahakoinnin tiimellyksessä Viljan hammas  ilmeisemmin oli käynyt Lumon alaluomessa. Hieman ikävin seurauksin. Täsmennetään sen verran, että Lumo oli jo muutamaan otteeseen  haastanut, tai käynyt suoraan Viljan päälle.  Onni onnettomuudessa oli se, että pääsimme silmäsairauksiin ja silmäkirurgiaan perehtyneen Kaisa Wickströmin vastaanotolle. Oulun pitstop venähti neljätuntiseksi, sillä Lumo rauhoitettiin ja vasemman silmän alaluomea koristaa nyt neljä tikkiä, karvaa on ajeltu pois ja päässä on 11 päivää varsin kiva tötterö.Synoluxia menee viiden päivän kuurina, lisänä Oftan Akvakol-tippaa pari viikkoa ja Rimadyliä kahdesta viiteen vuorokautta...

Silmädamage àla HankiOrava Suojalasit

 Katu-uskottava?

Onneksi on Tapiola...

Treeniä, pekua, puuhaa, hommaa

Pikainen päivitys pariin viime viikkoon. 

Treenattu on: rakennusetsintää Espoon kaupungintalolla, pari kertaa hakuiltu ja kerran käyty tottistelemassa. Toiset hakutreenit olivat UPK:laisten treenit, kiitos siitä Sofialle ja muille UPK:laisille kun saatiin vierailla. Tottistreeneihinkin haettiin vaihtelua UPK:n porukassa.
 

Lumo on sangen pätevä tyttö. Rakennusetsiminen sujui hyvin. Tarkennukset ovat parantuneet huimasti, samoin koiran itsevarmuus työstämiseen. Ilmaisukin alkaa olemaan varsin varmaa. Mainiota! 

Tottistreeneissä Lumo oli ihan huippu! Nyt viimein on alkanut olemaan  neidillä sellainen perusmoodi, että "jee, tehdään yhdessä" ja mikä parasta, Lumo nauttii tekemisestä ihan superisti!

Toiset hakutreenit olivat tuossa kotinurkilla Petikossa, kylmänä tiistai-iltana. Otin Lumolle tienvarsietsintää liinassa ja pari maalimiestä. Teemana edelleen ilmaisut pienellä nenähommalla höystettynä. Eri etevästihän se taasen meni. Ohjeistin maalimiehet vähän hassusti, joten tuli sitten treenattua seisovien maalimiesten ilmaisua. Lumolle se näytti olevan ihan piece of cake!

Tänään treenattiin pienellä omatoimikokoonpanolla Siikajärvellä. Jälleen ilmaisun vahvistamista, lähinnä keston osalta. Edelleen tienvarsiversiona, eli maalimiehet about 10-15 metriä hangessa metikön puolella. Ideana oli siis, että Lumon alottaessa ilmaisun menen paikalle, ja merkkaan palkkaushetken maalihenkilölle naksulla (ja samoin tietty koiralle vahvistus oikeasta toiminnasta). Ekalla maalimiehellä Lumo haukkui hyvin, mutta koska ohjaajalla hieman kesti maalimiehelle pääsy, niin Lumo oli vähän käpälöinyt kun ei herkkua herunut. Toisella homma menikin jo hienommin. Tarkennukset ja hajujen työstöt meni oikein hienosti. Toisen maalimiehen hajut kulkeutui polun toiselle puolen, joten Lumo joutui tekemään ihan oikeesti töitä. Hienosti kyllä pähkäili asian ihan itsenäisesti! Kolmas maalimies oli makuuasennossa, ja Lumolle entuudestaan tuntematon (tosin niin olivat kyllä tiistaiset UPK:n maalimiehetkin...). Ilmaisun aloittamisessa meni tovi, mutta hyvin se haukku raikasi!

Ensi keskiviikkona yritetään joutaa tottistelemaan, tosin torstaiaamuna täytyy joutua Lumon kanssa aikaisin Keravalle, josta suuntaamme Robinin ja erinäisen koiralauman kanssa kohti Oulua. Ja Jenni suuntaa Ouluun Kuopiosta. Yövymme Oulussa, josta perjantaiaamuna lähdetään ajamaan kohti Kolaria ja poropaimennusta. Viikonloppu vietetään lappalaiskoirien ja -ihmisten, sekä poropaimennuksen merkeissä. Maanantaina lähdetään ajelemaan kohti etelää. Lumon poropaimennusdebyytti on siis viikon päästä sunnuntaina. Sitä jännittäessä. Kolarista kotiuduttua lomaillaankin vielä viikon verran. Lumolla on tiedossa mm. fyssarilla käyntiä.

Emäntä on käynyt nyt pariin otteeseen käpälöimässä pienoisia poropellervoja, Katlan (Pihlajamäen Fafnir) ja Parkun (Huraus Bargu) rakkauslapsia. Nyt on sitten totisessa mietinnässä ja pohdinnassa muuttaako meille maaliskuun 20. päivä pienen pieni porokoilatyttö.. 
 

Lumon pentusuunnitelmat on tuottaneet ainakin emännälle suuren suurta jalostusahdistusta.. Tuntuu, että kaikessa on liikaa riskejä. Toki kasvattaja kantaa viimekädessä ne riskit, mutta... Kriteerit on kovat, ja riskejä on joka yhdistelmässä. Blaah. Ja kyllähän se oman koiran paras pentu tietty kiinnostaisi sekin. Onko se sitten viisasta, en tiedä. Koiran omistaminenhan ei kokonaisuudessa vaikuta kovin viisaalta. Etenkin kun sille myy sielunsa ;)