Lumo päivittää...

Ensimmäinen rauniokausi on nyt sitten takana, Keskiviikkona oli viimeiset treenit, joiden lopussa talvikin alkoi muistuttamaan  tulostaan pienoisen lumisateen muodossa. Ennen treenejä kävimme treenikaverini Annen ja hänen lappalaisuroksen Tuukan (Hiidenlahden Tuukka) kanssa ottamassa telineitä mm. kanaparrua, älläputkea ja muutamia muita, sekä riekuttamassa otuksia Oittaan pellolla. Itse treeneistä oli tarkoitus jäädä koirakolle superhyvä fiilis tauon ajaksi, eli treenit suunniteltiin niin, että onnistumisprosentti oli 100. Lumolle laitettiin kolme maalimiestä, kaikki yksitellen, ja lopuksi muutama ilmaisutreeni. Lumo suoriutui hienosti, emäntä nyt hiukka tyri lähettäen koiran, joka kuonollaan oli juuri näyttänyt mistä haju tulee, täysin vastakkaiseen suuntaan. Lumohan ei ole tyhmä, vaan lähti kyllä etsimään, mutta tietenkin siihen suuntaan, mistä haju tuli. Eli emännälle pienoinen muistutus, että tuulen sijaan kannattaa myös lukea jälleen sitä omaa koiraa. Talveksi onkin sitten tarkoitus siirtyä hakuilemaan, ja ensimmäinen treenipäiväkin on lyöty lukkoon, eli sunnuntaina 22.11 hakuillaan aamu kymmeneltä.

EPK:n tottiksissakin kävimme viime maanantaina ensimmäistä kertaa. Tottistelua vetää Tuuli, joka toimi myös raunioryhmämme apukouluttuajana. Eli hyvissä käsissä ollaan! Treeneissä otettiin koirakot yksitellen, eli ilman häiriötä. Perusasentoa, seuraamista, jättäviä liikkeitä. Ennen meidän vuoroa olin parjannut, että mehän ei sitten osata mitään ja ollaan tosi vaiheessa... No vaiheessa ollaan, mutta kyllä me oikeesti jotain osataankin! Lumolla oli hyvä vire päällä. Perusasento alkaa olemaan aika kivasti hanskassa. Vielä tarvitaan vahvistusta liikkeseen ohjauksen avulla ja palkkaahan meillä jaellaan kaikista, niistä pienistäkin onnistumisista. Mutta kyllä se "persasento" siellä on, ja varmasti naksun avulla sheippaamalla saadaan liike  ennen pitkään valmiiksi. Seuraamista ollaan tehty hävyttömän vähän. Oma ajatukseni seuraamisen suhteen on ollut perusasennon kuntoon saaminen, ja kun se on hanskassa, niin seuraamista on järkevä alkaa treenaamaan tosissaan. Ajatuksena ni siis on ollut se, että Lumo tietää tasan missä kohdassa seurataan. Eli reilu peli koiralle. Muutaman askeleen seuraamiset sujuivat kyllä ihmeen hyvin, tosin nami kiinni Lumon kirsussa ja palkkaa sateli neidin suuhun. Mutta siihen nähden, että seuraamisen treenaaminen on ollut suhteellisen vähäistä, niin sujui vallan loistavasti. 

Jättäviä liikeitä ollaan myös treenattu tosi vähän. Istumista ja maahan menoa olen ajoittain vahvistanut käsimerkeillä ja naksulla, ja jättäviä liikkeitä treenatessa vaikutti siltä, että Lumo ihan oikeasti tietää mitä tarkoittaa "istu" ja "maahan/maa". Hitaitahan nuo jättävät  liikkeet meillä olivat, mutta kun tehtiin liikkeitä ilman niitä parin askeleen seuraamisia, ja palkkasin Lumon lelulla, niin liikkeisiin saatiin hieman vauhtiakin! Yhden asian olen tämän puolentoista vuoden aikana oppinut, koirakouluttamisessa hiljaa hyvä tulee. Ihan kirjaimellisesti. Ja jos omat taidot eivät riitä, niin sitä suuremmalla syyllä ei todellakaan kannata kiirehtiä. Sitä menee helposti perse edellä puuhun, ja todennäköisesti kouluttaa sitten vähän pidemmän kaavan kautta. Toisaalta Lumo on vielä NIIN nuori ja tekemisen innon säilyttämiseksi tämän neidin kanssa kannattaa edetä kaikessa rauhassa.

Peiqi, Lumo ja keppi

Eihän sillä Ninnulla vaan ole namusia taskussa, eihän?

Pikku-Lumon elämä ei kuitenkaan ole pelkkää treeniä. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty mm. naapurin Danten kanssa, vietetty laatuaikaa Peiqin ja Aidan kanssa niin lenkillä, kotona kuin uimassakin. Sunnuntaina piipahdettiin Hyvinkään koirauimalassa molskimassa. Peikolle ja Aidalle kerta oli ensimmäinen, Lumo sen sijaan uiskenteli toista kertaa. Uintiajan olin varannut jo hyvissä ajoin lokakuun alussa. Koirakylpylän suosituksesta olin varannut ensiuimareille myös "uimaohjaajan", sillä emännillä ja isännillä ei altaaseen ole menemistä. Nooran tytöthän ovat luonnonvesissä ihan himouimareita, toisin kuin meidän Lumo. Mutta kovimmillekin vesipedoille tuo sisäallas on alkuun hieman outo. Peiqillä ei huumori tahtonut oikein riittää, Lumolla ja Aidalla näytti sen sijaan olevan ihan lystiä. Altaaseen mennään ramppia pitkin, ja se tuottaa useammalle haasteita. Eli uimaohjaaja ihan tylysti nostaa empivät koirat veteen. Leluja uimalassa on riittämiin eli omia dummyjä tms. ei tarvitse ottaa mukaan. Lumolle tuo altaaseen meno on sen kaikista vaikein juttu, eli emäntä sitten hieman jeesii neitiä pelastusliivin kantokahvasta ja nakkaa lelun, jonka perään sitten kuitenkin innokkaana lähdetään uimaan. Muutama kuvanäyte neidin uimataidoista (pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta pokkarilla ei aina voi onnistua...):

Parasta A-luokkaa

Tänään tuli ilouutisia Saksasta! Tai minulle tämä ilouutinen tuli tekstiviestillä ja mailitse suoraan Keravalta, sillä jostain kumman syystä Lumon prcd-PRA geenitestin vastaus oli mennyt Sysiväikeen Jennin sähköpostiin, eikä minulle kyseistä mailia Saksanmaalta ole tullut ollenkaan... No samapa tuo, onhan minulla eteenpäin lähetty alkuperäinen viesti, ja tulosta ei ollut alunperinkään tarkoitus pimittää.

Eli Lumon PRA genotyyppi on N/N (clear) eli A eli TERVE! 

 

Lumon vanhemmista Kipinä isukki on testattu A:ksi, eli tervettä tai kantajaa osattiin odottaa. Hieno homma tämä meidän Lumpolaisen tulos, ei voi muuta sanoa!

Syysterveiset

Lumolla on ollut suhteellisen kiva alkusyksy. On touhutta taas kaikennäköistä. On tavattu koirakavereita, riekuttu, leikitty ja lenkkeilty paljon. Petikossa ollaan käyty useampaan otteeseen viikoittain lenkkeilemässä, seurana Peiqi ja Aida. Naapurin Danteakin ollaan nähty suhteellisen usein, joskus jopa aamulenkkeilty yhdessä kuuden aikaan aamulla (vain koiraomistajat ovat tarpeeksi hulluja sopiakseen tuollaisen lenkkiajan)... 

Team Riekku

Mennyt viikonloppu oli Lumosta erikiva, sillä Peiqi ja Aida olivat neidin seurana torstai-illasta lauantai-iltaan. Emännän ja isännän sängyssäkin neidit olivat peuhanneet silloin kun isäntäväki ei ole ollut kotona, tosin Lumolla on käynyt myös pieniä "virhearvioita" ja neiti on nähty itseteossa makoilemassa sängyn jalkopäässä... Emännästäkin oli kivaa kun kotona oli kolme koiraa, ja  suoriutui hienosti kolmikon lenkityksestä ja huollosta.

Lauantaina olimme Nooran kanssa Lappalaiskoirien luonnetestissä avustamassa, ja täten "petaamassa" paikkaamnme ensi vuoden testiin. Lumo on siis tarkoitus luonnetestauttaa suunnilleen vuoden kuluttua, kaksi ja puoli vuotiaana. Sitä odotellessa. Viikonlopun luonnetestisaldo olikin suhteellisen mielenkiintoinen, ja pakkohan se on päästä kokeilemaan miten oma koira testin osa-alueisiin reagoi.

 

Ensi viikonloppuna on taas tiedossa Peiqin ja Aidan seuraa illanistumisen ja koirauimalan merkeissä. Ja eiköhän sitä perusriekkulenkkiäkin tule tehtyä.

"Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Lumo!"

Raunioitumista

Lumon ja emännän ensimmäinen rauniokausi alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla on kauden viimeiset treenit. Kausi on ollut kovin antoisa, ja paljon on opittu. Pääsääntöisesti ollaan menty hyvässä noususuhdanteessa. Laukauksiin Lumo reagoi hieman,, päivästä ja tilanteesta riippuen. Mutta tällä hetkellä ei ainakaan, onneksi, toimintakykyä laskevasti. Lähinnä jos pamahtaa, niin katsoo pamauksen suuntaan, muttei mene mitenkään puihin, vaan pystyy jatkamaan työskentelyä. Välillä toimitaan hyvässä yhteistyössä ja välillä neiti rallattelee. Pari viikkoa sitten oli taas ratavaihto Hepekon kanssa, ja sielläpä Lumo haistatteli ihan huolella, keskikynsi pystyssä. Pieni koira on VAAN niin täynnä etsimisintoa, että mamma on ajoittain vähän turhake ja hidaste neidin mielestä. Lumo intoili ensimmäiselle maalimiehelle, jonka jälkeen "tänne"-käsky meni täysin kuuroille korville ja Lumpo oli jo seuraavalla maalimiehellä. No onneksi rallattelu johtuu enemmänkin innokkuudesta etsiä maalimiehiä, kuin siitä, ettei neitiä voisi vähempää kiinnostaa. Ilmaisu on tarkoitus hioa kuntoon talven aikana ja yhdistää alkukaudesta sitten raunioille. Talvella on tarkoitus hakuilla pienellä mutta sitäkin aktiivisemmalla porukalla, eli siellä sitä ilmaisua treenataan varmasti myös.

 

Viime viikolla meillä oli "pullaa ja palautetta"-treeni-iltama kouluttajamme Seijan luona, ja saatiin ihan "todistuskin" menneestä kaudesta. Meidän todistuksessa luki seuraavaa:

"Lupaava nuori koira, jolla hieno motivaatio etsintätyöskentelyyn. Hallintaan ja tottikseen kannattaa panostaa, niin olette pian soveltuvuuskokeeseen valmiita! Ilmaisuharjoittelua kannattaa jatkaa kauden aikana , yhdistäminen etsintään vasta ensi kesänä koiran edistymisen mukaan. Petra on erittäinen motivoitunut ja tartuttaa hyvää mieltä treenikavereihin. Kiitos kaikista ihanista leipomuksista! Ohjaaja on myös edistynyt hyvin koiransa lukemisessa ja ohjaamisessa kauden aikana."

Ensi kauden tavoitteita ei siis tarvitsisi erikseen mainita, mutta tarkoitus on suorittaa soveltuvuuskoe. Ja jos mitään ihmeempiä takapakkeja ei tule, niin eihän sitä tiedä, jos talven aikana pieni koira kokee suuren suuren valaistumisen ja ensi kauden edistyminen on huimaa, niin ainahan sitä peruskoettakin voi yrittää..

Ryhmänäyttely Hämeenlinna 25.10.2009

Pikainen näytelmäpäivitys. Tänään ajeltiin Hämeenlinnaan, tarkemmin Tuulokseen FCI 5 ja FCI 3-ryhmien ryhmänäyttelyyn. Lapinkoirien tuomarina oli ruotsalainen Elisabeth Spillman. Lumo sai laatuarvosteluksi ERINOMAISEN, ja oli juniorinarttujen neljäs. Yhteensä koiria oli 12, joista kaksi oli paimensukuisia.

Lumon arvostelu: " 1 vuoden ja 5 kk ikäinen. Hyvä koko ja mittasuhteet. Miellyttävän feminiininen pää. Hyvä runko. Hyvä häntä, polvet ja tassut. Tasapainoiset ja voimakkaat liikkeet. Riittävästi hyvänlaatuista turkkia."  JUN ERI 4

Lumo poseeraa. Kuva Anne Kuosmanen aka Tikkerperin

Näytelmäseurana meillä oli staffordshirenbulterrieri Nelly emäntänsä ja isäntänsä kanssa. Kiitos Sinille, Juhalle ja Nellylle seurasta. Erityiskiitos Juhalle, Mikko viihtyi suhteellisen hyvin kun oli samanhenkistä "kärsimysseuraa". Ja onnittelut Nellyn EH:sta! Olin täysin varma, että odotellaan Nellyn menestyksen vuoksi paras narttukehä, mutta toisin kävi.