Lumo päivittää...

Ensimmäinen rauniokausi on nyt sitten takana, Keskiviikkona oli viimeiset treenit, joiden lopussa talvikin alkoi muistuttamaan  tulostaan pienoisen lumisateen muodossa. Ennen treenejä kävimme treenikaverini Annen ja hänen lappalaisuroksen Tuukan (Hiidenlahden Tuukka) kanssa ottamassa telineitä mm. kanaparrua, älläputkea ja muutamia muita, sekä riekuttamassa otuksia Oittaan pellolla. Itse treeneistä oli tarkoitus jäädä koirakolle superhyvä fiilis tauon ajaksi, eli treenit suunniteltiin niin, että onnistumisprosentti oli 100. Lumolle laitettiin kolme maalimiestä, kaikki yksitellen, ja lopuksi muutama ilmaisutreeni. Lumo suoriutui hienosti, emäntä nyt hiukka tyri lähettäen koiran, joka kuonollaan oli juuri näyttänyt mistä haju tulee, täysin vastakkaiseen suuntaan. Lumohan ei ole tyhmä, vaan lähti kyllä etsimään, mutta tietenkin siihen suuntaan, mistä haju tuli. Eli emännälle pienoinen muistutus, että tuulen sijaan kannattaa myös lukea jälleen sitä omaa koiraa. Talveksi onkin sitten tarkoitus siirtyä hakuilemaan, ja ensimmäinen treenipäiväkin on lyöty lukkoon, eli sunnuntaina 22.11 hakuillaan aamu kymmeneltä.

EPK:n tottiksissakin kävimme viime maanantaina ensimmäistä kertaa. Tottistelua vetää Tuuli, joka toimi myös raunioryhmämme apukouluttuajana. Eli hyvissä käsissä ollaan! Treeneissä otettiin koirakot yksitellen, eli ilman häiriötä. Perusasentoa, seuraamista, jättäviä liikkeitä. Ennen meidän vuoroa olin parjannut, että mehän ei sitten osata mitään ja ollaan tosi vaiheessa... No vaiheessa ollaan, mutta kyllä me oikeesti jotain osataankin! Lumolla oli hyvä vire päällä. Perusasento alkaa olemaan aika kivasti hanskassa. Vielä tarvitaan vahvistusta liikkeseen ohjauksen avulla ja palkkaahan meillä jaellaan kaikista, niistä pienistäkin onnistumisista. Mutta kyllä se "persasento" siellä on, ja varmasti naksun avulla sheippaamalla saadaan liike  ennen pitkään valmiiksi. Seuraamista ollaan tehty hävyttömän vähän. Oma ajatukseni seuraamisen suhteen on ollut perusasennon kuntoon saaminen, ja kun se on hanskassa, niin seuraamista on järkevä alkaa treenaamaan tosissaan. Ajatuksena ni siis on ollut se, että Lumo tietää tasan missä kohdassa seurataan. Eli reilu peli koiralle. Muutaman askeleen seuraamiset sujuivat kyllä ihmeen hyvin, tosin nami kiinni Lumon kirsussa ja palkkaa sateli neidin suuhun. Mutta siihen nähden, että seuraamisen treenaaminen on ollut suhteellisen vähäistä, niin sujui vallan loistavasti. 

Jättäviä liikeitä ollaan myös treenattu tosi vähän. Istumista ja maahan menoa olen ajoittain vahvistanut käsimerkeillä ja naksulla, ja jättäviä liikkeitä treenatessa vaikutti siltä, että Lumo ihan oikeasti tietää mitä tarkoittaa "istu" ja "maahan/maa". Hitaitahan nuo jättävät  liikkeet meillä olivat, mutta kun tehtiin liikkeitä ilman niitä parin askeleen seuraamisia, ja palkkasin Lumon lelulla, niin liikkeisiin saatiin hieman vauhtiakin! Yhden asian olen tämän puolentoista vuoden aikana oppinut, koirakouluttamisessa hiljaa hyvä tulee. Ihan kirjaimellisesti. Ja jos omat taidot eivät riitä, niin sitä suuremmalla syyllä ei todellakaan kannata kiirehtiä. Sitä menee helposti perse edellä puuhun, ja todennäköisesti kouluttaa sitten vähän pidemmän kaavan kautta. Toisaalta Lumo on vielä NIIN nuori ja tekemisen innon säilyttämiseksi tämän neidin kanssa kannattaa edetä kaikessa rauhassa.

Peiqi, Lumo ja keppi

Eihän sillä Ninnulla vaan ole namusia taskussa, eihän?

Pikku-Lumon elämä ei kuitenkaan ole pelkkää treeniä. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty mm. naapurin Danten kanssa, vietetty laatuaikaa Peiqin ja Aidan kanssa niin lenkillä, kotona kuin uimassakin. Sunnuntaina piipahdettiin Hyvinkään koirauimalassa molskimassa. Peikolle ja Aidalle kerta oli ensimmäinen, Lumo sen sijaan uiskenteli toista kertaa. Uintiajan olin varannut jo hyvissä ajoin lokakuun alussa. Koirakylpylän suosituksesta olin varannut ensiuimareille myös "uimaohjaajan", sillä emännillä ja isännillä ei altaaseen ole menemistä. Nooran tytöthän ovat luonnonvesissä ihan himouimareita, toisin kuin meidän Lumo. Mutta kovimmillekin vesipedoille tuo sisäallas on alkuun hieman outo. Peiqillä ei huumori tahtonut oikein riittää, Lumolla ja Aidalla näytti sen sijaan olevan ihan lystiä. Altaaseen mennään ramppia pitkin, ja se tuottaa useammalle haasteita. Eli uimaohjaaja ihan tylysti nostaa empivät koirat veteen. Leluja uimalassa on riittämiin eli omia dummyjä tms. ei tarvitse ottaa mukaan. Lumolle tuo altaaseen meno on sen kaikista vaikein juttu, eli emäntä sitten hieman jeesii neitiä pelastusliivin kantokahvasta ja nakkaa lelun, jonka perään sitten kuitenkin innokkaana lähdetään uimaan. Muutama kuvanäyte neidin uimataidoista (pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta pokkarilla ei aina voi onnistua...):