Olkoot vaikka kuin tiine, mutta sehän ei ole sairaus, sanoo Lumo. Pyylevä lyllerö aka Pyllerö saanee treeniä kevyemmin siihen saakka kun jaksaa viipottaa. Hakumetsässä ei pistoilla, eikä yhden kokeilukerran jälkeen myöskään enää partioida, kun vauhtia tuntu vielä tovi sitten piisaavan, niin tehdään vaikka ilmaisutreeniä mielenvirkitykseksi.
Viime viikon raunioilla pyysin pienen alueen, maalimiehet mielellään piiloihin, joihin ei tarvitse kovin kiipeillä, hyppiä tms. Helpommin sanottu kuin tehty. Lumo teki kivasti hommia, eikä pieni vyötärön katoaminen paljon menoa haitannut. Maalihenget kokivat pelastumisen korvia koittelevan haukun säestämänä. Hyvä Pumsii! Ohjaaja oli vähän tollo, mutta annetaan se anteeksi...
Viime viikon hakuilut jäi väliin, tällä viikolla otetaan vahinko takaisin ainakin siltä osin, että mennään paikan päälle muita kouluttamaan.
Eilen raunioilla halusin taas pienen alueen ja Lumolaisella sellaisen hömpöttelytreenin. Koska jotain täytyy aina ilon lisäksi vahvistaa, ja tällä kertaa paikalla oli liuta lapsia, niin pyysin maalimiehiksi myös kanssatreenajien jälkikasvua. Kaksi piiloa, viisi maalimiestä. Ensimmäinen poppoo löytyi kylmiön alta. Saara oli ottanut mukaansa kouluttajaparini ekaluokalle menevän tytön Ronjan sekä Paan viisivuotiaan Peikkis-pojan. Hienosti Lumo pelasti kolmikon ja haukkua paukutti! Inari, masuasukki ja pikku-Salla löytyivät alakasalta. Heillekin haukuttiin hienosti! Ehkä jossain vaiheessa voidaan kokeilla etsiä ja ilmaista pelkkiä lapsia. Pääosin kun "etsitään" keskimäärin noin 30 vuotiaita koiranomistavia naisia... Tositilanteessa kadonnut on monesti jotain ihan muuta.
Mutta oikein loisto treeni, hienot ilmaisut ja hienosti tuolla pylleröllä on kuitenkin tekemisen intoa. Treenin päätteeksi maistui myös "hyi-en-syö-Acanan-pentunappula", kun sitä kädestä syöteltiin.. Mahtaa mulla olla aikamoinen lellikki penneleiden jälkeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti