Loppukoekokelaista loppukoekoirakoksi

Viime lauantaina, 14.4, kävimme Lumon kanssa SPeKLin hakuloppukokeiden molemmissa koeosuuksissa. Olin ilmoittaunut meidät molempiin koeosuuksiin neljä viikkoa aiemmin, sillä kellonlyömällä kun ilmoittautumisaika alkoi. Nopeet syövät hitaat, ja tälläkin kertaa onni suosi meitä ja saimme koepaikat.

Päiväkoe järjestettiin Vihdissä, ja paikalla piti olla kello 10. Arpaonni suosi meille viimeisen lähtösijan, eli odottelua oli luvassa. Luoksepäästävyys meni hyvin. Lumo käyttäyti siivosti ollen "yllättäen" luoksepäästävä. Noin puolikahden maissa pääsimme viimein maastoon. Hallintaosuus meni hyvin, paikallamakuussa testaaja käski olemaan selkä koiraan päin tehdessäni etsintäsuunnitelmaa. Lumo pysyi hienosti kolme minuuttia täysin liikkumatta. Tuuli kävi etelä-lounaissuunnasta, joten suunnitelmani oli lähteä kiertämään alue vastapäivään. 

Ensimmäinen maalimies nousi melko pian lähdön jälkeen. Ilmaisu oli ihan ok. Vähän pressua rapisteli ja tonki, mutta käyttäytyi lähes siivosti. Jatkettiin etsintää suunnitelman mukaan. Lumo irtosi vähän sisemmälle aluetta vanhaa polunpohjaa pitkin, liikuin vähän matkaa perään, mutta Lumo palasi melko pian mennen vähän enemmän tuulen alle, ja palasi saman tien kallion päälle. Alkoi ilmaisu. Toinen maalimies nostettu. Sieltä reippaasti kallionrinnettä ylös, testaaja, ratamestari ja yksi toinen kokelas perässä. Lumo oli liukunut ensin toisen maalimiehen päälle ja siitä kaiketi vielä kalliota vielä vähän alas, palannut takaisin, tonkinut maalimiehen jalkoja ja aloittanut ilmaisun. Loistavan upeeta. Alueesta ehkä yksi neljännes tai jotain sellaista käyty ja kaksi nostettu. Jatkettiin kohti koilliskulmaa, sitä ensimmäistä takakulmaa. Hetki etsittiin tyhjää. Testaajan pyynnöstä pysäytin koiran. Otin vähän tuumaustaukoa, ja liikuttiin hiljakseen eteenpäin. Lumo irtosi vähän kauemmas, liikuin itse hitaammin perässä. Aloin kuulostelemaan, että ihan kuin koira haukkuisi... Joo, se oli ihan mun oma koira, joka oli irronnut varmaan reilu 100 metriä ja ilmaisi maalimiestä. Taisin vielä pohtia tätä ääneen, ja nostin samalla toisen käpälän ylös ja sain testaajalta luvan mennä katsomaan. Meni ihan tovi, että päästiin perille. Matkalla ei oikein korva pystynyt hahmottamaan haukkuuko koira jyrkänteen alla vai päällä, suuntasin alakautta, ja tottakai koira ja maalimies oli jyrkänteen päällä. Mahtis homma! Lumo haukkua paukutti, hiljentyi hetkeksi kun aloin olemaan lähempänä, mutta jatkoi haukkua. Päiväkoe hienosti läpi.

Jokaisella maalimiehellä sain aika reippaastikin kutsua Lumon pois maalimiehen luota, jotta sain palkattua koiran. Loppupalkkana kannettiin pollena pehmopatukkaa. Loistava tyttö!

Päiväkoealue suunnilleen, aloitus eteläkulmasta

Päiväkokeen arviointi (1= erinomainen 2= hyvä 3= tyydyttävä)

Pimeäosuuden tapaamispaikalla, Veikkolassa, piti olla klo 20:30. Välissä kerettiin käydä kotona suunnilleen kolmen tunnin verran lepuuttamassa. Alkuun taas luoksepäästävyys, jonka jälkeen ensimmäinen koirakko, eli me, lähdimme testaajan ja sihteerin kanssa kohti koealuetta. Siirtymä oli suhteellisen pitkä, joten koirakin kerkesi kivasti "lämmittelemään".

Hallintaosuus ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin päivällä, "yhdessä" kulkeminen pikkasen pätki, mutta riittävän hyvin siirryttiin kuitenkin kohti aluetta. Paikallamakuussa Lumo nousi kahdesti istumaan. Tällä kertaa mulla oli mahdollisuus käskeä neiti kaukokäskyllä takaisin maahan. Tuuli tuli edelleen länsi-etelä suunnasta, alkuperäinen etsintäsuunnitelmani oli lähteä kiertämään alue myötäpäivään, mutta lähetyksen jälkeen suunnitelma muuttui. 

Etsintäsuunnitelma muuttui oikeastaan aika turhan monta kertaa. Etukulma tuntui olevan sen verran tiheää Veikkolalaista kuusipusikkoa, että mukana olisi pitänyt olla vähintään oksasaha ja suojalasit. Koiran liikkeen kuuli kellosta, mutta mitään en nähnyt. Ajatus oli kuitenkin tukea koiraa. Pelkkä suunnassa pysyminenkin oli haastavaa kun piti kiertää joko oikealta tai vasemmalta, läpikään kun ei päässyt. Alueella oli jonkun verran lunta, paikkapakoin vähän enempikin ja kuusikkoalue oli lumen lisäksi "suhteellisen" kosteaa. Jos päiväosuudessa pysyin melko hyvin kartalla alueen hyvien maastonmuotojen suhteen, niin pimeässä ei suunnistaminen mennyt ihan kaikkien lajin sääntöjen mukaan.. Suunnan otossa saattoi unohtua yksi pikku juttu.. 

Jonkun aikaa alkuun pyörittiin siinä pusikossa, jonka jälkeen päädyin itärajalle, ja etsintäsuunnitelma muuttui alkuperäisestä, eli ajatus oli sittenkin kiertää alue vastapäivään. Rämpiessä aika tuntui matelevan. Lumo irtosi uudemman kerran puskaan, minä, testaaja ja ratamestari perässä. Pyörittiin siellä taas tovi. Hetken päästä alkoi kuulua ilmaisua. Haukku ei ollut paras mahdollinen Lumolta, mutta kyllä sen varmaksi ilmaisuksi tulkitsin. Rämmin ääntä kohti, ja kun pääsin Lumon luokse, Lumo tuli maalimiehen luota vähän kauemmas. Pyysin Lumoa näyttämään missä maalimies on, ja Pum meni takaisin haukkumaan. Ensimmäinen löytö. Aikaa oli kulunut noin 11 minuuttia, joka kieltämättä tuntui aika pitkältä ajalta. Ilmeisen pitkään Lumolla oli ollut haju tuosta maalimiehestä, mutta kosteikko, puron tapainen ja märkä kuusikko oli varmasti haastava ympäristö tarkentaa.

Homma jatkui. Tässä vaiheessa mulla alkoi olemaan sellainen olo, että oltiin pyöritty koko aika siellä kuusipuskassa. Kysyin sijaintia ja otin suunnan kohti takarajaa, tai ainakin yritin. Jonnekin päädyttiin, ei ehkä ihan sinne minne aioin, mutta jollekin rajalle kuitenkin.. Jatkettiin rajaa pitkin, tai ainakin niin, että näin alueen rajamerkit. Lumo sai uuden reaktion, olin itse aika lähellä koiraa ja annoin tehdä töitä. Lumo kipusi ja kapusi kaatuneiden puunrunkojen päälle, ja aloitti ilmaisun. Olisin voinut nostaa käden jo siinä vaiheessa kun koira tarkensi maalimiestä. Toinen löytö. Aikaa oli kulunut 17 minuuttia. 

Jatkettiin taas "jonnekin". Pyrin liikkumaan tuulen alla, jotta koiralla olisi mahdollisuus saada hajut. Juuri kun totesin päässeeni siitä puskasta pois, ja edessä oli helppokulkuisempaa maastoa, niin Lumo pyrki taas kuusikkoon. Totesin testajaalle, että koira haluaa sinne, eli käymme katsomassa. Ja taas kannatti luottaa koiraan. Hetken päästä alkoi kuulua ilmaisuhaukkua. Kolmas ja viimeinen maalimies löydetty! Ihan super loistavaa, huippua, mahtavaa! Pieni pätevä ja hieman väsynyt Lumo suoritti hienosti SPeKLin hakuloppukokeen molemmat koeosuudet!

 Pimeäkoealue suunnilleen, aloitus eteläkulmasta

 

    Pimeäkokeen arviointi (1= erinomainen 2= hyvä 3= tyydyttävä)