Hakua, raunioita ja eri-etevä Lumo

Viikonloppu onkin vierähtänyt erinäisten yhteisten harrastusten ja mukavien kanssaihmisten sekä koirien parissa. Lauantaina hakuiltiin Kattilajärven lähettyvillä Nuuksiossa. Lumolle tehtiin pari tuuli-ilmaisua partiointimenetelmällä. Ainut, että tuuli pyöri sangen ikävästi ja haju pääsi hukkumaan aina aika-ajoin. Maalimiehet kuitenkin löytyi kuin löytyikin, ensimmäinen hajun ja toinen näköhavainnon perusteella (ei se ideaalein, pirun tuuli!) Metsässä Lumo oli tällä kertaa kohtuu kivasti mammalla hanskassa, johtuen ehkä lähinnä siitä, että neiti ei oikein ole vielä jyvällä siitä, mitä siellä nyt pitäisikään tehdä... Tämä "ongelma" saadaan kuulemma korjatuksi tämän haun alkeiskurssin aikana... Emännällä on pienoinen haave, että rauniokauden loputtua löytyisi treenipaikka jostain hakuryhmästä tai vastaavasti joku oma porukka hakua treenailemaan, kunnes taas ensi keväänä sitten päästään takaisin raunioille.

Tänään, eli sunnuntaina, oltiin sitten Espyn tutustumiskurssin raunioitutustumisessa koiran kanssa. Lumo asutti tutustumisen ajan Mikon äipän, Eevan, auton takaboksia. Eeva oli siis meillä yhtenä kouluttajista. Tutustuminen meni kaikin puolin nappiin, Lumo osottautui eri-eteväksi ja emäntä voi vain hymyillä.  Aina on kehitettävää ja parannettavaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että Lumon kouluttamiseen ja kaikkeen yhteiseen tekemiseen käytetty aika on tuottanut mielettömän paljon tulosta! Tästä on varmasti hyvä jatkaa, pohja ainakin on olemassa. Ohjatusti tokoilemaan päästään ainakin nyt toukokuun puolen välin jälkeen, ja siitä saa taas lisää avaimia kouluttamiseen. Ehkä tarttis myös kokeilla jotain vapaamuotoisia tokotreenailuja ja kysellä muutenkin aina "kokeneempia konkareita" joihinkin pienoisiin treeneihin.

Raunioilla kuitenkin oli mainio päivä. Päivän aikana tehtiin ns. alkukartoitus koirakoille. Yhtenä teemana oli koiran ketteryys sekä ohjattavuus, joista erilaisilla alustoilla  liikkumiseen tarvitaan vahvistusta (tosin itse raunioilla Lumo liikkuu kuin kala vedessä). Ahtaasta tilasta meneminen, esim. putki, meni hyvin ja Lumo suorittikin putken varmasti ja innokkaasti. Putkethan ovat Lumon ns. "lempparii". Kiipeäminen ja kapealla alustalla liikkuminen meni myös hyvin, mutta varmaan suoritukseen tarvitaan pientä ohjausta. Sosiaalisuudesta ja käsittelystä noin lyhyesti: luoksepäästävyys on hyvä, eli Lumo on kiinnostunut vieraista ihmisistä sekä suhtautuu vieraisiin ihmisiin hyvin, tehden oma-aloitteisen innokkaasti tuttavuutta. Vieraan ihmisen käsittelykin menee hyvin, tosin vieraan ihmisen koskiessa ja tutkiessa neiti ei oikein meinaa pysyä paikallaan ilman minun tukea. Eli tätä vahvistaaksemme täytyy kysellä puolituttuja vähän tutkimaan Lumotusta. Sitten taas vieraan ihmisen nostaessa Lumon syliin, neiti suhtautuu siihen hyvin ja rauhallisesti eli antaa nostaa ja kantaa itseään lyhyen matkaa. Yhteistyössä ja hallinnassa kontakti tarvitsee vielä vahvistusta, vaikka sitä kuitenkin ajoittain ottaa ohjaajaan joko itsenäisesti tai ohjaajan sitä pyytäessä. Luoksetulo oli hyvä, mutta tarvitsee kuitenkin vahvistusta. Leikki oli hyvä sekä ohjaajan, että vieraan ihmisen kanssa. Lumo leikki myös itsekseen. Mieluisimmat leikit ovat saalistamis- ja taisteluleikkejä. Pienoista keskittymiskyvyn puutetta neidillä on, tykkää leikkiä, mutta leikin kestoon tarvitaan leikittäjän aktiivisuutta. Raunio-osuudessa kaikki oli hyvää: maalimiesmotivaatio, eli Lumo pyrkii innokkaasti maalimiehen luokse sitä testatun kahden minuutin ajan. Maalimiehen hajuun reagoi innokkaasti heti hajun saatuaan ja osaa työstää hajua. Liikkuminen raunioilla on varmaa ja innokasta, sekä erityismainintana oli , että "kuuntelee myös ohjaajaa" Meillä etulyöntiasemana raunio-osuudessa oli toki se, että olemme siellä jonkin verran olleet. Tosin kertoja taisi syksyllä olla kaksi ja nyt keväällä, treenikauden alkaessa kolme (koska kaksi treenikertaa on valitettavista syistä jäänyt väliin). Eli kovin suurta etumatkaa meillä ei kuitenkaan ole. Lumon mielestä rauniot on VAAN ihan paras juttu!

Ohjaajan toiminnasta sen verran, että koiranlukutaito ja ohjaaminen oli hyvää, ja ohjaajana tuen aktiivisesti koiraani. Myös ohjaajan motivaatio ja ketteryys oli hyvää, eli liikun radalla vaikeuksitta, suoritan annetut esteet helposti ja innokkaasti (ehkä tässä maininnassa on hiukka huumoriakin mukana ) Palkkaustakin kokeiltiin, eli kouluttaja toi koiran liinassa kentälle, jossa noin parin metrin välein oli ruokakuppi, jossa lihapullia, koiran oma ohjaaja passiivisesti istumassa sekä kasa erinäisiä koiranleluja. Ennen "testin" suorittamista ohjaajalta kysyttiin, että miten hän kuvittelee koiransa toimivan. Eli missä järjestyksessä koira valitsee eri kohteet. Oma veikkaukseni oli, että ensin Lumo tulee minun luokse, (jonka aluksi esitin lähinnä "ideaaleimpana" tilanteena) jonka jälkeen valitsee lihapullat ja viimeiseksi lelut. Näin se menikin.

Takana on siis ihan mielettömän kiva ja kaikkiaan loistavasti mennyt viikonloppu. Lauantai-iltana intouduin tekemään Lumolle myös neidin ihka ensimmäisen "jäljen". Tallasin 50cm kertaa 50cm neliön nurmelle, jonka nypin lyhyeksi ja ripottelin iltaruoan ja hieman herkkuja. Lumo työsti jäljen aika mukavasti. Välillä kuono harhaili neliön ulkopuolelle, mutta palasi takaisin, kun namia ei ruudun ulkopuolelta löytynytkään. Ensi kerralla jatketaan taas tällä harjoituksella, ja kun kuono pysyy neliössä, siirrytään siitä kolmioon ja kun kolmiossa pysytään, jälki jatkuu kolmion kärjestä muutaman metrin. Tarkoitus ei siis ole sekoittaa neidin päätä liiaksi, vaan edetä jäljen suhteen peko-hommista poikkeavalla alustalla ja ympäristössä, sekä ennen kaikkea hitaasti. Mottona meillä lieneekin, että se mikä opetetaan opetetaan kunnolla. Hitaasti mutta varmasti.