Päivitystä

Kulunut viikko on mennyt emännän ollessa sairaslomalla. Nihkee flunssanryökäle on pitänyt lämmön tasaisesti siellä 37 asteen paremmalla puolella, ja olo on ollut vaihtelevan puolikuollut. Perussettiä siis tämän ihmisyksilön sairastamisrintamalla. Noh, Lumo ei emännän sairastamisesta ole pahemmin kärsinyt.. Kotona on ollut seuraa, ja ulkoiltukin on voimien mukaan, ja ehkä enemmänkin mihin voimat ovat rehellisesti riittäneet. Neidin juoksutkin kun alkaaat olemaan "menneen talven lumia" , niin neiti on saanut päästellä vapaana menemään. 

Maanantaina käytiin Buranan voimin Murren Murkinassa ostoksilla. Murkina-reissusta oli Nooran kanssa sovittu jo usemapi päivä etukäteen, ja koska kuumetta alentavat lääkkeet on keksitty, niin visiitti tehtiin. Ruokavarastoja sinne mentiin ensisijassa täydentämään, ja kerran kun oli koirakin matkassa, niin sovitin Julius K-9:n valjaita Lumolle hakukäyttöön. Valitettavasti nuo alkujaan suojeluun tarkoitetut valjaat eivät oikein passanneet neidin rakenteelle, niin säästin reilu 40€ ja matkaan lähtivät pk-ritsat, jotka sitten kotona viritettiin viikon aikana mieleisiksi. Jos ja kun me joskus pk-puolella mahdollisesti , ehkä kisataan, niin siihen tarkoitukseen hankitaan sitten "pimppaamattomat" ritsat. Eivät nuo nyt niin tyyriit ole (verrattuna noihin Julius K-9 valjaisiin, niin lähes ilmaiset). Mutta lähtökohta on pelastuskoirailu pelastuskoiraliiton alaisessa yhdistyksessä. Jep. Perjantaina iltana eksyin Espoon lemmikkieläinpisteeseen rasvaostoksille, ja sieltäpä löytyi vallan hyvänoloinen valopanta, joka sai meiltä uuden kodin. Pantaa tulikin testattua perjantaina heti shoppailun jälkeen Pitkäjärven jäällä. Hyvin näkyi Lumo. Mukana oli pitkästä aikaa Ninnu ja Dante. Lumo oli sitä mieltä, että Dante on  edelleen jees jätkä, mutta tiettyjen asioiden suhteen pahasti myöhässä.

Pimpatut pk-ritsat karhunkellolla, takavalollla ja ESPY:n merkillä

Hyvin istuu, ja malli näyttää melko vakuuttavalta pelastuskoiran alulta

Valopanta

Dynavet Luminous valopanta, ei glowstick...

Viikon aikana Lumo on päässyt ulkoilemaan Peiqin ja Aidan kanssa muutamaan otteeseen, kerran Keiran kanssa ja kerran Danten. Aamulenkeillä omilla hoodeilla ollaan törmätty muutamiin kivoihin koirakavereihin. Pitkäjärven jäällä ollaan käyty kolmeen otteeseen, pari kertaa Silvolassa ja muuten sitten näillä omilla nurkilla. Lauantaina meidät oli kutsuttu isälleni syömään, ja siellä Lumon ilona ja ihmeteltävänä oli Väinö-kissa. Hyvin on onnistuttu sosiaalistamaan tuo Lumotus myös kissoihin. Lumolla ja Väinöllä menee nimittäin ihan jees. Väinö on reipas, vajaa vuoden ikäinen maatiaskatti, ja Lumon kanssa ovat tutustuneet Väinön ollessa ihan pentu. Alkuun on aina sellasta leikin tynkää: Väinö härkkii ja juoksee karkuun, Lumo lähtee perään.. Tarkkana on oltu sen suhteen, ettei homma mene jahtaamiseksi. Väinö läpsii Lumoa, ja eilen puri kaveriaan hellästi korvasta. Lumon syödessä lampaanluuta Väinö meni lähistölle kärkkymään, ja Lumo koiramaisen asiallisesti ilmoitti, ettei hänen ruoalleen ole tulemista. Myöhemmin kaverukset söivät yhtä aikaa Väinön kupilta raakaa sydäntä, makasivat peput vastakkain matolla ja Lumo tassutteli Väinöä ja Väinö puolestaan "läpsi" Lumon tassua. 

Sunnuntai-iltana, eli tänään, oli sovittuna hakutreenit Histan suunnalle. Ilma vaan ollut viimeisen parin päivän aikana melko raaka. Pakkasta -16 ja -20 paikkeilla ja päälle suhteellisen napakkaa tuulta. Viime yönä etelä-Suomen yli pyyhkäisi uutisten mukaan talven voimakkain myrsky, ja tänään elohopea on ollut -16 asteen paikkeilla ja tuulta 6m/s. Eli pakkasenpurevuus todellisuudessa on siellä -25/-26 asteen paikkeilla. Treenit päädyttiin perumaan, ensimmäistä kertaa tänä talvena. No, lenkillä oli joka tapauksessa käytävä, ja palkkapurkitkin oli pakattu valmiiksi jo eilen. Pyysin onnistuneesti Mikon mukaan, lenkille ja mentiin lähimetsikköön treenaamaan ilmaisua. Lumolle tuulen suunta ja tähtien asennot olivat tänään ilmeisen suotuisat, sillä neiti ilmaisi eri hienosti! Purkki pidettiiin esillä, ja maalimies oli tapansa mukaan passiivinen. Tänään ei haettu sijaistoimintoa työntämällä päätä hankeen tms. vaan katse oli purkissa, haukku alkoi heti, neiti pysyi hyvän matkan päässä ja olin ohjeistanut Mikkoa siirtymään "piilosta" pois palkatessa Lumon. Hirvittävä into tuolla otuksella oli päällä. Jotain hyvää näissä juoksuissa on ollut, nimittäin ruoanarvostus on kasvanut. Toivottavasti ensi viikon keskiviikkona ja sunnnuntaina päästään taas treenaamaan. Ensi sunnuntaiksi olen sopinut Lumon kasvattajan kanssa, että mennään katsomaan Lumon äitiä Unnaa ja hänen neljää muutaman viikon vanhaa penneliä. Tämä kaipaa näet pennun tuoksua ja tuhinaa, ja eipä siitä pienillekään ole haittaa, että heitä käydään vähän rapsuttelemassa. 

Fiilistelykuvia:

Keira-porotus ja Lumo Silvolassa

Lumo ja Peiqi Pitkäjärven jäällä

Koiran iloa!

Freedom!

Lumo The Lumikuono