Meillä alkoi taas LOMA, LOMA, LOMA!
Ensimmäisen
lomapäivän kunniaksi kävimme tutustumassa Hyvinkään koirauimalaan
portugeesi-kavereiden kanssa. Portugeesit ovat kyllä tutustuneet tähän
huisin hauskaan paikkaan jo aikaisemminkin. Lumolle tämä oli ensimmäinen
kerta, muttei varmasti jää viimeiseksi. Aikomuksena on houkutella
mukaan myös Peiqi ja Aida. Ja käydä aina silloin tällöin uimassa. Liikunnallisesti hyvää ja tehokasta vaihtelua tuo pulikoiminen (ei tekisi pahaa emännällekään...)
Lumohan ei varsinaisesti ole mikään "uimari"-koira. Vedessä on "ihan
kiva kahlia", mutta uiminen ei juuri ole innostanut. Jospa tämän
koirauimalareissun jälkeen sitten luonnon vesistötkin inspiroisivat ihan
uudella tavalla... Olin varannut ensimmäiselle kerralle Lumolle
koirauimalan suositteleman uimaopettajan uintisession ajaksi. Allas on
tarkoitettu koirille, ei ihmisille, niin omistajat saavat tyytyä
kastumaan altaan reunoilla. Alkuun koko karvajoukolle pistettiin
pelastusliivit päälle. Uimaopettaja, oikein mukava nainen, meni
märkäpuku päällä altaaseen ja ohjasi Lumoa uimaan altaassa. Itse kuljin
altaan reunalla ja kehuin Lumpoa kovasti! Lumo reagoi, kuulemma kuten
kaikki (uimisesta pitävätkin) koirat ensimmäisellä kerralla, siis
yrittämällä päästä altaasta pois reunojen yli, seiniä pitkin
kiipeämällä... Pari altaan mittaa uituaan Lumo pääsi jutun juoneen. Sen jälkeen uiminen olikin Lumosta suhteellisen kivaa! Leluja
oli kiva uida hakemaan ja lelu suussa uida taas altaan toiseen päähän.
Joka kerralla Lumo ei tarvinnut edes opettajan apua, vaan rohkaistui
lähtemään rampista omatoimisestikin uimaan. Toki mamma vähän houkutteli
lelun kanssa altaan reunalta. Lopuksi opettaja otti Lumolta
pelastusliivit päältä ja neiti uiskenteli pariin otteeseen altaassa
ilman pelastusliivejä. Naisen mukaan lappalaiskoirat ovat yleensä hyviä
uimareita, kunhan pääset uimisen makuun. Lumot näytti päässeen!
Läpimärkäturkkista Lumoa katsellessa Maarit tokaisi toivovansa, ettei
parin viikon päästä Mäntyharjun näytelmissä sataisi kovin.. Lumo näytti
meinaan erehdyttävästi vinttikoiralta.
Tämä
kerta koirauimalassa ei siis varmasti jää meidän viimeiseksi. Tosin
ajattelin vielä seuraavalla kerralla turvautua opettajaan, jotta puolen
tunnin uintisessio ei mene ihan harakoille. Hauskaa oli, suosittelen
lämpimästi!
Uintireissusta väsähtänyt Lumo. Uiminen on selkeesti rankka laji
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti