Yökyläilyä ja kylpyläreissua ála Lumo ja Alma

Taas on aikaa vierähtänyt, ei nyt niin hävettävän paljon viimeisimmästä bloggauksesta, mutta kuiteskii.. Koiruleiden mamma, emäntä on nyt vihdoin ja viimeinen, kolme kuukautta myöhässä, saamassa paperinsa amk:sta pihalle. Pitäisi tupsahtaa ensi kuun alusta postiluukusta, kun enhän mä nyt niitä jaksa mistään koululta lähteä hakemaan... Sittenhän sitä taas ollaan, elämän virran vietävänä vailla päämäärää... Ihan kirjaimellisesti. Onneksi kevään yhteishakuunkin kerkeää mukaan, jos vaan keksisi mitä sitä isona tekisi.. Eläinlääkikseen taitaa olla liian lyhyt varoitusaika (ja ehkä liian vähäinen kunnianhimo???)...

Mutta asiaan, tämähän oli Lumon ja Almiksen blogi, ja meinasi emäntä vallan viedä kaiken huomion turhuuksillaan (hyi!). Lumolle kuuluupi hyvää, kuten aina pienelle teini-koiralle pitääkin kuulua. 10 kk päivänsä kunniaksi Lumotus oli aamulla isännältä tarkastanut, että sängyn kulman syöminen on kiellettyä puuhaa. Isännän ohjattua neiti laillisiin puuhiin ja lähdettyä itse kouluun, niin Lumo oli päättänyt toteuttaa loppuun kesken jääneet suunnitelmansa syödä hieman sängyn kulmasta sitä kangasta... Kotiin tullessa oli "kangasoksennus" lattialla, emännän kotiin paluusta iloinen Lumo ja ärvöttävä sängyn kulma... No se siitä sitten, sehän on vaan sänky.

Almiksella taasen on sitten antibioottikuuri. Tuli mummelille perinteinen vanhojen ladyjen sairaus, pissatulehdus. Viikko sitten lauantaiaamuna emäntä viipotti kovaa kyytiä heti yhdeksältä eläinlääkäriin viemään tutkittavaksi Almikselta talteenottamansa aamupissan . Siitä sitten puoli kymmeneksi töihin, päivällä soittelua eläinlääkärille ja töistä hullua haipakkaa takaisin eläinlääkärille, käsi minuutin yli kolme lääkäriaseman ovenrivassa, maksamaan laskun ja hakemaan antibiootit. Sillä pissassahan oli selkeitä tulehduksen merkkejä. Kuuri alkoi onneksi pian toimimaan ja  Alman sisälle pissailu ja levottomuus loppui. Onneksi.

Toissa viikonloppuna Lumolla oli sitten jännä weekendi. Emäntä ei oikein ole raaskinut turhan päiten viedä penneliä mihinkään hoitoon, mutta nyt vihdoin, Lumotuksen ollessa jo mukava pikku-teini-ääliö, mamma rohkeni luovuttaa kultakimpaleensa Mikon siskolle, Maaritille, yhdeksi yöksi hoitoon (jotta omat ihmiset pääsivät hyvillä mielin, tai lähinnä emännällä oli hyvä mieli, ulkoilemaan). Toki mukana oli tuttu ja turvallinen Alma-mummokin (joka ehkä kärsi sitten eroahdistuksesta, jos siitä jompi kumpi kärsi, Lumonkin puolesta). Lumolla tosin taisi olla sangen kivaa Maaritin ja Pasin tykönä. Portugeesipoika Santos on meinaan ihan Lumon lemppari. Kiva kyläpaikka kertoi Lumo sunnuntaina. Siellä oli saanu myllätä sohvaa, hyppiä sänkyyn ja muutenkin touhuta vähän vilkkaampien koirakavereiden kanssa.. Sunnuntaina sitten hyvän hoitopaikan palveluesimies Maaritin kepo Pasi toi tyttöset puoli yhden aikaan päivällä kotiin. Hyvin koulutettu ja asiansa osaava kepolainen oli vienyt liikkuvamman osan nelikosta aamulla puistoilemaan, ja siellä oli riekuttu sitten tunnin verran, joten kotiin saapui kohtuullisen väsyneet koiruudet (Alman väsymys johtui ehkä enemmän siitä, että ympärillä oli ollut normia enempi elämää ja paikka tuttu, mutta dementikolle välillä vieras). Pitäis ehkä ton Pasin vähän kouluttaa tota meidänkin perheen junnu-kepoa, jospa siitä joskus olisi sitten ihan kepolaiseksi asti... (toivossa on hyvä elää)

Tämä viikonloppu kuluikin sitten Turun Ruissalon Kylpylässä isännän isovanhempien 80-vuotis synttäreiden merkeissä. Alma vietiin perjantaina emännän isälle hoitoon, ja Lumo vietti viikonlopun siis hotellissa emännän ja isännän sekä isännän suvun kanssa. Kaikki meni hienosti, niin kuin Lumolla yleensä. Hotellihuoneeseen pystyttiin jäämään yksin, ja mamma lahjoi aina nämä tilanteet joko härän hännällä tai naudan ruokatorvella (Lumo sanoo NAM!) Ainut, että sunnuntaina aamupissalle mentäessä neidin pissa lirahti tuulikaappiin… Lauantaina Lumo pakattiin portugeesi Ursan ja Santoksen kanssa Maaritin ja Pasin farkun takaboksiin häkkiin, ja koirat ihmisineen suuntasivat Nousiaisiin katsomaan Feran jälkikasvua. Ne olivat ihania, pieniä ja vielä kovin avuttomia portugeesien alkuja, yhdeksän kappaleen voimin ihastuttivat meitä ihmisiä. Lumo, Ursa ja Santos pitivät sen parin tunnin kestäneen vierailun ajan kivaa suurella aidatulla pihalla. Farkun takaluukkua avattaessa ei juuri ollut ongelmia saada väsyneitä koiria autoon. Lumo pääsi myös aina välillä vierailulle portugeesien hotellihuoneeseen, ja kuten arvata saattaa Lumolla ja Santarmilla oli aika kivaa..

Nyt kotona köllii varsin väsynyt pieni koiraeläin nimeltä Lumo. Tämän päivän lenkitykset ovat jääneet hyvin vähiin, ja muutaman tunnin levon jälkeen olemme Lumon kanssa lähdössä kohta puoleen Peiqin ja Aidan kanssa ulos. Ihan tähän meidän hoodeille lenkkeilee.. Loppu ilta ajateltiin herkutella, sekä me ihmiset, että koirat. Ja ottaa aika chillisti.