Alman vointia ja kuulumisia

Alma, meidän perheen ihanainen koiramummeli sai torstaina pitkästä aikaa epileptisen kohtauksen. Edellisen kohtauksen Alma on saanut elokuussa. Onneksi isäntä oli kotona ja soitti emännälle töihin. Almiksella kohtauksen jälkioireet kestivät taas pari tuntia, ja kepo oli vuorannut eteisen vanhoilla, pesuun menevillä matoilla, jotta mummelin oli siellä turvallista oirehtia. 

Lääkitystä muutettiin taas hiukan, puoli tablettia aamulla ja yksineljäsosa illalla. Ainut, että Alma ei ole ihan "oma itsensä" vieläkään. Joko mummeli ei vielä ole täysin toipunut kohtauksestaan, tai ei siitä enää tule toipumaan, tai lääkityksen muutos vaikuttaa koiraan. Perjantaina vein kontrollipissanäytteen eläinlääkäriin, jossa oli edelleen tulehduksen merkkejä, 10 päivänä antibioottikuuri loppui maanantaina... Nyt sitten odotellaan vielä huomiseen viljelytuloksia ja katsotaan. On kyllä eletty ainakin emännän elämän raskaimpia päiviä, ja varmaan Almankin. Ruoka neidille maittaa, mutta muuten on kovin unelias ja "hömppä". Että eipä tämä nyt enää taida olla täysin koiranelämää...