3.3.2009

Hämminkiä hiihtoladulla...

Se on tovi taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä...

Lumo on saanut taas viettää aikaa ystäviensä Peikon ja Apin kanssa. Sunnuntaina lähdetiin kimpassa nauttimaan ihanasta kevättalven ilmasta Pitkäkoskelle (saatiin jopa isäntä meidän viiden tytön kuskiksi ja lenkkiseuraksi). Tarkoituksena oli mennä pelloille kävelemään, ja kävellä aina Halitalaan saakkaa... Mutta mutta, Etelä-Suomen kaikki kivat koiranlenkityspaikat ovat todellakin hiihtäjien valtaamia (tosin sallikaamme se heille, mutta odottavan aika on vaan NIIN pitkä).

No päätimme olla uhmaamatta yleisiä sääntöjä, ja aiheuttamatta mitään eripuraa koiraihmisten ja hiihtäjien välille, ja suunnistimme Pitkäkosken metsiin ja luontopoluille. Yhden ladun yli jouduimme toki kulkemaan... Peikko ja Api menivät Noora-mamman perässä kiltisti, mutta Lumo pieni saalistaja bongasi jostain hangen alta hiiren... Soppa oli selvä. Hiihtotrafiikin lisäksi ladulla oli kolme ylimääräistä lappalaiskoiraa, vapaana, ja pienen pieni hiiri... Kiitos sille hymyilevälle hiihtäjä-sedälle, joka nätisti aurasi ja jarrutti varoen koiriamme ja oli huutamatta meille (niiaus ja kumarrus). Tilanne ratkesi sillä, että Lumo kun saalistusonnessaan nakkeli pientä ja viatonta hiirulaista ja hiiri-parka putosi ahmatti Peiqin kuonon eteen, niin Peikkopa pisteli hiiren poskeensa ja matka jatkui.Täytyy kyllä sanoa, että sitä kyllä toivoikin, että joku sen söisi niin loppuisi päätön hiiren perässä säntäily.. Ei siinä paljon Petran "EI" ja "TÄNNE"-huutelut auttaneet kun niin ihana liikkuvainen pieni saaliseläin viipotti henkensä edestä kolmen saalistajan hampaista.

Loppulenkki sujuikin kohtuullisen mukavasti, ainut, että olimme kovin kulkevinamme Pitkäkosken majan suuntaa, munkintuoksu aivan tulvi jokaisen nenään, mutta päädyimmekin Majan sijaan Paloheinään... No, tulipa ulkoiltua reilun parin tunnin edestä ihanassa ilmassa ja seurassa. Joku mukava nainen, jolla oli hihnan toisessa päässä 8-vuotias Reppuli-uros, neuvoi meidät hiihtäjä-vapaata-reittiä takaisin Pitkäkoskelle, ja vihdoin pääsimme Majalle munkkikahveille Nauru

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti