Lumo ja Hurma

Jee, tänään SE vihdoin tuli! Ai mikä se? No Furminator!!! Ystäväni Caro lenteli töidensä puolesta tässä Nykkiin ja takaisin, ja toi meille tämmöisen ihka oman ihmelaitteen. Furmista olenkin oikein silmät kiiluen kokeillut heti aamulla sen saatuani Alman (jolla parhaillaan on karvanlähtöaika) turkkiin, ja kyllä se toimii. Kolmeen otteeseen on täytynyt tätä ylistettyä, kehuttua ja palvottua vempelettä päästä tänään kokeilemaan, ja karvaa lähtee muutamalla vedolla R-E-I-L-U-S-T-I! Yritän vain olla innostumatta liiaksi, jottei meillä kohta ole karvatonta lappalaissekoitusta. Kjäh.

Tämä se on: The Furminator

No saivatpa koiratkin, tai lähinnä Lumo, jotain mieltä lämmittävää eli leluja. Pyysin Caroa tuomaan loppurahoilla jonkin kestävän, ja mahdollisesti aktiivitasoa kohottavan lelun. Niitä tulikin kaksi: Kongin luun mallinen kuminen lelu, jonka päihin saa namut jemeliin sekä kanvaskankaisen Chilly Bone-luun. Joka käytännössä toimii niin, että lelu kastellaan läpi kotaisin, laitetaan mukana tulleeseen suljettavaan mini grip -pussiin ja pistetään pakkaseen vähintään tunniksi. Se on sitten kivan viileä ja rapsakka pikkukoiran hampaille. Lumohan on siitä ihana lapsi, että hän on kyllä aina kovin kiitollinen uusista leluistaan. Ottaa ne heti leikittäväksi (liekö johtuu siitä että haisevat "vieraalle") ja leikkii niillä aikansa, kunnes ne sitten unohtuvat taas hetkeksi. Tosin meillä kyllä leikitään lähes kaikilla leluilla. Sitten on juuri nämä tällaiset speciaalilelut, joita ei varsinaisesti säilytetä koirien ulottuvilla aina. Eli kongit, aktivointipallot ja sitten tämä Chilly Bone. Tosin tuota kongin luuta voisi antaa kaluta ihan aina esim. tapetin sijaan.

Lumo ja Lumon uudet lelut

Tänään käytiin moikkaamassa koirakaveri Sampoa sekä ihanuuden emäntää Marikaa parin tunnin lenkkeilyn merkeissä. Paikkana oli vaihteeksi Pitkäkoski ja siellä mutaisia pellon reunuksia pitkin tarvottiin aina Haltialan tiloille asti. Koirat saivat jousta koko ajan vapaana ja voi kuinka he N-A-U-T-T-I-V-A-T! Lenkki on siitä mainio, että siinä näkee pitkälle jos vastaan tulee muita, niin kerkeää kytkeä koirat. Tai no lähinnä tämä helpottaa mun ja Lumon toimia, sillä meillä saattaa joskus hieman kestää. Niin ei sitten tule vihaisia mulkoiluja tai muuta suun soittoa kanssaulkoilijoilta (joita kyllä yritän mahdollisimman paljon huomioida ja kunnioittaa, mutta haluan valitettavasti opettaa koirani lainvastaisesti kulkemaan kytkemättömänä, ja sitä kautta jossain vaiheessa toivon koirani olevan välittömästi kytkettävissä, ja sitä taitoa ei muutoin voi opettaa kuin nuorena ja käytännön kautta). Lumolla ja Sampolla oli kyllä sangen nastaa. Hepulointia, pientä leikkiä, Vantaan joessa ja kaiken maailman ojissa piti käydä ihmettelemässä (Sampo, joka muuten ei ui, on kuitenkin ihan mahdottoman taitava ojiin ja veteen erikoistunut Akitapoika). Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lumpsukka oli siis taasen niin paskanen ja mutainen neito, että kotiin päästyä suihkuhuuhtelu kutsui taas. Mutta ei haittaa, mamma ei tahdo olla ilonpilaaja (muuta kuin välillä) ja ei meillä mitään hienohelmoja kaivata. Suihku on keksitty, samoin pesukone.