Kaikkien
koirakirjojen ja pennunkasvatusoppaiden mukaisesti vasta
puolivuotiaalla koiralla on kehittynyt pidätyskyky. Lumo on elävä
esimerkki tästä. Nyt, neidin täytettyä puolivuotta marraskuun alussa, on
pissapaperit voitu unohtaa. Oikeastaan viimeisen kuukauden ajan
pissoja tuli hyvin satunnaisesti enää sisälle. Ehkä silloin kun on tosi
"äksöliä" kyseessä. Esimerkiksi kun perhe Portugeesit tulivat
Alma-mummon syntymäpäiville, niin Lumolta lirahti pienoinen ilopissa,
jota sitten hännällä huiskittiin pitkin poikin. (Ja toki sillä
kasteltiin myös isännän juuri vaihtamat sukat… Mutta sehän on vaan
pissaa.) Paperit ovat siis nykyään jemmassa, ja ne nostetaan esille,
jos muistetaan, ainoastaan silloin kun isäntäväki on töissä tai
pidemmän aikaa toisaalla. Tosin mamma on kyllä vannoutunut pikku-neidin
pidätyskyvystä, ja jokseenkin myös siitä ettei kotona yksin ollessa
riekuta mitenkään megana, muuta kuin ne lailliset nameilla täytetyt
kananmunakennot ja vessapaperirullat. (Sinällään mammalla on kyllä
pieni epäilys, että Lumo vilpertti olisi saattanut vierailla emännän ja
isännän sängyssä launantain kauppareissun aikana. Todisteena
mahdollisesta visiitistä löytyi Dentasticks, ja mistäkö muualtakaan
kuin isännän peiton alta.)
Näin
marraskuun loppupuolella on vihdoin päästy nauttimaan lumesta ja
talven tunnusta täällä eteläisessäkin Suomessa. Lumo on hurmiossa.
Viime viikon torstaina satoi ensimmäinen hento lumihuntu, ja neiti
tutkaili innolla lumista maaperää. Hieroi itseään pakkasen rapeuttamaan
nurmeen, haisteli, maisteli ja tunnusteli. Nyt kun lunta on sitten
reippaasti enemmän, niin Lumon mielestä auratuilla teillä kävely on
hienohelmojen hommaa, ja neiti loikkiikin metrisillä pientareilla.
Viime
lauantaina vierailtiin mukavassa pikku pakkassäässä Etelä-Haagassa.
Peiqin ja Aidan kotinurkilla, minne matkattiin lähijunalla. Junassa
matkustaminen sujuukin aika mukavasti. Menomatkasta neiti uskaltautui
junan rappuset mennessä ylös sekä pois jäädessä alas. Muutenkin
matkustaminen meni sangen mukavasti, Lumo olisi vaan halunnut moikata
kaikki kanssa matkustajat. Haagassa käytiin koirapuistossa, jossa oli
paljon uusia koirakavereita. Olipa siellä toinenkin
lappalaispennelityttö nimeltä Hippu. Hipulla oli emännän mukaan ikää
yhdeksän kuukautta, ja nimensä mukaisesti Hippu oli ainakin Lumoon
verrattuna melko hippu. Ei epäilystäkään että tuosta Lumo neidistä on
kasvamassa aikuisten oikeasti aika kookas feminiini rotunsa edustaja.
Puistoilujen jälkeen mentiin vielä tyttöjen luokse kahville. Lumolla
oli huisia. Peiqin ja Aidan luona sai mennä isäntäväen sänkyyn, ja
siellä pelmuttiinkin kavereiden kanssa. Kotiin saapuikin sitten
megaväsynyt pikku neiti.
Säätiedotus
lupaili sunnuntaiksi talvimyrskyä ja sankkaa lumipyryä. Me
lappalaiskoiramammat olimme sopineet yhteiset ulkoilutuokiot myös
sunnuntaille. Tuiskussa ja tuulessa, sankan lumipyryn saattelemana,
haukkailtiin raitista talvi-ilmaa Petikon metsässä. Sää suosi jälleen
kerran koiranulkoiluttajia. Koirat saivat juosta vapaana ja nauttia
rodulleen ominaisesta säästä. Nooran kanssa on sovittu ulkoiluja taas
tulevallekin viikonlopulle. Tytöillä on mukavaa keskenään, ja emännätkin
viihtyvät hyvin yhdessä.
Lumoa hymyilyttää
Alma-mummollekin
kuuluu hyvää. Hän ei tosin, aikaisempien vuosien tavoin, innostu enää
yhtä mittavasti lumesta. Mummon kanssa käytiin toissa viikon
perjantaina verikokeessa, jonka tuloksia eläinlääkärimme Tanja soitteli
viime viikolla. Pientä nousua on edelleen mummelin munuais- ja
maksa-arvoissa, mutta hyvin lievää. Lääkitystäkin laskettiin puoleen
aikaisemmasta, josko se lisäisi hieman menetettyä lihasvoimaa
takajaloissa. Alma käy kerran pari viikossa meidän mukana
koirapuistossa. Mummosta puistoon kävely on tyhmää, vaikkakin puistossa
puolestaan ihan mukavaa. Cartrophen-pistosta jatketaankin
kuukausittaisena ylläpitoannoksena nivelten toimivuuden ja hyvinvoinnin
tukemiseksi. Muuten Almis voi kuin ennenkin, ruoka maittaa ja iltaisin
meillä herkutellaankin porkkanoila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti