Ihanaista
marraskuuta kaikille… Saatiinhan tässä välillä nautiskella hieman
kuivemmista ja kylmemmistäkin ilmoista, mutta nyt taas vaihteeksi sataa
sataa ropisee… Onneksi meidän Lumo – neitiä ei pieni sade haittaa Alma taasen on sellainen tyty, ettei sateella viitsisi pahemmin ulkoilla, herkutella vaan…
Lumo ruoanlaittoavussa...
Lumosta
on taas tullut vielä ihkumpi koiraneiti. Muun muassa läheisyys on
hänestä nykyään sangen mukavaa, samoin ruoanlaitto, isännän kanssa
kaikenlainen asentaminen, mamman kanssa puuhailu ja mikä parasta, Almaa
ei tee mieli kiusia enää juuri lainkaan! Lumotus on nykyään niinkin
rakastavainen juniori Alma-mummoa kohtaan, että nuolee mummelin
suunpielet, silmät, ja korvat. Tosin kaiken tämän mielistelyn
päätteeksi neidin kyllä tekee usein mieli hieman riekkua ja tassutella
mummoa..
Lumo suukottaa Almaa, ja Almalla taitaa mennä hermo...
Viime
viikon perjantaina tytöt autoilivat ja hoitivat asioita emännän ja
isännän kanssa. Käytiin Jumbossa ostamassa Lumolle 22,5kg ruokaa (eipä
lopu heti kesken...), sieltä Käpälämäkeen jossa Alma kävi hakemassa
kolmannen Cartrophen-piikin. Käpälämäestä pikaruokapaikan drive-in:n.,
ja kyllä oli Lumolla taas ihmeteltävää isännän tehdessä
roskaruokatilausta… Puhuva pömpeli… Emännän ja isännän tankattua
ajeltiin Pitkäkosken koirapuistoon. Siellä olikin seuraa. Puolivuotias
porokoiratyttö sekä parivuotias porouros. Puistosta lähti taasen melko
likainen ja mudalta tuoksahtava pikku-Lumo sekä aina niin siisti ja
sivistynyt Alma-neito. Illalla tehtiin Lumon kanssa vielä pientä
koti-toko-treeniä. Vaikka ulkona toisinaan tuntuu, ettei neidillä ole
korvia eikä hajuakaan mistään mitä pitäisi (ja mitä osataan oikeasti jo
tehdä), niin mamma on kyllä sangen vakuuttunut siitä, että Lumo
yrittää vedättää sen minkä kerkee. Kotitreeneissä ei tietenkään ole
häiriöitä samalla tavalla, ja perjantai-iltana kermajuuston voimin
tehtiinkin vaikka ja mitä. Ja osattiin myös.
Lauantai-iltana
Lumo osallistui mamman kanssa meikkaamiseen. Muistuttaen aika paljon
Almaa hieman nuorempana, jolla oli tapana tulla makoilemaan mamman
viereen lattialle ja tarkkailla tapahtumaa. Lumo seurasi kyllä sangen
tarkasti jokaista siveltimen vetoa. Lauantai-iltana tytöt joutuivat
olemaan muutaman tunnin keskenään, kun ihmiset kävivät riennoissa.
Puuhaa toki jätettiin: erinäisiä pahvisysteemejä joita sai sitten
aikansa kuluksi repiä. Ensimmäistä kertaa tuntui, että tytöt oikein
odottivat meidän lähtöä ja niitä herkkuja kaiken maailman
pahvitolloissa. (Helpottaa kyllä aina emännän mieltä noin lähdön
hetkellä tuollainen herkkujen odottelu. Eli olen onnistunut tekemään
ihmisten lähtemisestä ja koirien yksin jäämisestä mukavaa, kiitos vielä
Maaritille joskus antamastaan vinkistä! Onneksi ihmisten paluu on myös
super-mukavaa )
Sunnuntaina
oltiin taas ulkoilemassa Peiqin ja Aidan kanssa. No olihan tyttöjen
emäntä Noorakin toki mukana. Mentiin Pitkäkoskelle, ja käveltiin
peltojen reunuksia pitkin varmaan Haltialan tiluksille asti. Käveltiin
samaa reittiä takaisin, ja vielä hetkeksi aikaa koirapuistoon. Pari
tuntia meni sateessa ulkoillessa. Tytöillä oli hauskaa. Leikkivät
ensimmäistä kertaa kolmisteen, pulahtivat Vantaan joessa, juoksivat
mutaisia peltoja pitkin, hepuloivat ja haukkuivat. Huvittavia otuksia.
Lumo pääsi ensi kertaa sisälle Peiqin hurjiin leikkeihin, ja pisti
samalla mitalla takasin. Aikamoinen hurjimus siis tuo meidän
Lumotuskin.
Lumo ja Aida
Ensi
viikonloppuna olisi taas tarkoitus tehdä joku yhteinen lenkki, ja
mahdollisesti vähän treenaillakin yhdessä. Nyt, monen tunnin jälkeen,
alan oikeasti tekemään sitä mitä piti… Eli tulosseminaari esitystä ja
opponenttiraporttia. Torstain jälkeen ei tartte mennä enää kouluun
muuten kuin palauttamaan se "työharjoitteluraportti" sitten jossain
vaiheessa, kun olen saanut sen työpaikan, ja ollut siellä pari
kuukautta. Sitten virallisesti on tämän tytön amk suoritettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti