Upcoming events!

Kurkkaus kalenteriin paljastaa seuraavia:

Lauantaina 6.8 MH-luonnekuvaus @ Espoo

Sunnutaina 14.8 Näyttely @ Turku

Keskiviikko 17.8 Raunioperuskoe (jos mahduttiin mukaan messiin)

Perjantai 19.8 Silmätarkki @ Apex

Ja tokkiinsa tuohon mahtuu vielä yksi fyssarikäynti. Aika on varattuna Aistiin, mutta ajatus on soittaa toinen aika heti perään Tamaralle, ja sen jälkeen taas Aistiin.

Lisäksi tietty raunio- ja maastotreenit. Tällä emännällä on tj seitsemän arkiaamuherätystä, jonka jälkeen vedetään kolmisen viikkoa lonkkaa! Eli käytännössä siis treenataan, puuhitaan, lenkitään, relataan, chillataan, tehdään kaikkea kivaa, nähdään kavereita jne.

Kadonnutta takapotkua metsästämässä...

Mun pikku neuroottisuus koiranomistajana ei liene kenellekään uusi juttu? Ja kenenkään ei ehkä ihan oikeesti kannattaisi lisätä vettä myllyyn, välttämättä. Viime maanantaina käytiin Lumon viime viikkoisen Rhoo-Rosberg-rattopojan ja Jennin lauman kanssa lenkkeilemässä Haltialan ja Pitkäkoksen suunnalla. Oli nihkeän kostea ilma, muttei ihan mahdoton. Jenni tarkkaili Lumon liikkumista ja pohti sitten ihan ääneen, että liikkuuko Lumo normaalisti noin paljon peitsaamalla ja kun sen laukkakin on vähän pommpivaa, ei pupulaukkaa, mutta kuitenkin...

Jaahas, no ei muuta kuin torstaiksi aika luottoeläinlääkärillemme Tanjalle Käpälämäkeen. Taas sain selvittää olevani vähintään hiukan hullu ja takuuvarmasti suhteellisen neuroottinen koiranomistaja.. Halusin Tanja tsekkaavan Lumon anaalit, ja syyksi sanoin hieman kankean takapään liikkeen.. No, toinen anaali tyhjä, toisessa hieman tavaraa. Ei paha, tyhjennys riitti hoidoksi, muttei selitykseksi liikkeiden tahmeudelle ja epäpuhatudelle. Seuraava osoite oli sitten fysioterapeutti. Sain ajan lauantaille Tamara Merenvallalle.

Tamara oli meille täysin uusi, mutta paljon kehuttu tuttavuus fyssarisaralla. Alkuun katsottiin Lumon liikkeitä. Hitaammassa vauhdissa peitsasi, nopeamassa siirtyi raviin. Tamara huomasi oitis pientä "ponnettomuutta takaliikkeissä". Sain myös pienoista noottia Lumon rasvakerroksesta (joo, paino sahaa 17,2 kg - 17,8 kg väliä, pyritään 16 kg - 17 kg...). Tamara käsitteli hieman vajaan tunnin verran Lumoa. Teki erilaisia venytyksiä ja käsitteli lihaksia ja niveliä. Syy takapään "ponnettomuuteen" löytyi lanneselän alueelta, jossa oli lihas- ja niveljumeja, jotka aiheuttavat pienen selän köyristymisen ja osittain myös "ahtaamman" takaliikkeen. Kyseessä ei ole rakenteellinen vaan ihan puhtaasti lihasten käyttämisestä johtuva "vika". Lanneselänalue vastasi käsittelyyn hyvin. Tykkäsin hirmu paljon tavasta jolla Tamara Lumoa käsitteli, ja näin noviisin silmään käsittely poikkesi myös jonkun verran toisten fysioterapeuttien käsittelystä. 

Peitsaamisesta puhuimme sen verran, että suorakulmaisemmalle koiralle ravi on parempi, ja terapeuttisempi, tapa liikkua. Ravatessaan koira venyttää lihaksiaan liikeen mukana, toisin kuin peitsatessa enemmänkin jumittaa lihaksistoa. Käsittelyn jälkeen Lumo oli lauantai levossa, pienellä remmilenkityksellä ja sunnuntainakin kevyellä liikunnalla. Vaikuttaisi myös siltä, että Lumo ravaisi enemmän kuin ennen. Toki olen myös "kiihdyttänyt" Lumoa ravaamaan peitsin sijaan. Eli saanee mennä remminmitan edellä, kunhan ravaa.

Seuraava fyssarikäynti on varattu kolmen ja puolen viikon päästä Aistiin. Jäin vain pohdiskelemaan, josko kävisin vielä toistamiseen Tamaran luona ja sen jälkeen vaihdellen Aistissa tai Tamaralla... Lumolle on varattu myös "pesuaika Maaritin pesulaan" viikon päästä launtaille. Kaikkeen se pieni treenilomaileva Pumpanen joutuukin!  

Mainioita treenejä!

Pumppiksella alkoi nyt kolmen viikon kesäloma! Sitä ennen kirittiin onnistuneita treenejä viikon sisällä neljän treenin verran. Josko sitä voi treenata vähän varastoon?

Viikko takaperin sunnuntaina tehtiin aika perushakutreeni Kattiläjärvellä. Lämpöä piisas, joten halusin pienen alueen lähinnä Lumon takia. Koira sai tehdä töitä. Maalihenget olivat eri asennoissa: yksi seisova, yksi "telttaileva" ja yksi istuva. Pumpami teki oikein sutjakkaasti hommia, irtosi hyvin ja ilmaisut olivat kelvolliset. Hyvä treeni, parempi mieli.

Viimeisen rauniokerran ennen lomaa piti olla viime maanantaina. Rauniot kyllä olivatkin, mutta eivät kuitenkaan viimeiset.. Maanantaina Lumo sai tehdä kivan rilluttelutrenein, jossa koira sai toimia itsenäisesti ohjaajan ollessa passiivinen. Taas oli nenä hienosti auki alueelle tullessa. Lumo pääsi pienen hetsauksen saattelemana etsimään ja kas vain, ensimmäinen maalinainen oli ryöminyt Tean tornin ja bunkkerin väliseen putkeen. Kovin pitkään Lumon ei piiloa tosiaan tarvinnut etsiä,ja tarkennuskin sujui moitteetta. Piilo oli puoliumppari. Pumppis haki hyvän ilmaisupaikan ja ryhtyi paukuttamaan. Kas vain, tuli palkkaakin. Toinen maalihenkilö oli alakasalla "harakanpesässä". Ensimmäisen löydön jälkeen lähetin koiran kohti alakasaa, ja jäin itse tönöttämään paikalleni. Taas aika mainiointa työstämistä, itsenäistä työskentelyä ja minä kipittelin paikalle, kun ilmaisua oli kuulunut tovin. Super-loisto-likka!

Nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä, ja näin ollen tilaisuuden tullen menin vielä kolmannen kerran torstairyhmän kuokkavieraaksi. Jälleen suurkiitos Sadulle ja Virpille! Lumolle uskaltauduin ottamaan "peruskoetyyppisen treenin". Helteen helliessä ja hikoiluttaessa halusin aavistuksen pinenemmän alueen, ja helpotetut versiot koepiiloista. Kai se isompikin alue olis mennyt. Yksi avopiilo, yksi "puoliumppari" ja kaivo ritilällä (maalimies kaivon pohjalla). Peruskokeessa aikuisten oikeesti on yksi avo ja kaksi umpparia, mutta halusin tukea onnistumista ennen lomaa. Loman jälkeen kokeillaan sitten niitä umppareitakin. 

Alueena oli keski- ja alakasa. Etsintäsuunnitelmassakin melkein pysyttiin. Homman nimi oli se, että koira tekee työt ja ohjaaja vastaa, että alue on tulee käytyä. Aloitettiin persoonallisesti (ja hieman heikohkot tuuliolosuhteet huomioiden) keskikasalta. Lumo lähti innokkasti hommiin. Sai selkeästi hajun ja lähti kiihdyttämään, haki hajua yläkasalta, mutta koska olin satavarma, että koiralla on haju, annoin sen tehdä töitä. Ja kyllähän se hiljaa oleminen kannatti - eka maalimies löytyi ja tuli haukutuksi temppelistä. Jatkettiin keskikasaa. Älläputken kaivossa oli häiriövaatetta, Lumo juoksi avonaisen putkensuun ohi, kirsu haistoi vaatteet, mutta sen enempää asiaan huomiota kiinnittämättä jatkoi neloskaivolle. Hajuahan siellä. Lumo tunki nenää kaivon päällä olevan ritilän väliin, raapi ritilää, hyppäsi pois kaivon päältä, meni takaisin, haisteli ja haukahti. Maalimies oli saanut ohjeeksi vahvistaa tarkennusta, jos haukkua ei tule. Menimme Virpin kanssa ihmettelemään "sielläkö se on"-tyyliin, ja Lumo näytti innokkaan äimistyneeltä ja haukahteli. Hienosti työstetty, ja erityisesti pidin tavasta jolla Lumo piiloa merkkasi. Lisää kaivoja sanoi ohjaaja. Jatkettiin takaisin keski- ja alakasan väliin. Lumo kävi itsenäisesti työstämässä keskikasan käymättä jääneen päädyn ja siirtyi alakasalle. Eikä aikaakaan kun taas nousi nenä ja vauhti kiihtyi. Hienosti ja varmasti Lumo työsti muurin hollilla olevan piilon, jota Lumolla ei ole koskaan aiemmin ollut. Ilmaisukin oli mainio! Ihan loistavaa Pumppis!

Lumo jaksoi treenin erinomaisesti säästä huolimatta, ja treeni loppui sinällän juuri hyvään aikaan, kun koiralla olisi ollut vielä meno päällä. Mitä parhain tapa jäädä treenitaolle raunioilta!

Sunnuntain oli vielä tarjolla lomanaloitustreenit hakurintamalla. Edelleen paikkana Kattilajärvi, teemana alueen läpikäyntiä. Lämmintä oli, mutta tuuliolosuhteet olivat trenein kannalta oikein suotuisat. Lumolla oli pari maalimiestä alueella. Aloitimme alueen läpikäymisen tuulen alapuolelta. Lumo työskenteli itsenäisesti, irtosi hyvin. Ensimmäinen maalimies löytyi, ohjaajan ollessa reilusti kauempana ja ilmaisu oli ihan loistava! Koska olin kulkenut alueen poikki leveyssuunnassa ensimmäiselle maalimiehelle, niin jatkettiin tuulen yläpuolelta. Lumo kävi jälleen omatoimisesti, ohjaamatta tarkistamassa aluetta tuulen alapuolelta. Palasi ohjaajan kulkusuuntaan, ja irtosi taas eteenpäin. Näin kauempaa kun nenä nousi, vauhti kiihtyi ja hetken päästä kuului ilmaisu. Toinen ja viimeinen löytö. Aika mainio treeni tämäkin!

Seuraavat kolme viikoa pidetään treenitaukoa ja nautitaan kesästä. Tämän viikon Lumolla onkin kesäpoikana Aikin poropoika Rhoo. Kaksikolla on aika huisin mukavaa. 

Avoinluokka korkattu!

Lumo näytelmöi lauantaina 2.7 Tuusula Summer Showssa. Tuomarina suomenlapinkoirilla oli Pekka Teini. Helle oli hermoja koetteleva, ja tunnetusti urheilukentillä varjot ovat vähissä...

Urhean hienosti Pumpasteriina Pumpasen likka helteestä huolimatta esiintyi. Laatuarvosteluna ERI (erinomainen) ja sijoituksena AVK2 (eli avoimenluokan toinen).

Pekka Teini saneli Lumosta seuraavanlaisen arvioinnin:

"Erittäin hyvää tyyppiä edustava, hyvillä mittasuhteilla ja erittäin miellyttävällä käytöksellä varustettu narttu. Väri parkinruskea vaaleammin merkein. Sievä pää. Kauniit silmät. Rintakehässä hyvä rakenne. Raajat kulmautuneet oikein. Riittävän pitkä häntä. Peitinkarva hieman lyhyt, mutta laatu oikea. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, edessä oikea askelpituus." 

Kuvat Marja Koskio:

Kuokkavieraana raunioilla

Koskapa maanantainen, lähes työpäivän mittainen, rauniosessio (lukkosepän odotteluineen, ruohonleikkuineen, rikkakasvien kitkemisineen ja treeneineen) ei riittänyt, niin kävimme Lumon kanssa viime viikon tapaan kuokkimassa torstairyhmän treenit.

Kuokkavieraskoirakkona saimme kunnian aloittaa treenit. Ilman ollessa tuskaisen kuuma turkittomalle ohjaajallekin (jonka kylmänsietokyky lienee kuumansietokykyä huomattaavsti parempi) treenin toiveena oli pieni alue ja vain pari ilmaistavaa maalimiestä, joista toisen luokse koiran tuli tunkeutua. Ilmaisuiden ei tarvinnut olla kovin pitkiä, mutta kunnon haukkusarjaa kuitenkin. Ilmavirtojen kulkukin tuollaisella kuumalla ja helteisellä säällä on vähän niin ja näin. Ainahan ilmavirrat liikkuu, mutta miten hyvin on täysin eri asia.

Lumo oli tapojensa mukaan aikas kärppänä hommiin puuhiin, kun otin sen autosta. Mulla on tapana vähän hetsata Pumpasta kysymällä siltä jotakuinkin "lähetsä hommiin? mennään hommiin" jolloin Lumo aina haukahtelee ja virittyy ihan kivasti. Radalle tultiin yhdessä juoksujalkaa, alueena oli keskikasa. Lähetyspaikaksi valitsin keskikasan alussa olevan metallipömpelin, jonne mentiin taas temmolla, pyysin Lumon istumaan, irrotin kaulapannan ja supatin korvaan "nyt päästään hommiin!" jonka jälkeen "etsi!" (ilman kättä, jee!). Kappas, lapinkoiralla oli kirsu aika hienosti auki, sinne se meni, suoraan pressun läpi maalimiehen luokse bunkkeriin! Maalimiehenä oli taasen lihapullatäti-Friisilästä, jolle haukuttiin kovin ja emännän keittelemät maksa- ja kanapalat maistuvat oikein herrrrkullisilta lapinkoiran suussa. 

Homma jatkui. Taasen lapinkoiran tavaramerkki, eli täysin oma etsintäsuunnitelma piti pintansa. Hyvinhän Lumo lukee ohjaajan liikkeitä, mutta toimii myös, ja tykkää toimia, itsenäisesti. Kovin en viitsinyt neitiä huudella kun en koko koiraa nähnyt, ja  en voinut tietää onko Lumo hajulla. Lumo kävi tsekkaamassa keskikasan alakasan puolen reunan, sai hitusen hajua takaisin tulleessaan ja  tsekkasi "taivaaseen menevät portaat", kiersi mut ja beesarina olleen Virpin temppelin edessä, suuntansi älläputken edessä olevan kuusen ja putken suun välistä takaisin "taivasrappusia" kohti ja rappusten vieressä olevaan putkeen sisälle maalimiehen viereen haukkumaan. Hyvin onnistunut, lyhyt treeni. Lumo oli vähän sitä mieltä, että "joko tää loppui, oliko tää tässä?" Loppupalkaksi tuli taasen sudenhäntäkarvanarua, tovi siitä jaksettiin iloita, mutta kuumuus kyllä verottaa liiallista riekkumista. Autolla tarjoiltiin sitten maksa-kananpalanamppa kanavedellä höystettynä.

Virpi kommentoi  treenistä, että periaatteessa Lumo on sellainen koira, että se tekee italiaisen lakon, mikäli sitä ottaa liiaksi haltuun. Etsinnässäkin on sinällään parempi muuttaa omaa suunnitelmaa, ja mennä koiran perässä silloin kun se irtoaa, kuin huudella sitä jatkuvasti takaisin. Kunhan pitää mielessä missä on käynyt, ja mitä on käymättä.  

Eikä tässä vielä kaikki! Torstairyhmän kouluttajat ottivat koiriansa treenien loppupäässä, ja mulle napsahti "nakki" ohjata Virpin tervu-uros Intoa. Into on sarjassamme sellainen belgi, että jos olisi suuri todennäköisyys saada Intoinlainen käyttötervu, niin en ehkä pitkään asiaa empisi. Kyllä mun toki oli toistettava tämä "Petra ohjaa Intoa", kun ei ihan heti tajuntaan mennyt, mutta kiitos kunniasta ja kokemuksesta. Into on ihan mielettömän hyvin koulutettu ja hieno koira, sekä haussa, että raunioilla loppukokeen suorittanut!

Selvennykseksi vielä, että pelastuskoira on periaatteessa "työväline", jonka tulee pystyä työskentelemään muunkin kuin oman ohjaajansa ohjauksessa.  Intolle harjoituksen tarkoitus oli tämä.

Treenien jälkeen käytiin vielä pikaisesti niityllä juoksuttamassa Lumoa ja Justusta. Kotiin tultiin jälleen yhdentoista maissa illalla, ja Lumo oli aika väsypoikki. Nukkui aamulla kymmeneen! "Nousi" sängyn alta vasta siinä vaiheessa kun neitiä kutsuttiin ulkoilemaan.. Aamulenkki helteisessä säässä suuntautui taas peruslutakolle Vihdintien varteen, Sofian ja Justuksen kanssa. Parkkipaikalta reilu pari kilometriä kävelyä ja tunnin verran hengattiin kallioisella rannalla. Emännät lörpöttivät ja joivat kahvia, koirat uivat, kahlasivat ja riekkuivat. On muuten taas kotona suhteellisen onnellinen, väsypoikki oleva koira.