Kuokkavieraana raunioilla

Koskapa maanantainen, lähes työpäivän mittainen, rauniosessio (lukkosepän odotteluineen, ruohonleikkuineen, rikkakasvien kitkemisineen ja treeneineen) ei riittänyt, niin kävimme Lumon kanssa viime viikon tapaan kuokkimassa torstairyhmän treenit.

Kuokkavieraskoirakkona saimme kunnian aloittaa treenit. Ilman ollessa tuskaisen kuuma turkittomalle ohjaajallekin (jonka kylmänsietokyky lienee kuumansietokykyä huomattaavsti parempi) treenin toiveena oli pieni alue ja vain pari ilmaistavaa maalimiestä, joista toisen luokse koiran tuli tunkeutua. Ilmaisuiden ei tarvinnut olla kovin pitkiä, mutta kunnon haukkusarjaa kuitenkin. Ilmavirtojen kulkukin tuollaisella kuumalla ja helteisellä säällä on vähän niin ja näin. Ainahan ilmavirrat liikkuu, mutta miten hyvin on täysin eri asia.

Lumo oli tapojensa mukaan aikas kärppänä hommiin puuhiin, kun otin sen autosta. Mulla on tapana vähän hetsata Pumpasta kysymällä siltä jotakuinkin "lähetsä hommiin? mennään hommiin" jolloin Lumo aina haukahtelee ja virittyy ihan kivasti. Radalle tultiin yhdessä juoksujalkaa, alueena oli keskikasa. Lähetyspaikaksi valitsin keskikasan alussa olevan metallipömpelin, jonne mentiin taas temmolla, pyysin Lumon istumaan, irrotin kaulapannan ja supatin korvaan "nyt päästään hommiin!" jonka jälkeen "etsi!" (ilman kättä, jee!). Kappas, lapinkoiralla oli kirsu aika hienosti auki, sinne se meni, suoraan pressun läpi maalimiehen luokse bunkkeriin! Maalimiehenä oli taasen lihapullatäti-Friisilästä, jolle haukuttiin kovin ja emännän keittelemät maksa- ja kanapalat maistuvat oikein herrrrkullisilta lapinkoiran suussa. 

Homma jatkui. Taasen lapinkoiran tavaramerkki, eli täysin oma etsintäsuunnitelma piti pintansa. Hyvinhän Lumo lukee ohjaajan liikkeitä, mutta toimii myös, ja tykkää toimia, itsenäisesti. Kovin en viitsinyt neitiä huudella kun en koko koiraa nähnyt, ja  en voinut tietää onko Lumo hajulla. Lumo kävi tsekkaamassa keskikasan alakasan puolen reunan, sai hitusen hajua takaisin tulleessaan ja  tsekkasi "taivaaseen menevät portaat", kiersi mut ja beesarina olleen Virpin temppelin edessä, suuntansi älläputken edessä olevan kuusen ja putken suun välistä takaisin "taivasrappusia" kohti ja rappusten vieressä olevaan putkeen sisälle maalimiehen viereen haukkumaan. Hyvin onnistunut, lyhyt treeni. Lumo oli vähän sitä mieltä, että "joko tää loppui, oliko tää tässä?" Loppupalkaksi tuli taasen sudenhäntäkarvanarua, tovi siitä jaksettiin iloita, mutta kuumuus kyllä verottaa liiallista riekkumista. Autolla tarjoiltiin sitten maksa-kananpalanamppa kanavedellä höystettynä.

Virpi kommentoi  treenistä, että periaatteessa Lumo on sellainen koira, että se tekee italiaisen lakon, mikäli sitä ottaa liiaksi haltuun. Etsinnässäkin on sinällään parempi muuttaa omaa suunnitelmaa, ja mennä koiran perässä silloin kun se irtoaa, kuin huudella sitä jatkuvasti takaisin. Kunhan pitää mielessä missä on käynyt, ja mitä on käymättä.  

Eikä tässä vielä kaikki! Torstairyhmän kouluttajat ottivat koiriansa treenien loppupäässä, ja mulle napsahti "nakki" ohjata Virpin tervu-uros Intoa. Into on sarjassamme sellainen belgi, että jos olisi suuri todennäköisyys saada Intoinlainen käyttötervu, niin en ehkä pitkään asiaa empisi. Kyllä mun toki oli toistettava tämä "Petra ohjaa Intoa", kun ei ihan heti tajuntaan mennyt, mutta kiitos kunniasta ja kokemuksesta. Into on ihan mielettömän hyvin koulutettu ja hieno koira, sekä haussa, että raunioilla loppukokeen suorittanut!

Selvennykseksi vielä, että pelastuskoira on periaatteessa "työväline", jonka tulee pystyä työskentelemään muunkin kuin oman ohjaajansa ohjauksessa.  Intolle harjoituksen tarkoitus oli tämä.

Treenien jälkeen käytiin vielä pikaisesti niityllä juoksuttamassa Lumoa ja Justusta. Kotiin tultiin jälleen yhdentoista maissa illalla, ja Lumo oli aika väsypoikki. Nukkui aamulla kymmeneen! "Nousi" sängyn alta vasta siinä vaiheessa kun neitiä kutsuttiin ulkoilemaan.. Aamulenkki helteisessä säässä suuntautui taas peruslutakolle Vihdintien varteen, Sofian ja Justuksen kanssa. Parkkipaikalta reilu pari kilometriä kävelyä ja tunnin verran hengattiin kallioisella rannalla. Emännät lörpöttivät ja joivat kahvia, koirat uivat, kahlasivat ja riekkuivat. On muuten taas kotona suhteellisen onnellinen, väsypoikki oleva koira.