Raunioita, tottista, jälkeä

Tehdään pieni päivitys meidän treeneistä. Jotainhan me olemme, päivityksen puutteellisuudesta huolimatta, kuitenkin tehneet  

Keskiviikkoisin ollaan tuttuun tapaan treenattu raunioilla. Ennen treenejä kouluttajamme Jenni on pitänyt halukkaille puolen tunnin tottistelut. Mehän olemme aina oitis halukkaita, ja jos joku meitä, tai lähinnä minua, jaksaa opastaa. Tottistelu sujuu vaihtelevalla menestyksellä, eli vähän joko tai meininki. Emäntä on ollut suhteellisen laiska treenaamaan Lumon kanssa arjessa, eli menemään sinne kentälle ja tekemään niitä asioita. Osa syy on neidin murkkuilun tuoma lisähaaste ja toisaalta Lumoa ei nyt vaan ihan hirveesti jaksa kentällä touhaminen (eli siis emännän totteleminen ) innostaa. Selityksiä, selityksiä. Tottistreenit ovat koostuneet perusasennosta, luoksetulosta, paikallamakuusta, luoksepäästävyydestä, asennon vaihdoista jne. Eli aika peruskauraa niin sanotusti. Lumon perusasento on parantunut huomattavasti, tosin edelleen ohjaten, mutta olin jossain vaiheessa alkanut opettaa koiralleni, että meillä ohjaaja hakee sen perusasennon, ei koira... Eli "perse edellä puuhun"-tyyppisesti olin yrittänyt korjata koirani osaamattomuutta tai ts. yrittänyt itse "helpottaa" Lumon oppimista. 

Olimme mukana myös Espyn järkkäämissä parin kerran tottistreeneissä. Alunperin ilmoittauduin BH-kokeeseen tähtäävään ryhmään, ajatuksena, että se on tarkoitus jossain vaiheessa suorittaa. Nöyränä sitten jonkin aikaa meidän tottistelun tasoa mietittyäni siirryimme arkitottisryhmään, jonka tähtäimenä on "Kiva Koirakansalainen" -testi. Testihän on sitten tämän viikon sunnuntaina. En ole täysin vakuuttunut, että Lumo on vielä diplomin arvoinen, mutta ei kuitenkaan mikään katastrofitapauskaan. Jos ei onnistu tällä kertaa, niin kokeillaan vaikka keväällä uudelleen. Treeniä, treeniä, treeniä.

Kontaktipintoja

Raunioilla puolestaan on tapahtunut edistystä ihan mukavasti. Etsiminen onkin Lumosta super-kivaa ja motivaatio ihan eri luokkaa kuin tottiskentällä. Treenitauon jälkeen Lumolle on ammuttu suhteellisen säännöllisesti, ja ainakaan toistaiseksi neiti ei ampumiseen tunnu pahemmin reagoivan. Elokuussa kävimme myös ratavierailulla Hepekon raunioradalla Herttoniemessä. Maalihenkilöitä on sijoiteltu vaihtelevasti niin, että saadaan sekä ylhäältä, että alhaalta tulevia hajuja sekä lähekkäin sijoitettuja maalimiehiä, eli ns. tarkennustreeniä. Lisäksi haju- ja äänihäiriöiden lisäksi olemme treenanneet kahta koiraa yhtä aikaa radalla niin, että molemmilla on omat alueensa etsittävänä. Niinhän se menee sitten tosi toimissakin, että paikalla voi olla useampi koirakko töissä. Pahin koirahäiriö on ollut Lumon riekkukaveri porokoira Katla, mutta Kattiksenkin läsnäolosta selvittiin ja maalimiehet löytyivät. Erilaiset alustat ja korkeudet eivät tuota Lumolle ongelmia. Toivon mukaan hallintapuoli sekä ilmaisu saadaan kuntoon ensi kauden alusta, niin tarkoituksena olisi käydä suorittamassa (kyllä, suorittamassa) soveltuvuuskoe hyväksytysti.

Jälkeä Lumon kanssa en varsinaiseti ole vielä treenannut. Namiruutua olen tehnyt muutamia kertoja, neiti pysyy ihan hyvin ruudussa, mutta ei vaikuta mitenkään erityisen intohimoiselta ruutuiluun. Tylsää ehkä? Viikko sitten sunnuntaina tehtiin Lumolle ehkä 10-15 metriö pitkä namijälki, jonka nosti ihan ok, mutta oikaisi loppupalkkapurkille. Tänään, sairaslomalaisena kun olen, Jenni sai houkuteltua (no eipä tuohon paljoa tarvinnut) meidät mukaan Oittaalle treenaamaan jälkeä, jonka oheistoimintana oli koireien riekutusta ja emännille eväiden syöntiä. Tallasimme ensin Jenni koirille jäljet, jonka jälkeen menimme metsään riekuttamaan koiria ja evästämään. Ennen kuin Jennin koirat pääsivät ajamaan jälkensä Jenni tallasi pari ehkä noin 20 metristä jälkeä, jotka Lumo pääsi sitten tuoreeltaan ajamaan. Jäljille oli pudotettu esineitä kuten villalapasta, sukkaa jne. ja lopussa palkkapurkki. Lumo nosti jäljen ihan hienosti, pari kertaa hukkasi esineen noston jälkeen, mutta jonkin iakaa patsasteltuaan ja ihmeteltyään, "että mitäs me nyt tässä vaan seistään", nosti jäljen uudestaan. Sain Jenniltä hyviä vinkkejä jäljen opettamiseen, ja ajattelin pyrkiä tekemään Lumolle ainakin yhden jälkitreenin viikossa. Kohta rauniokausikin loppuu, joten jälkeä joutaa treenamaan vaikka pariinkin otteeseen viikossa. Haaveena on tietty se omatoimi hakuryhmä, jotta etsiminen ei loppuisi kokonaan.

Lumo korkeuksissa ja yleistä hässäkkää telinekentällä

Näytelmäpäivitystä...

pikaisesti...

Lauantaina 5.9 pyörähdettiin Vantaan Hakunilasssa kansallisessa koiranäyttelyssä. Juniorinarttukehässä ja tuloksena H, eli "hyvä". Tuomarina Jaana Hartus, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Hyvätyyppinen, mutta vielä kovin kesken kehityksen oleva. Erinomaisessa fyysisessä kunnossa esiintyvä narttu. Erittäin hyvä raajaluusto. Vielä kapea runko. Vielä kapeahko pää. Kookkaat korvat. Riittävät kulmaukset, hieman pitkä lanneosa. Oikea askelmitta, kovin ahdas edestä ja takaa. Oikea karvanlaatu, mutta määrä ei parhaimmillaan."

 

Emäntä on tyytyväinen tulokseen, H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Hartus kehui Lumoa kokeillessaan neidin lihaksia ja sanoi, että "tällehän on tulossa kunnon muskelit". (Ei ole mennyt liikunnat hukkaan)

"EVVK, kiviäkin kiinnostaa..."

Kuva Petri Hallberg

Kuva Petri Hallberg

Kansallinen koiranäyttely @ Mäntyharju

Lauantaina 8.8.2009 tehtiin näytelmävisiitti Mäntyharjulle, kansalliseen koiranäyttelyyn. Lumo näytelmöi hienosti, suorastaan ERI hienosti! Tuloksena oli JUN ERI 2. Eli laatuarvostelu erinomainen ja juniorinarttujen toinen. Tuomarina oli Esko Salkonen, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Keskikokoinen, erittäin hyvät mittasuhteet, hyvä nuoren nartun pää, ruskeat silmät, hyvät korvat ja kaula, jäntevä keskimittainen runko, hyvät raajat, tuuhea häntä, parkinruskea turkki vaalein merkein, hyvä luonne ja liikunta." JUN ERI 2

Mitään virallista näyttelykuvaa ei tullut otettua (ehkä muutama otos saadaan kun isäni palaa mökiltä). Mutta tässä muutama muu..

Ihana koira rannalla

Loma loppui...

... ja arki painoi maanantaina ankaraakin ankarammin päälle. 

Onneksi loman viimeinen viikko oli kaikkiaan onnistumisia ja hyviä fiiliksiä täynnä. Tiistaina käytiin Lumon kanssa Oittaan nurkilla seurana Jenni, kolme pörröä ja poro. Lenkkiin vierähti kolmisen tuntia. Koirat saivat olla vapaana, juosta, riekkua ja leikkiä keskenään. Emäntä ajoi torstaiaamuna inssin läpi ensimmäisellä yrittämällä, ja mairea hymy naamalla poistui väliaikainen ajolupa taskussa autokoulusta. Kimpsut ja kampsut pakattiin Vectran ronttin, Lumpo takapenkille, isäntä pelkääjän paikalle ja suunnattiin kohti Mäntyharjua. Torstaista perjantaihin vietettiin mukavaa aikaa Mäntyharjulla mökillä allekirjoittaneen isän ja tämän avovaimon sekö Väinö-kissan kanssa. Lumolla oli kivaa! Ainut että mökkeily ja näytelmät eivät ehkä liene se paras yhdistelmä noin niinkuin Lumon kaltaisen rinsessan kanssa.. Ympäristöstähän löytyi meinaan jos jonkinlaista ihanaa, jonka päällä pyöriessä sai turkkiinsa hyvät hajupeitot... Lumo nautti ja fiilisteli mökkeilyä. Ollapa oma mökki tuumii mammakin... Kaikessa touhussa oli kiva olla mukana ja välillä neiti paineli menemään "ilman kuuloa" ja tottelevaisuutta, omilla retkillään. Seurauksena pieni muistutus ja neiti vietti hetken liekassa.

Kyllä mökillä on mukavaa!

Perjantaina siirryttiin Pertunmaalle, Mäntyharjun kupeeseen, Nooran mökille. Siellähän vasta sitten oli menoa, sanoo Lumo. Peiqi ja Aida olivat tottakai omalla mökillä mukana ja tyttöjen jälleennäkeminen oli aika riemuisa. Noora oli käynyt ostamassa tytöille ydinluut, joita Peikko ja Api alkoivat oitis työstämään, Lumolla meni tunti jos toinen piilotteluun. Toki Lumpo sitten lopulta kalusi luunsa. Perjantai-ilta kuluikin kaikkiaan mainiossa seurassa, viinin ja saunan merkeissä. Toki Lumo-neiti tuli valmisteltua turkin puolesta launtain näytelmäkuntoon.

 Vetoleikkiä

Palloleikkiä (huomaa Peiqi joka kyttää alkavaa grillausta...)

Lauantaipäivä meni osittain Mäntyharjun urheilupuistossa, Kansallisessa koiranäyttelyssä. Sieltä siirryimme takaisin Pertunmaalle jatkamaan mökkeilyä hieman perjantai-illan kaavan mukaan. Koirat saivat parit suurehkot naudan rintarustot. Sunnuntaina ajelimme alkuillasta takaisin kotiin, ja emäntä odotteli ahdistuneena arkeen palaamista, Lumo puolestaan putosi oitin kotiin tultuaan. Taisi olla pienellä koiralla aika rankka reissu.

Tytöt

Sunday chillin'

Aamulenkkiactionia

Tänään tehtiin aamulenkki Danten ja Danten ihmisten kanssa Rajasaareen. Lumpolla ja Iso D:llä oli tosi kivaa! Ei mennyt hukkaan viime lauantain reissu Hyvinkään koirauimalaan... Lumo rohkeni uimaan Danten lelun pariin otteseen ja muutenkin nautti vedessä riekkumisesta. Jonkun aikaan saatiin olla ihan keskenämme saaressa, kunnes paikalle tuli puolivuotias länsiylämaanterrieri uros, jonka kanssa Lumolla oli eri kivaa. Myöhemmin paikalla oli edustettuna jos jonkunlaisia rotuja. Lumon lemppareita ovat ehdottomasti vinttarityyppiset. Neiti paineli menemään  alle puolivuotiaiden Ibizanpodengon ja Greyhoundin kanssa... Lumo kait oikeesti kuvittelee olevansa vinttari, tai vähintään luulee pystyvänsä juoksemaan yhtä kovaaa...

Muutamia otoksia tältä aamulta:

Lumo Rajasaaressa

Lumon ja Danten vesileikkejä

Vedessä kannattaa aina ravistaa?

"Varo Dante, mä tuuun!"

Hähää!!!

Vauhdinhurmaa

Faster, harder...

Ja taas ravistellaan...

Lumo hakee lelua...

Lumo ui...

Lumo ja lelu

Lumon hepulit!