Sitä saa mitä vahvistaa!

Jo vain, eilen oli hyvää yritystä ja naputtelin Lumon kuulumisia pitkät pätkät. Päivitin, vuodatin ja hups, koko teksti katosi bittiavaruuteen. Kylläpä ketutti. Otetaanpa siis tiivistetty uusinta alkuvuodesta.

Hakutreeneistä pidettiin joulun ja vuoden vaihteen tienoolla about parin viikon hengähdystauko. Tammikuun toisena sunnuntaina kokoonnuttiin lappalaishenkisiin taajamatreeneihin Vantaankosken koulun liepeille. Espyä edustivat "nartut" Lumo The pörrökoira, Katla The Porokoira, wannabe lappalaiskoira silkkivinttari Fauna ja Taiga The pörrökoira. UPK:sta puolestaan oli sangen urospainoitteinen pörröjengi: Viima, Myry ja Justus. 

Vuoden ekat treenit aloitettiin ilmaisuteemalla, kriteereinä ilmaisun aloittaminen ja haukun kesto. Ahne kun olen, niin olin pakannut matkaan viisi purkkia. Ensin haukuttiin Jenni, joka kyykistyi näkösällä noin kymmenen metrin päähän. Lähetin Lumon "etsimään" ja neidiltähän pääsi lähetyksessä jo älämölöä. Haukkuhan alkoi heti ja oli jopa suhteellisen hyvää. Toinen haukuttava oli jo pienen työskentelyn takana, ja tämäkin sai osakseen ihan kelpoa haukuksi kutsuttavaa. Kolmanennkin haju kulkeutui kävelytien vartta kulkiessa Lumon avonaiseen kirsuun ja näin käytiin kepokin haukkumassa ihan huolellisesti. Neljännen maalimiehen oli tarkotus palkata aloituksesta, mutta kyllä siinäkin muutama haukku soljui ihan sujuvasti. Viides ja viimeinen maalimies työstettiin hyvin ja haukuttiinkin ihan mukavasti. Mainio homma, etevä koira, ja tämä koira alkoi kuulostamaan elämänsä ensimmäistä kertaa ihan pelastuskoiralta. Parin viikon totaali breikki teki siis hyvää. Eräs yrittää muistaa tämän jatkossakin.

Seuraavat treenit olivat hälyryhmän puolikkaat, joihin Lumollakin on osallistumisoikeus. Teemana oli erilaiset maalimiehet. Etsintä tapahtui taajama-alueella kytkettynä. Toisaalta treeni oli myös erinomainen koiranlukutreeni ohjaajalle. Lumo reagoikin hienosti isompaan esineeseen lumikinoksessa. Periaatteessa esineisiin reagointia en epäillyt hetkeäkään, mikäli niistä hajun saa. Yksi esine jäi reaktiotta, samoin yksi maalimies. Kohdassa jossa maalimies olisi ollut, oli samalla hetkellä kun kuljimme siitä ohi nainen koiransa kanssa. Samainen nainen lähti vielä peräämme, joten ehkä sitä huomaamattaan kiristi hieman tahtia. Toinen maalimies oli enemmänkin reagointiharjoitus ohjaajalle ja kartturille, sillä pitkiin liittyi tarina ja tarinan henkilöille oli toki annettu tuntomerkit. Kyseinen maalihenkilö käveli vastaan kadulla. 

Kolmannet hakuilut treenattiin Olarin lukion läheisessä metsässä. Teemana oli edelleen ilmaisu, mutta puitteiden ollessa melkoisen houkuttelevat, päädyin toki yhdistämään ilmaisuun hieman nenähommiakin. Maalimiehet sijoitettiin puoliympyrän muotoisen metsäpolun varteen tuulen alapuolelle. Ensimmäinen maalimies oli pienten kuusien muodostamassa kuusikossa noin 20 metrin päässä polulta. Lumo sai hyvin hajun kuusikossa olevasta maalimiehestä ja työsti hajun nopeasti. Ilmaisu alkoi välittömästi ja oli melko bueno. Etsintää jatkettaessa saatiin kivat pikku häiriöt kahdesta räksyttävästä pikku sessestä. Kytkin Lumon ohituksen ajaksi ja lähetin uudelleen etsimään. Lumo sai toisestakin maalimiehestä hajun, jota lähti saman tien kovalla innolla työstämään. Hajun voimistuessa ja juuri ja juuri maalimiehelle päästyään aloitti samantien ilmaisun! Kolmas maalimies oli ihmisen mentävässä pahvilaatikossa, jossa oli reiällinen kansi. Laatikko oli sijoitettu kuusen juurelle. Lumo työskenteli viimeisen maalimiehen kytkettynä. Sai hienosti hajun, kiersi laatikkoa etsien selkeästi pääsyä maalimiehen luokse ja kohtaa jossa haju voimistuu. Tarkka nenä kuljetti pienen koiran kirsun kohti laatikon reiällistä kantta ja jopas jotakin, kansi työnnettiin syrjään, pää laatikkoon ja haukuttiin. Ajatuksena oli palkata pienestäkin äännähdyksestä, mutta joo, Lumohan haukkui. Eli kaikkiaan melkoisen onnistuneet treenit!

Tosiaan alkaa hiljalleen näyttämään siltä, että sitä tosiaan saa mitä vahvistaa. Olen pyrkinyt tekemään haukkumisesta mukavaa, kivaa, kannattavaa. Tässä ja kaikkialla. Ja hiljalleen mulla alkaa olemaan haukkuva lapinkoira. Kovin ironista. Mutta Lumo ei onneksi muutoin ole sieltä äänekkäimmästä päästä. Tosin nyt intoutuu välillä ja yrittää komentaa, tuloksettomasti tietenkin, mikäli neitiä ei pyydetä haukkumaan tai haukku ei liity etsintään. Toisaalta saamme ihan oivia keskustelujakin aikaiseksi: "lähetäänkö ulos?", Lumo vastaa "urrr", "laitetaanko sulle kaulapanta?", Lumo "wuf".

Nyt on taas viikon tauko treeneistä, sillä sunnuntaina on meidän ryhmän vuoro järjestää hälyryhmäntreenit. Tiedossa on kuitenkin ehkä pientä, irrallista, ilmaisutreeniä, lenkkiä ja kavereiden lapukkapentuun tutustumista. Ensi viikon lauantaina, hälytreeneissä viime vuonna avustaneille, on tarjolla kiitostreeni rakennusetsinnän merkeissä Salossa. Sunnuntaina suunnataan Olariin hakuilemaan. Tottikset ovat olleet jäissä joulukuun alusta, sillä juoksujen alusta se nelisen viikkoa on syytä pystyllä poissa. Ohjelmassa on pariksi keskiviikoksi tullut kokoustamista emännälle, hälykokous oli tällä viikolla ja ensi viikoksi tarjouduin ottamaan kahvitusnakin yhdistyksen vuosikokoukseen. Mutta sitten taas kokeillaan josko sitä vielä jotain osataan.. Suunnitteluasteella on pienen lappalaisporukan kanssa muutama yksityistunti Riitta Jantunen-Korrilta. Toivottavasti saadaan aikaiseksi. 

Muutoin on eleltykin ihan normi arkea. Tehty pitkää lenkkiä, treffattu tuttuja koirakavereita. Emäntä oli vaihteeksi sairaslomalla viime viikon lopulla, ja perjantaina mentii Lumon kanssa Keravalle sairastamaan. Lumo sopeutuu Jennin laumaan nyttemmin jo melko hyvin. Ehkä viime kerran tupenrapinat vanhemmalta pörrökaksikolta teki tehtävänsä ja luupääkin oppi ettei ole maailman napa, herra ja hidalgo.. 

Talvilomasuunnitelmat vievät meidät Suomen Lappiin, tarkemmin Kolariin. Maaliskuun alussa järjestetään poropaimennustapahtuma, jonne yritän arpaonnella saada Lumonkin poropaimennustestiin. Nähtäväksi jää syttyykö siellä jonkin asteinen porojen paimennusvietti vai näemmekö jo tutuksi tulleen kakansyömisvietin...  

Lumoliini ja Apiliini-hoitoliini, takana reilu 3h lenkki

Tapahtumaa Silvolan suunnalla