Raunioitumista ja tottistelua

Pika updeittausta.. Uusi viikko ja uudet treenit. 

Maanantaina tottisteltiin tuttuun tapaan EPK:n alokasryhmässä. Häiriötreeninä vaihteeksi pujottelua toisten koirakoiden ympäri ja ryhmäpaikallamakuu. Lumo selvisi paikallamakuusta kahta edellistä häiriötreenikertaa maltillisemmin. Ainut "paha" häiriö oli piipaa-auto, jota  neidin piti vähän kommentoida.. Yksilötreeninä oli noudon opettamista. Lumolle lähdin liikkeelle saalisvietin kautta, joka kylläkin nostaa neidin viettitasoa ja lisää ääntelyä. Jonkinlaiseen alkuun kyllä päästiin, tosi alkuun, mutta siitä on hyvä jatkaa. Otin noutoa myös seuraamisen kautta, ja erikseen "leikittämällä". Lumohan tykkää juosta patukan perässä, riepotella sitä, kantaa mukana, mutta mullehan sitä ei voi tietenkään tuoda.. Täytyy varmaan ottaa aktiivisempaan lukuun Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja.. Jospa sieltä löytyisi jotain hyvää vinkkiä pöljälle..

Naurava koiran hupakko

Keskiviikkona raunioiduttiin, olematta kuitenkaan yhtään hermoraunioita. Alkuun otettiin telineitä:  metalliputki, laatikoiden päällä oleva lankku n. kahden metrin korkeudessa ja tynnyrien päällä oleva lankku (joka vähän "elää"). Meni ihan ok, korkealla oleva lankku vasta tosin toisella yrittämällä mutta kelvosti kuitenkin. Lisäksi Lumolainen kävi vetäsemässä älläputken (maan alla olevan n. kahdeksan metrisen  ällän mallisen putken, jonne ei tule päivänvaloa muuta kuin putken päistä) edes takaisin, jonka jälkeen käytiin vielä "kanaparrulla" pyörähtämässä edes takaisin. 

Itse etsintäkin meni aikas hienosti. Teemana oli erilaiset alustat ja koiran kantaminen. Meidän dilemma-alusta oli liukkaat pinnat. Tultiin suht hyvässä seuraamisessa radalle (no namia oli kädessä, mutta ei ihan hävytöntä imuttamista). Seuraamisessa meille ammuttiin. Lumo "kuulee", mutta ainakaan toistaiseksi (ja toivottavasti ei myöhemminkään) neidillä ei mene pasmat ampumisesta sekaisin. Jätin Lumolaisen paikallamakuuseen, ja menin Tuulin luoksen kuulemaan etsittävän alueemme ja tekemään etsintäsuunnitelman. Kävin kerran palkkaamssa Lumon paikallamakuun aikana, mutta muuten neiti pysyi aloillan melko hienosti. Valppaana, mutta kuitenkin rauhallisena. Alueemme oli keski- ja alakasa. Aloitimme keskikasalta, ja Lumo reagoi heti maalimiehen hajuun. Tosin maalimies oli alakasan päädyssä, joten etsintäsuunnitelma muuttuikin heti alkuunsa (tyypillistä meille). Jatkoimme sitten alakasaa, ja löytyi toinenkin maalimies. Kävimme alakasan päädyssä, palatessamme leikkasimme kasan ja siirryimme keskikasalle. Lumo liikkui hyvin ja ongelmitta, mutta ei reagoinut. Jatkoimme takaisin alakasan alkuun, ja Lumo sai hajun. Hienosti merkkasi, ja avustin koiran nostamalla kylmäkaapin tms. päälle, ja siellähän se kolmas maalimies oli. Piilot olivat tällä kertaa Lumolle melko helppoja, joten niitä on syytä vaikeuttaa hiljalleen.

Treeneistä jäi hirmu hyvä fiilis. Nyt tehdään hommia pilke silmäkulmassa, mutta tosissaan. Yritän luottaa koiraani myös hallintatilanteissa, sillä se kumpi meistä on epävarma on emäntä. Alkoi näet kuumottaa sellainen kuin soveltuvuuskokeen suorittaminen. Ensi viikolla vieraillaan HePeKon radalla. Ja sen jälkeen otetaan kerta ampumista seuraamisen aikana, jonka jälkeen ammunnan voisi listätä sovekokeen omaisesti myös etsintään. Otan itseäni niskasta kiinni, ja luottavaisen hyvillä mielin treenaan radalle tuloa ilman hihnaa. Kyllä se tästä.. 

Kunnon kontakti kunnon koirakerjäläisellä