Hakutreenit

Tänään oltiin taas hakuilessa Kattilajärventiellä Nuuksiossa. Tuuli ei ollut mitenkään suotuisa toisin kuin sade. Lumolle tehtiin "irtaantumistreeni". Emäntä, eli ohjaaja, lähetti koiran keskilinjalta, maalihenkilö huusi "Lumo" ja juoksi piiloon. Lumo juoksi maalimiehen luokse ja sai palkkansa. Emäntä pinkoi perässä, palkkasi neidin ja kytki hihnaan, jonka jälkeen palattiin keskilinjalle ja tehtiin uusi lähetys. Lumolla oli kivaa! Ensimmäisissä treeneissä Lumo ei oikein tiennyt mitä siellä tehdään, nyt oli sitten toinen ääni kellossa,. Hihna kireällä liikuimme kohti keskilinjaa. Ensi kerralla jatkamme tämän tyyppisiä harjoituksia, ajatuksena osittain se, että ohjaaja ei ole turha tyyppi, vaan lähettää koiran sinne mistä löytyy "eksynyt" ihmispoloinen namipalkan kanssa. Mikäli minun tarpeellisuutta ei tehdä Lumolle selväksi, niin jonkin ajan päästä onkin hyvin omatoiminen koira, joka ei ohajaajaa tarvitse muuhun kuin treeneihin viejäksi Ja sitä me emme halua.

Treenien jälkeen oli tarkoitus ulkoiluttaa tyyppejä metsässä, mutta Lumolla ja Alli-lappalaisella eivät kemiat oikein kohdanneet. Lumolla on iso ego, ja neiti kuvittelee olevanssa sangen kova tyyppi. Alli aloitti ja Lumo ei suinkaan lopettanut alistumalla, vaan puolusti itseään hyökkäämällä takaisin.  Alli tosin reagoi todennäköisesti alle vuoden ikäisen Vilja-tyttärensä läsnäoloon. Lumon mennessä vapaana metsässä Vilja sinkoili perässä, ja Viljan kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sama juttu kävi Salkan kanssa Nuuksiossa, tosin jännitteen loi Lumon ottama keppi, joka selkeästi kuului porukan vanhimmille. Nuuksiossa tilanne raukesi Jennin mennessä koirien väliin, jonka jälkeen  Lumo ja Salka mahtuivat kulkemaan hetkittäin jopa rinnatusten samalla polulla, ja Salka antoi Lumon mennä ohitse, vaikka breikillä hiukka kärvistelikin Lumolle. Allin kanssa Lumo toimi samoin, ei haastanut, mutta haastettaessa ei antanut asian olla. Kovapäinen ja itsetietoinen kun vaikuttaa olevan. Muutoin näitä sosiaalisuusongelmia ei ole. Mutta tästä lähin aion puuttua pieninpäänkin pärinään: kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia tarvitsee jossain määrin sietää.