Touhotuksia: Töölön reissu, sunnuntai Luukissa, koirapuistoilua

Viime viikonloppuun mahtui paljon touhua ja tohinaa..

Sain kutsun lauantaiksi ystäväni Sannan luokse Töölööseen syömään ja viettämään tyttöjeniltaa. Päätin ottaa Lumon mukaan reissuun, kun tytöllä muuten oli rankemmasta liikunnasta ns. lepopäivä. Alma puolestaan meni lauantaina isäni luokse yökylään rentoutumaan.

Saatiin Lumon kanssa kyyti Urheilukadulle. Ajattelin kävellä hieman ennen Sannalle menoa, ja neidin haluavan tehdä tarpeensa asfaltin sijaan nurmikolle. Kaupunki on täynnä uusia ja ihmeellisiä hajuja sekä asioita. Ei siinä haistelulta mitään pissaa tehty, mutta haisteltiin aivan vallattoman ihanaa lehtikasaa, ja kappas, neitiä kutsuessani hänellä oli hampaissaan oikein soma ja jäykkä citypupu. Siis kuollut sellainen. Suustani pääsi aika napakka ”IRTI!” ja onneksi saaliista myös irrotettiin saman tein. Ei meillä täällä ”maalla” ole ollut tapana jemmata raatoja lehtikasoihin… No, piti sitten varoa ”suukottelemasta” neidin kanssa sinä iltana, ja emäntää hiukka huolestutti mihin pupu oli menehtynyt, auton alle ei ollut näyttänyt jääneen. No Lumo voi kuitenkin hyvin ja se on pääasia. Kotiin tultiin puolen yön aikaan bussilla. Matka meni mukavasti. Bussissa on vaan tylsää, kun ei saa morjestaa kaikkia kanssamatkustajia, joten tehtiin pieniä kontaktitreenejä matkan aikana ja palkaksi namia. Ihanaa huomata, että Lumo on kyllä tosi pätevä pikku matkalainen julkisissa.

Lumo

Sunnuntaiksi oli sovittu Nooran, Peiqin ja Aidan kanssa ulkoilutreffit. Paikaksi päätettiin Sipoon koirametsän ja ainaisen Pitkäkosken sijaan Luukki. Luukissa on siisti ja valtavan suuri nurmipohjainen koirapuisto. Alkuun menimme puistoon, ja sateen alkaessa päätimme lähteä kävelemään. Käveltiin ehkä reilun kolmen kilometrin mittainen lenkki ”miellyttävässä” sateessa.. Harva on yhtä hullu kuin koiraihmiset, että ulkoilee säässä kuin säässä. Hyvä puoli on se, että sateella saa olla aika rauhakseen. Koirat kulkivat lähes koko matkan vapaana. Että oli tytöillä kivaa! Puolentoista tunnin jälkeen Luukista lähti kolme litimärkää koiruutta ja kaksi emäntää.

Peiqi ja Lumo

Alkaneella viikolla on nautittu syyssäistä sekä läheisellä ulkoilualueella, että koirapuistossa. Almakin lähtee aina hyvillä ilmoilla puistoon hengailemaan. Mummeli onkin ollut melko pirteä, ja hymyssä suin katselin Almiksen toimintaa eräänä iltana kun laitoin tytöille iltapöpskiä. Mummeli pyörähteli, hyppi ja nousi jopa keittiön tasoa vasten. Herkkujen eteenhän Alma teki nuorempana mitä vaan, ja erinäisiä aikoja.. Vanhemmaksi tullessaan kyllästyi nopeammin, ja komensi takaisin, että annahan jo!

 Alma nautiskelee syysauringosta

Lumo on todellinen joka sään koira, ainakin vielä tässä iässä. Vielä ei ole sattunut kohdalle sellaista säätä, jossa neiti ei viihtyisi. Ja hyvä niin. Huomasin tiistai-iltana, että meillä kotona asuu koirien lisäksi myös majava… Yhtä sängyn jalkaa on hieman pyöristetty, samoin yhden hyllykön alimman hyllyn kulmaa jyystetty. Kyseessä on 99,9 % todennäköisyydellä Lumo-majava. Luitahan meillä ei tosiaan ole tarjolla, eikä mitään muitakaan virikkeitä pienille koirille… Ehkä näistä järsityistä huonekaluista selvitään, sängyn jalkoja saa uusia, ja hyllykin on vaan Ikeasta. Sitä paitsi entisöidyt huonekaluthan ovat muotia!
 

Viikonpäästä sunnuntaina on tiedossa Lumo-neidin ensimmäinen näytelmä. Lumo esiintyy numerolla 198. Eilen tuli kirje kotiin. Vähän jänskättää. Onneksi Mikon sisko Maarit on lupautunut esittämään Lumon. Saanpahan ensimmäisellä kerralla katsoa kuinka homma toimii. Seisomista ja ylipäänsä näyttelytreeniä olisi pitänyt tehdä huomattavasti enemmän. Että katsotaan miten menee. Mutta onneksi aikaa näiden asioiden petraamiseen on. Seuraavan kerran mennään todennäköisesti vasta Paimensukuisten Katselmukseen keväällä. Ellei sitten Mikko innostu ajelemaan Turkkuseen tammikuun 2009 lopulla… Katsotaan.