10.10.2008

Onnistumisen tunteita

Koiran kanssa touhuaminen on kaikkien ajoittaisten vastoinkäymisten vastapainoksi myös äärimmäisen palkitsevaa. Tämän päiväsellä metsälenkillä tuntui taas siltä, että hei meillähän on jonkinlainen yhteys! Tällä en tosiaan tarkoita, ettei meillä Lumon kanssa olisi yhteyttä, se meillä on, mutta täytyy muistaa, että neidillä on myös olemassa ns. omatahto. Eli haastetta koulutuksen suhteen löytyy, mutta onnistumisen tunteita saadaan molemmat onneksi kokea päivittäin. Mitään täydellisiä suorituksia en todellakaan vaadi vielä tässä vaiheessa. Liikkeiden ja osaamisen hionta alkaa sitten kun asiat osataan (jotkut on sitä mieltä, että ne asiat kannattaisi opettaa oikein jo alkuvaiheessa, mutta meillä tehdään sitten enemmän töitä...)  

Luoksetulo toimi tällä kertaa kohtuullisen mukavasti, ajoittain nihkeesti, mutta toimi kuitenkin. Mulla on tapana kutsua neitiä aina silloin tällöin luokse, palkata ja vapauttaa. Lumo kulkikin oikeastaan lähes koko matkan metsäreitillä ja kävelyteillä vapaana. Lumo hallitsee myös vaihtelevasti odota-käskyn, joka siis tarkoittaa sitä, että pysähdytään ja odotetaan emäntää. Usein Lumo myös odottaessaan istahtaa ja katsoo, että tule jo! Koulutuksessa käytän naksutinta, ja palkkaan yleisesti namilla, joskus ja joissakin tilanteissa, kuten luokse tulossa, narupallolla tai patukalla. Tosin jos näköpiirissä on jotain super-mega-kiinnostavaa ja vaikka toiminta vahvistettaisiin naksuttimella, niin se ei vaan aina toimi. Eli pentuaikojen ahmattimaisuus on mennyttä aikaa, ainakin toistaiseksi. 

Paikallaoloa en ole ajatellut vielä edes varsinaisesti opettaa, vaan lisään hiljalleen istumiseen ja maassa olemiseen aikaa ja matkaa. Eli ajatuksena on, että sitten joskus kun asia osataan, niin esim. kun istutaan, istutaan kunnes vapautetaan tai annetaan uusi "käsky". Perusasentoa opetellaan kanssa. Lumolla on sellainen tapa, että jos typy on kontaktissa muhun kun kävellään, jos pysähdyn, niin Lumo aika vakiintuneesti istuu lähes oikeaan kohtaan. Eli liikkeestä ollaan perusasentoa treenitty myös, mutta ilman seuraa tms. käskyä. Eli sana sivulle tulee kun pysähdytään ja istutaan. Luokse tulossa neiti myös monesti tulee, ja istuu suoraan eteen.  Penni ajatuksistani siis koulutuksen suhteen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti