Vähän melua paljosta?

Vuosi lähenee hiljalleen loppuaan. Joulut on juhlittu ja HurLum jäänyt pienelle treenibreikille 11.12. olleen viimeisen ilmaisukurssin kerran jälkeen. Viimeisin päivitys on marraskuulta, sitä edeltävä treenipäivitys syyskuulta, joten nyt jos viimein saisi hieman koottua syksyn treenejä. Viimeaikoina ei siis todellakaan ole ollut paljon melua tyhjästä - olen suorastaan ollut poikkeuksellisen vähäsanainen näin blogin välityksellä.

Lumon kanssa on treenattu etsinnän kestoa pitkien ja hälytreenien muodossa vaihtelevissa maastoissa, sekä vastapainoksi motivoivia, lyhyempiä pähkinöitä, tuplapiiloja, puhuvia maalimiehiä, heikkoja hajuja, umppareita, tarkennuksia - mitä nyt on mieleen juolahtanut, sekä raunioilla että maastossa ja jonkun kerran rakennuksessa. Hurman kanssa on painotettu ilmaisuharjoittelua - sekin vielä toki vaiheessa sekä tehty pohjia etsintätyöskentelyyn. Käytännössä siis erilaisia piilotyyppejä, lähekkäin olevia hajuja, tarkennuksia - perustaa siis kuntoon. Näitä kaikkia Hurma on treenannut niin raunioilla, maastossa kuin rakennuksissakin. Ilmaisua on otettu erillään, ja vielä on tarkoitus vahvistaa ilmaisua sekä alkaa hiljalleen yhdistämään haukkua maastossa. Raunioilla ja rakennuksissa haluan tarkennukset kuntoon ennen kuin otetaan ilmaisu mukaan.

Lumon pitkissä on ollut vaihtelevasti taajamametsää enemmillä häiriöillä, osittain kytkettynä etsimistä ja metsä metsää hyvillä korkeuseroilla ja hajuja imevillä kosteikoilla. Vuoden viimeisimmässä hälytreenissä oltiin kunnon taajamassa, Etelä-Haagan pusikoissa noin parin tunnin kytkettynäetsintä ja lopuksi tosi hieno reagointi ja hyvä löytö. Lumo on hieno, Lumo on loistava - ei täydellinen, mutta lähes. Parannettavaa ja kehitettävää on aina.

Hurma on osoittautunut sinikkääksi työskentelijäksi. Luonteeltaan Hurma on äitiään huomattavasti nöyrempi ja sillä on halu tehdä ja toimia oikein. Ilmaisu on lähtenyt kivasti rullaamaan. Targetti/vihje on ollut purkki, jonka Hurma on aika hyvin häivytellyt itse. Viimeisellä ilmaisukurssin kerralla mulla oli palava halu tehdä eläinkoe ja kokeilin pressutettua maalihenkeä - sekään ei ollut ongelma. Joten lisää treeniä haukun suhteen, ja etsintätyössä motivaatioon ja mielentilaan keskittymistä - tätä oikeastaan molemmilla. Hurmalle toki rutkasti lisää onnistumisia ja sitä itsenäisyyden ja itsevarmuuden kasvattamista.

Pelastuskoirailun vastapainoksi ollaan toki lenkkeilty ja pidetty peruskunnosta huolta. Marraskuun lopussa käytiin Kaisa Hilskan luona Koirataidossa testaamassa lammaspaimennusta. Paikalla oli Naavisemon Valopäiden vanhemmat sekä Hurma, Kaiku, Karu ja Savu. Pennut olivat Kaisan mukaan keskivertolappalaisia aktiivisempia lampailla, ja osoittivat kiinnostusta lampaisiin. Lumolla "laulu" vähän pätki, joten Lumoa haluan ehdottomasti sytytellä lisää. Hurmalla oli kivasti kiinnostusta lampaisiin, reippautta, itsehillintää ja sitä nöyryyttäkin ottaa ohjaajalta ohjeita vastaan. Katsotaan, tarkoitus olisi sillon tällöin käydä paimentamassa.

Joulukuun puolen välin paikkeilla kävin peilauttamassa molempien tyttöjen näkimet Apexin joukkotarkastuksessa Sari Jalomäen luona: terveet näkimet molemmilla! Lumolla on oikean silmän kyynelkavan ala-aukko nafti sekä PPM iris-iris rihmaa - eli ei muutoksia aikaisempaan, ylimääräistä ripseä ei tälläkään kertaa näkynyt. Hurmalla on myös PPM iris-iris rihmaa, muutoin silmät ok! Hieno homma. Lumolle ei ole suunnitteilla enempää pentueita, vaikkakin toisinaan hieman houkuttaisikin. Näillä näkymin silmiä peilataan seuraavan kerran seitsemän vuoden iässä Lumon osalta. Hurman varttumista ja aikuistumista seurailen mielenkiinnolla - luultavasti Hurman silmiä ihmetellään vuoden kuluttua uudelleen, mikäli pentusuunnitelmat alkavat jollain aikavälillä konkretisoitumaan.

Koirakohtaisia tavoitteita ensi vuodelle:

Lumo - tavoitteet 2014:

- haku taidontarkistus ja hälytyskelpoisuuden ylläpitäminen

- raunioperuskokeen uusiminen (ne laukaukset, ne laukaukset) - VSS sijoitus

- jäljen treenaaminen - tavoitteena peruskoe

- motivaation ylläpitäminen ja yhteisestä tekemisestä nauttiminen, yhteistyön hiominen

- toko alokasluokan liikkeiden ja hiominen - alokasluokan korkkaaminen?

- näyttely tai pari

Hurma - tavoitteet 2014:

- raunio soveltuvuuskoe

- ilmaisun vahvistaminen, etsintätyöskentelyn ja motivaation kasvattaminen -

  tavoitteena haku peruskoe (mahdollisesti vuoden 2014 aikana!!!)

- MH-luonnekuvaus

- yhteistyön hiominen ja yhdessä tekemisestä nauttiminen

- toko alokasluokan liikkeiden hiominen - alokasluokan korkkaaminen?

- yksi näyttely nuorten luokassa, toinen mahdollisesti jo avoimessa?

Vuodenvaihteen jälkeen palataan aktiivisesti treenirintamalle!

Läpivalaisua ja näytelmiä

Pikaista päivitystä. Vannon taas, että kun tästä marraskuusta selviän kalenterin osalta, niin koostan syksyn treenit pähkinänkuoressa.

Terveysrintamalta hyviä uutisia luuston osalta. Neljä viidestä Naavisemon ekasta pentueesta on nyt kuvattu. Hurma läpivalaistiin lonkan ja kyynärien osalta, samalla kopeloitiin polvet ja otettiin sivukuva kaula-, selkä- ja lannerangasta. Viralliset tulokset olivat mukavat, lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Eläinlääketieteen tohtori Anne Muhle katsoi rankakuvat ja niissä ei huomautettavaa. Mahtista. Silmiä peilaillaan molemmilta tytöiltä joulukuussa ja Hurmalta tulen kopeloittamaan polvet myöhemmin uudelleen sekä virallinen sydänkuuntelu ja TGA-a näyte otetaan varmaan kevään rokotusten yhteydessä.

Lumo kävi toistamiseen osteopaatti Maare Kaiperlan luona. En edelleenkään osaa sanoa, että onko käsittelystä ollut apua vai ei. Lannerangassa jumia, jonka Maare sai auki, mutta mua vaivaa syy jumin taustalla... Melkeinpä syyn selvittämiseen tahtoisin kuvata lannerangan alueen - toki tuoko se mulle haluaamani lisätietoa on eri asia...

Tänään näytelmöitiin Kouvolan ryhmänäyttelyssä. Tuomarin lappalaisilla Pekka Teini. Hurma debytoi näytelmäuransa junioriluokassa (jossa oli 14 juniorinarttua!) saaden laatuarvostelusta EH:n eli erittäin hyvän seuraavanlaisella arvostelulla:"Rotutyyppi erinomainen, todella hyvin liikkuva narttu, jonka runko on hyvin kehittynyt, erinomainen eturinta, kyynerpäät vielä rungon alla, selkä tiivistyy vielä, hieman pitkä lanneosa, ikäisekseen hyvä turkki, liikkuu tasapainoisesti.

Sanallisesti kommentoi, että Hurmiksella on vielä kevyt juoniorin pää. Toivomme siis pään kehitystä niin ulkoisesti kuin sisäisesti...

Lumo kävi kahden vuoden tauon jälkeen toistamiseen Teinin kehässä. Tällä kertaa avoimessa luokassa EH, eli erittäin hyviä ellei täydellisiä molemmat. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Hieman kookas narttu, jolla oikea vahvuus, oikealinjainen pää, hieman pyöreät silmät, hyvä rakenne edessä, hyvä muoto rintakehässä, sopivat kulmaukset, turkki ei tänään parhaimmillaan, laatu oikea, hieman pysty häntä, lyhyt taka-askel"

Sanallisesti Teini kommentoi, että Lumolla on ahdas takaliike, joka oli tiedossa ja "löysät" kintereet...

Osteopatiaa

Olin pohtinut jo pitemmän aikaan Lumolle visiittiä osteopaatin pakeille. Jostain syystä se oli vaan aina jäänyt. Olin tehnyt taustatyötä ja selvitellyt vähän muiden kokemuksien perusteella kenelle aika kannattaisi varata. Ykköseksi nousi Maare Kaiperla ja Leena Piira. Piira ottaa vastaan vähän turhan pitkän ajomatkan päässä, Kaiperla lähempänä, joten kokeilin onneani ja sain viimeinkin varattua ajan. Pitkä prosessihan tää on toki ajatuksen tasolla ollut... Olin tosiaan varautunut siihen, että ajan saa jonnekin tulevaisuuteen, joten reilu kuukauden odottelu ei sitten viime kädessä ollut kovin paha.

Toki juuri sillä viikolla kun Lumolla on aika, niin emäntä saa jonkun järjettömän flunssapöpön - kurkku on liekeissä, kehon termostaatti rikki, pää täynnä räkää ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Onneksi tulehduskipulääkkeet on keksitty, joten droppia nassuun ja matkaan.  Ei armoa emännälle, sillä seuraava aika olisi mennyt luultavasti taas kuukauden päähän.

Lumo on vuotiaana kuvattu terveeksi virallisesti lonkkien ja kyynärien osalta, polvet kopeloitu vuotiaana ja vajaa neljä vuotiaana. Selkä kuvattu epävirallisesti vuotiaana ja viime syksynä oikean etujalan ontuman takia kuvattiin rauhoittamatta oikean etujalan olkapää, kyynär, ranne ja tassu sekä kaularanka (joka kyllä oikeasti vaatii rauhoituksen, jos hyvän kuvan haluaa). Tuolloin ontuma paikantui Biceps Brachii-jänteeseen, joka nyttemmin taisikin olla Triceps Brachii - mutta yhtä kaikki, lähekkäin olevia, jännevammasta siis kyse. Lumo on käynyt puolitoista vuotiaasta ennaltaehkäisevässä mielessä säännöllisesti fysioterapeutilla, pari vuotta sitten saanut neljän kerran akupunktiosarjan, viimeisen kuukauden sisällä saanut pari akupunktiohoitoa ja elokuun alussa fysioterapiaa. No mikä siinä sitten on muka vialla? Ei välttämättä mikään, mutta ei kuitenkaan kaikki ole kunnossakaan. Lumo peitsaa - osan mielestä se on ihan normaalia, osan mielestä ei. Ei absoluuttista totuutta siis tässäkään asiassa. Rakenteellisesti Lumo on ihan tasapainoinen, suhteellisen hyvin kulmautunut, selkeä heikko kohta on lanneselän alue ja ahdas takaosa, joka ilmenee ahtaina takaliikkeinä. Pihtikinttu. Säännöllisesti kropan heikot lenkit ovat olleet rintaranka, lanneselkä, ristiluualue tai rinta/lannerangan ylimenoalue. Lantion etuosan lihaksistoahan sillä akupunktiolla juuri hoidettiin.

Eläinosteopaatti Maare Kaiperlan mielestä lantion etuosan lihaksiston jumit eivät ole syy vaan seuraus. Oikeastaan kaikki mitä Lumolla on lihasksiston jumeissa ollut ovat seuraus ei syy. Maare kävi Lumoa läpi. Totesi, että koiran on vaikea seisoa. Kävi läpi koiran istuessa, seistessä ja maatessa. Maaren käsissä on oltava jotain taikaa. Toisinaan fyssarilla käsittelyyn vähän vastaanhangoittelevasti suhtautuva Lumo makasi rauhallisesti kyljellään, silmät puoli ummessa ja nautti. 

Lumon lantio on vinossa. Vinossa oikealle, mutta primääristi lantio on vinossa vasemmalle. Oikea puoli on kuormittunut enemmän, Lumo käyttää oikeaa puolta enemmän, kuormittavammin ja oikeaan polveen syntyy vääränlaisen liikkeen takia kiertoa, jota ei tunne palpoidessa. Tämä lähinnä viittaukseksi sille, että niissä terveissäkin polvissa voi olla heikkous muista syistä. Maaren mielestä oikean polven kierto on tietynlainen aikapommi, sillä pitemmän aikaa väärin kuormittuessaan se voi aiheuttaa ongelmia ristisiteeseen (joka on mun korvissa vähän kuin todella ruma sana) tai muihin polven tukirakenteisiin. Kysyin olisiko polvea syytä käydä näyttämässä ortopedille, niin ei kuulemma ole. Polvi ei ole syy vaan seuraus. Nyt hoidetaan syytä, eli sitä vinoa lantiota. Vino lantio on koirilla ilmeisen yleinen vaiva. Lumollakin lantionseudun vinous on luultavasti traumaperäinen. Itselläni ei ole tietoa mahdollisesta traumasta, mutta kuten Maarellekin totesin, niin tätä koiraa ei ole pumpulissa kasvatettu ja pidetty. Koirat on luotu liikkumaan.

Maare myös kokeili Lumon oikean kyynärnivelen, johon vajaa vuosi sitten otetun röntgenkuvan perusteella saatiin maininta "alkavasta nivelrikkomuutoksesta", jonka tosin kaksi seuraavaa kuvien katsojaa kumosi. Tunnustelun ja "virtausten" perusteella kyynärnivelessä ei ole vikaa. Eikä oireet koskaan kyynärään paikallistuneetkaan. Maare myös kysyi onko Lumolla ollut aineenvaihdunallisia oireita? No joo, anaalivaivaa ajoittain, jonka yhdistän hormonikiertoon ja jollain muullakin tapaa hormonaalisiin muutoksiin liittyväksi sekä olihan tuossa kesän mittaan niitä mystisiä ripulioireita, jotka nyttemmin ovat normalisoituneet. Pissan pH on ollut korkea, sivulöydös joskus ihan muuten vain otetuille veriarvoille, joissa toinen munuaisarvo on ollut hitusen viiterajan yläpuolella. Mitähän vielä? Juo hintsusti, sekin voi olla syy sille munuaisarvolle ja virtsan korkealle pH arvolle. Lisäksi Maare mainitsi, ettei Lumon hormonitasapaino ole ihan kohdillaan. Juoksua odotellaan marraskuulle, ja ehkä oikeasti niinkin luonnollinen asia kuin pentujen saaminen ottaa aikaa hormonitoiminnan normalisoitumiseen? Onhan se fysiologisesti nartun elimistölle melkoinen stressi, vaikka luonnollista onkin.

Nyt sitten katsellaan miten käsittely auttaa vai auttaako? Ehkä sitä monesti jotenkin kuvittelee, että kun käsitellään eläintä tai ihmistä, niin sen käsittelyn tulisi jotenkin konkreettisesti näkyä? Osteopaatilla lienee silmät käsissään ja käsittelyn huomaa ja tuntee vain käsittelyn kohteena oleva? Seuraavaan kuuteen viikkoon ei suositella hierontaa, vaan nyt annetaan kehon korjata itseään. Maarea mennä tapaamaan vinon lantion merkeissä taas marraskuussa. Ehkä Hurma Kähkönen saa nyt yhden hieronnan ja osteopatiaa sitten kun Lumon lantio on paremmalla tolalla?

 

Oi syyskuu, ja olihan se elokuukin tossa välissä...

Edellisen päivityksen päiväystä katsoessa tuntuu olevan taas tyhjiin valunut lupaus ahkerammasta kirjurinroolista... Puolitoista kuukautta edellisestä, joten onhan tässä tapahtunut.

Treenitaukoa pidettiin heinäkuussa kolmisen viikkoa. Tuona aikana panostettiin lenkkeilyyn, uimiseen ja mukavaan olemiseen. Hurma on selkeä labradori lapinkoiran olemuksessa - tyyppi on ihan hillitön vesipeto! Lumon kanssa käytiin oikeissakin hommissa. Treenailun makuun päästiin taas elokuun alussa. 

Tauon aikana Hurmis kävi vuotisrokotuksella Käpälämäessä eläinlääkäri Jutta Luomahaaran luona. Testattiin Tikkurilan toimipiste, jossa oli järjettömän hyvän hajuinen kynnysmatto, molemmat koirat liimaantui kuonostaan siihen kiinni. Hurma on hupsu eläin, siitä oli kovin kovin kivaa käydä eläinlääkärissä - jotenkin Hurmis on vähän yksinkertainen otus kyllä. Lumo lymyili tuolien alla ja yritti olla "näkymätön", Hurma hyppi eläinlääkäriä vasten ja oli, että "jeeeeee - sä olet varmasti mun uusi paraskaveri!"  Tutkimusspöydällä Hurma totes, että täähän on täyden palvelun talo kun ruokakuppi on suoraan ikkunalaudalla kuonon edessä. Rokotuksen ajan söi namia eikä huomannu koko toimepidettä  ja lopulta toteis, että tutkimuspöydällä voi vaikka vallan pötkötellä. Nyt on Hurmalla rokotukset seuraavaksi kolmeksi vuodeksi kunnossa. Toivotaan, että saadaan jatkaa eläinlääkärissä käyntiä jatkossakin pelkkien rokotusten merkeissä. Lokakuun toisella viikolla Hurma on toki menossa virallisiin kuviin eläinlääkäriasema Mevetiin. Hurmalta läpivalaistaan lonkat ja kyynärät, polvet kopeloidaan ja epävirallisesti kuvataan selkäranka ja molemmat olkapäät. Silmiä peilaillaan molemmilta tytöiltä joulukuussa Apexissa.

Raunioilla ollaan treenattu säännöllisesti. Harjoitusten teemoina on ollut erilaiset piilotyypit, tarkennukset, eri tavalla tulevat hajut, lähekkäin olevat maalimiehet, ampuminen, Lumolle on otettu tuplapiiloja eli kaksi ihan vierekkäin tai samassa piilossa olevaa maalimiestä - molemmille siis tasonsa mukaan ja osaamista kehittäen. Hurmaa on ammuttu, ja kuurohan tuo tuntuu ainakin vielä tässä iässä olevan - toivottavasti myös jatkossakin. Lumon ampumiset olen toistaiseksi jättänyt raunioilla. Täytyisi käydä ammuskelemassa jossain muussa ympäristössä. Mökkireissulla ainakaan ilmakiväärin ääni ei tuntunut kauheasti kumpaakaan hätkäyttävän.

Meidän oli tarkoitus Lumon kanssa osallistua Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen Espyn toisen joukkueen yhtenä koirakkona neljästä elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Saman viikon keskiviikkona meidän ollessa lenkillä Lumo sai muutaman kipukohtauksen ihan alkulenkistä. Vauhti hidastui, painoi selkää köyrylle ikäänkuin pyöristäen ja painui maahan makaamaan. Soitto eläinlääkäri Anne Muhlelle, asentotuntoreaktiot kunnossa, kotona Rimadyliä, BOT verkkoloimea, torstai kevyellä liikunnalla ja perjantaiksi saatiin aika Espoon Eläinsairaalaan eläinlääkäri Karoliina Nyyssöselle. Kiikutin mukanani aamupissanäytteen, olin varautunut koiran rauhoittamiseen ja läpivalaisuun ja ties mihin katastrofaaliseen diagnoosiin. Karoliina tutki Lumon tarkkaan, paineli kauttaaltaan, kävi liikeradat läpi ja  katsoi liikkeet. Eläinlääkärin mielestä Lumon rangassa tai nivelissä ei kliinisesti tunnusteltaessa ole aristuksia, joten hän ei nähnyt syytä kuvata koiraa. Liikkeet olivat lennokkaat, mutta ravissa Lumo kulki kolmella uralla. Myötäpäivään pienellä ympyrällä käytti vaseta takajalkaa huonommin. Diagnoosina lantion vinous oikealle ja lantion edessä oli lihasjäykkyyttä. Lisäksi oikean etujalan triceps brachii-jänteen päässä oli tunnettavissa sidekudosmuodostumista ja arkuutta. Tuo jännevamma lienee syynä viime marraskuiseen ontumaan. Lantion lihasjäykkyys hoidettiin akupunktiolla ja sidekudostunutta jänteen päätä hoidettin laserilla. Hoidon jälkeen Lumo oli selkeästi parempi. Pohdin eläinlääkärille kokeeseen osallistumista, johon osallistumiskieltoa ei tullut mikäli kipukohtaus ei uusi ja koira on muutoinkin kunnossa, revittelevä ja jumittava liikunta kiellettiin. Pari viikkoa myöhemmin käytin Lumon toistamiseen Karoliinalla akupunktiossa. Ensi tiistaiksi Lumolle on varattu aika osteopaatti Maare Kaiperlalle. Katsotaan mitä Maare on mieltä ja mitä hän koirasta löytää. Sen jälkeen jatketaan vaihtelevasti akulla, hieronnalla ja mahdollisesti osteopaatilla. Jos tarve tulee, niin kuvataan.

Hakua ollaan treenattu lähes viikoittain ja tarkoitus on jatkaa vähintään kerta viikossa. Hurmalle olen alkanut opettamaan maastossa ilmaisua, ja hyvinhän tuo pieneläin tuntuu oivaltavan, että maalihenget saa haukkua. Lumon kanssa käytiin Pelastuskoiraliiton haun taidontarkistuskokeessa elokuun viimeisenä lauantaina, ja kotiin tuomisina oli hyväksytty taidontarkistuskoe arvosanalla 2 eli hyvä. Koe suoritetaan pimeässä. Alue on kolmen hehtaarin tallattu metsäalue, jossa on kolme maalimiestä. Aikaa kokeen suorittamiseen on 45 minuuttia, jonka aikana tulee löytää ja ilmaista kaikki maalimiehet. Lumon nokka tuhisi noin 20 minuuttia ja meidän taidot oli tarkistettuna - pelastuskoiran työlupa toisin sanoen taas vuodeksi eteenpäin kunnossa!  Sanotaan, että koe meni hyvällä "rutiinilla" ja yhteistyöllä. Lumo oli "liekeissä" ja teki ihan todella hienosti hommia - yhteistyössä ja itsenäisesti. Kevään epäonnistumisen sekä koetta edeltävän kahden epäonnistuneen treenin jälkeen onnistuminen kokeessa tuntui järjettömän hyvältä! Kävimme koetta edeltävänä iltana tekemässä pienen treenin yhden treenikaverin kanssa ja tuolloinkin ilmaisut tökki. Tunnustan, että tuolloin hetken jopa pohdin, että jättäisin kokeen väliin ja menisin myöhemmin syksyllä uudestaan, mutta kiitos treenikaverille, joka totesi, että "ainahan se on kiva ajaa 100 kilometriä viettääkseen aikaa pimeässä metsässä, ja voihan se olla, ettei teillä mitään ongelmaa edes ole". Näinhän se on.

Koetta seuraavana päivänä otin molemmille koirille hyvän mielen mielikuvaharjoitukset metsässä. Lumosta harjoitus oli superkiva, Hurmalle sarjassamme ensimmäinen laatuaan, mutta Hurmakin toimi tosi pätevästi ja tyypit löytyi. Toissa viikolla Hurma jatkoi ilmaisua, ensin pari toistoa, jonka jälkeen viimeinen maalimies etsittiin ja ilmaistiin. Lumo puolestaan sai yhden helpon "hajutunnelilöydön". Viime viikolla treenattiin Veikkolassa. Lumolla ensimmäinen maalimies tiheässä heinikossa, puskassa ja toinen korkeammalla, puunranka-missä-lie kasassa. Hurma jatkoi ilmaisutreeniä ja sai taas viimeisen etsiä ja ilmaista.

Lumon kanssa on treenaatu myös jälkeä. Kausi ollaa oltu jälkiryhmässä, johon ollaan päästy osallistumaan vaihtelevalla menestyksellä. Tavoitteena olisi kuitenkin ensi kaudella olla tarpeeksi hyvällä tasolla, jotta voitaisiin mennä jäljen peruskokeeseen. Tällä hetkellä jäljellä on ollut pituutta maksimissaan 300 metriä. Pääosin Lumo ajaa jäljen hyvin, mutta kaipaisin lisää intensiteettiä ja esineilmaisua pitäisi alkaa opettamaan.

Hälytreenattukin on elo- ja syyskuussa. Molemmat harjoitukset ovat olleet meidän osalta "tulin, näin ja voitin"-luokkaa. Emme ole siis päässeet tekemään juurikaan pidempiä harjoituksia, sillä tuuria on tuntunut olevan aina mukana etsintäsuunnitelman ja koiran toiminnan osalta. Toisin sanoen, olen tehnyt hyvän suunnitelman ja koira on toiminut kuten pitää. Pitkättreenit on kuitenkin jo startanneet, joten tarkoitus olisi noin kerran kuussa tehdä yksi kestoltaan pidempi harjoitus.

Nyt kuluva viikonloppu aloitettiin jo torstaina starttaamalla Hyvinkään koirauimalan kautta Nooran mökille Hattulaan. Perjantaina muiden ahertaessa vielä sorvin ääressä me käytiin aamusta peltolenkillä, tallattiin aikuisille koirille jäljet, jälkien vanhetessa Hurma pääsi vähän nenähommiin, jonka jälkeen ajettiin jäljet. Koirat on saaneet nauttia mökkeilystä, kaivella kuoppia, syödä luita ja viettää laatuaikaa ihmistensä kanssa. Täydellistä.

Treenejä, treenitaukoa ja kesäpuuhia

Tehdääs pieni koonti kesän treenailuista. Näin kolmen viikon treenitauon alettua onkin hyvä kasailla alkukesän treenipalikat blogiin...

Kesäkuussa treenailtiin raunioita, hakua ja laukauksia,  erillisellä kurssilla, sekä käytiin kokeilemassa lammaspaimennusta Primal Sense Farmissa. Lumon kanssa vietettiin viikko Pelastusopistolla varautumiskoulutuksessa. Hurman kanssa osallistuimme nuorten koirien tottiskoulutukseen, jonka vika kerta oli kesäkuun alussa (tottista olisi tarkoitus treenailla tauon aikanakin).

Hakutreenejä on ollut toistaiseksi tasan yhdet kesän aikana. Molemmat tytöt tekivät pistoja. Treenitauon jälkeen ryhdistäydytään myös hakutreenien suhteen. Hurma jatkaa pistojen harjoittelua ja pikkuhiljaa voisi olla myös aika opetella ilmaisua - erikseen. Lumolle ohjelmassa perustreeneissä on pistoja, erilaisia maalimiehiä ja motivaation nostamista/ylläpitämistä.

Raunioilla on treenattu ylhäältä- ja alhaalta tulevia hajuja, tunkeutumista ja lähekkäin olevia maalimiehiä. Tunkeutumista on tehty pari treenikertaa, useammalla peräkkäisellä toistolla muutamaan eri piilotyyppiin, aina vähän vaikeuttaen maalimiehen luokse pääsemistä. Lähekkäin olevia maalimiehiä treenattiin viimeeksi sijoittamalla kaikki maalimiehet raunioiden keskitaloon, jolloin saatiin sekä ylhäältä ja alhaalta päin tulevia haisuja ja hajut mukavasti sekoittumaan keskenään. Lumo työsti hajunsa näppärästi, kolme ensimmäistä nousi helposti, neljännen haju oli heikko ja välill piti käydä nollaamassa nenää ja palata uudelleen työstämään. Hurma oli myös eri pätevä, saatiin hyvät naurut pienen koiran työstäessä keskikerroksesta tulevaa hajua - Hurman ilmeet olisi pitänyt kyllä saada videoitua.

Tyttöjen kanssa käytiin kuokkimassa torstairyhmän treenit koulutusapuna ja kiitos jälleen Juhalle hyvistä treeneistä. Lumolle pyysin pientä aluetta, ja loppupeleissä kaikki kolme maalimiestä olivat elementeistä rakennetussa tornissa, käytännössä päällekkäin. Oli mielenkiintoista katsoa kun koiralla oli haju jokaisesta yhtä aikaa ja pientä pohtimista siinä, minkä ottaisi ensimmäisenä - Lumo vaikutti siltä, että kyseinen harjoitus oli erityisen hauska lapinakan mielestä. Hurmalle puolestaan oli pari maalimiestä, joista toinen kertasi hyvin edellisviikkojen tunkeutumisharjoitusta - putkeen meni esteistä välittämättä.

Viime viikon rauniot olivat viimeinen treenikerta ennen taukoa. Lumolle halusin maanalaisen labyrintin, jossa on pelkät poistoilmatötteröt maanpinnalla. Toinen piilo oli yläkasan loppupäässä korkea ylöspäin aukeava putki, kasan nurkassa oleva avonainen putki ja alatalon elementtien päällä oleva maalimies. Labyrintistä ei saanut lähetyshetkellä minkäänlaista hajua, tuuli oli voimakas, joten haju luultavasti levisi suhteellisen heikkona. Ylöspäin aukeavan putken tarkensi hyvin ja ilmaisu oli tosi hyvä. Nurkassa olevasta putkesta maalimiehen haju levisi kulmakaivolle, jossa oli edellisellä koiralla ollut rautakannen alla maalimies (ja kaivoa ei oltu tuuletettu) - Lumo sitten otti elämänsä ensimmäisen valeilmaisun kaivolla. Ilmaisusta kyllä huomasi, ettei koira ollut ihan täysin varma, mutta ilmaisi silti. Kaivo auki, tyhjää täynnä, muutama askel eteenpäin ja tarkensi oikean maalimiehen. Ilmaisu oli hyvä, täysin erilainen kuin kaivolla. Kolmas maalimies nousi alatalosta, helposti. Sen jälkeen palattiin ihmettelemään labyrinttiä. Lumolla oli haju, mutta haju levisi tuulen mukana. Näytin kädellä, että tarkentaisi maantasalla ja Lumo merkkasi yhden poistoilmatötsän, jota alkoi kaivamaan ja haukkumaan. Palkkasin Lumon itse ja fiilisteltiin hetki hienoa löytyöä. Summasummarum: treenataan jatkossa myös vähän tuulettuja piiloja, joiden läheisyyteen ei laiteta alkuun maalimiestä - katsotaan saako koiraa vahvistettua erottelemaan ns. vanhaa hajua ja heikkoa hajua - pitäisi saada. Labyrintti olisi mielenkiintoinen kokeilla viileämmällä ilmalla, jolloin maalimiehen haju nousee ylöspäin ja heti harjoituksen alkuun, jolloin alue on vielä puhdas ja tallaamaton. Olen myös alkanut uskomaan sitä, ettei koirat hajoa helposti epäonnistuneistakaan harjoituksista. Niitäkin saa ja pitää välillä olla.  

Hurma lähti treenitauolle hyvän treenin saattelemana. Hurmalla oli kolme maalimiestä. Ensimmäinen älläputken kaivossa, kaivon päällä ritilä, putken suut auki. Toiveena oli, että olisi saanut hajun alhaalta ja mennyt pimeyteen nostamaan maalimiehen. Toisin kuitenkin kävi. Hurma päätti nostaa kaivonpohjalla istuvan maalimiehen ylhäältä - hieno taitava! Toinen maalimies oli apinahäkkiin yhdistyvässä putkessa, häkin luukku auki - Hurmalle tosi helppo piilo ja maalimies nousi helposti. Kolmas oli alatalon päädyssä, jota Hurkkis sitten hetken työsti ja sai tarkennettua hienosti. Hurmeli on kyllä pätevä likka nenänsä kanssa ja kovin sitkeä työstämään haastavammatkin hajut. 

Paukkukurssilla treenattiin nimensä mukaisesti koirien laukauksen sietoa. Valitettavaa ohjaajan kannalta on, että Lumo tuntuu reagoivan jollain tapaa laukauksiin tällä hetkellä. En jaksa uskoa, että kyseessä on puhtaasti "paukkuarkuus", vaan enemmänkin vaikuttaa siltä, että reaktiot liittyisivät jossain määrin paikkaan ja joihinkin tilanteisiin. Lumo on aiemmin kuullut laukaukset, muttei ole niihin varsinaisesti reagoinut eikä menettänyt toimintakykyään.  Tarkoitus oli ilmoittautua Lumon kanssa elokuun raunioloppukokeeseen, mutta suunnitelmissa on nyt treenata raunioita ja laukauksia erikseen ja katsoa tilannetta ensikaudella uudelleen. Tosin, jos hyvin käy, niin joudutaan käymään raunioperuskoe uudelleen ja sen jälkeen loppukoe, mutta tälläistä tämä koiraharrastaminen välillä on. Lumo on muuten hemmetin hyvä koira, ja tämä tuli valitettavana takaiskuna minulle. Harmittaa, harmittaa todella paljon, mutta asialle voi ainakin yrittää tehdä jotain. Hurma puolestaan ei ainakaan toistaseksi tajua laukauksia eikä niihin reagoi. Jos oikein huonosti käy, niin Lumon VSS-sijoitusura on tässä ja Pumsii jatkaa raunioilla lähinnä mielenvirkistykseksi, ja Hurmaan laitetaan sitten enemmän panostusta.  Ehkä asia voi olla niinkin, että kun unohtaa sen tavoitteellisuuden, niin asiat meneekin paremmin?

Lumolle tavoitteena on hälytyskelpoisuuden pitäminen ja keväällä mönkään mennyt taidontarkistus pitäisi saada suoritettua hyväksytysti tämän kalenterivuoden aikana- Lisäksi panostetaan jälkeen, jos siitä saataisiin jossain vaiheessa peruskoe, niin olisi se oikeasti toinen laji - katsotaan. Hurman tavoitteet on alkuun haku- ja raunio, ja pääpaino haussa. Lisäksi Hurmallekin otetaan jälkeä hiljalleen enemmän ohjelmistoon. 

Lammaspaimennusta jatketaan marraskuulla, jolloin Naavisemolaisille on tarjolla paimennuspäivää Kaisa Hilskan luona. Kesäkuussa päästiin vähän syttytelemään, ja molemmat koirat ovat kiinnostuneita lampaista. Primal Sense Farm ei vaan ehkä ollut ihan sitä, mitä itse paimennukselta haluan tässä vaiheessa. Kun ei ole omaa kokemusta lajista, niin maksan mielelläni siitä, että saan ohjausta ja näkemystä koirien taipumuksesta ja neuvoja siihen, kuinka koiriani ohjaan ja mitä tehdä toisin.

Kesästä on pääosin nautittu ulkoillen ja uiden. Juhannusviikolla käytiin Vehmersalmella kepon sukulaisten luona. Lumo pääsi tutustumaan lehmiin, Hurma jättäytyi hitusen kauemmaksi tällä kertaa. Lisäksi tytöt rallasi hulluna Vehmerin pelloilla. Lämpimillä säillä on kuljettu metsän siimeksessä jonkun lammenrantaan pulikoimaan, Hurmasta on kuoriutunut ihan mieletön vesipeto - aina on hyvä syy uida. Mökkeilystä on nautittu pariin otteeseen Nooran ja Aidan aivan mielettömän ihanalla mökillä Hattulassa. Eilen viimeeksi ajeltiin sinne viettämään lauantaipäivää: koirat saavat hengailla ulkona, askarrella ja piilotella luita pihalle, Hurma jaksaa keskimäärin työpäivän verran puuhastella milloin mitäkin ulkosalla - vaikka aikuiset koirat tyytyvät myös välillä chillailemaan. Nyt me nautitaan ja lomaillaan elokuun alkuun ja sen jälkeen jatketaan treenailuita. Treenitauko alkoi Lumon osalta toki enimmäisellä oikealla hälytyksellä viime torstaina - 25 hehtaarin etsintäalue, noin kolme tuntia oikeita töitä vuorokauden vaihtuessa ja alkuetsinnässä päällä pörräävä rajan kopteri. Sitä vartenhan tässä ollaan töitä tehty, ja hommat jatkuu.