Treenitauko on jo tovi sitten päättynyt. Elämä on vaan ollut tuttuun tapaan aika kiireistä, ja päivittäminen taas jäänyt... Otetaan siis vahinkoa takaisin.
 |
| Takki päällä pakkassäällä.. |
Treenailtu ollaan jonkun verran, talvikaudelle tyypillisesti "löysemmällä" aikataululla. Hallivuorolla ollaan käyty jälleen melko laiskanlaisesti tottistelemassa. Treenien teemana on ollut seuraaminen, jäävät liikkeet maahan/istu sekä liikkeestä seisominen, paikallamakuu. Lumolle olen jonkun verran ottanut takapalkkaa, joka on Lumosta aika kivaa. Vapautuksen jälkeen sää "rynniä" takapalkalle. Tänään on taas Virve Sormunen tulossa pitämään muutamalle meistä pienryhmätunnin. Meidän osalta jatketaan varmaan jääviä liikkeitä.
Hakua ollaan treenattu pitkien, puolikkaiden ja ihan "normitreenien" merkeissä. Lisäksi ollaan käyty kerran treenaamassa Rudus turvapuistossa sekä käytössä olevassa toimistorakennuksessa.
Pitkissä olen edelleen pyrkinyt noin puolen tunnin etsintäaikaan. Tallaamaton alue on aina eri asia kuin tallattu, tallaamattomalla alueella Lumo työskentelee lähempänä kuin tallatulla. Edelliset pitkät olivat Veikkolan suunnalla, ja heti alkuun päästiin kartturin kanssa rämpimään avohakkuualueelle, jonka halkaisi leveä oja, jonka ylittämiseen sai käyttää hieman mielikuvitusta. Suunta pysyi suunnilleen, ja yllättäen oltiin leikattu vähän rajalta sisemmälle. Siinä sijaintia pähkiessämme Lumo otti piiloilijan takajäljen, puuhasteli sitä hetken, ja palasi lähes meidän vieressä olevan tiheän kuusen alle, ja sieltähän se piilossaolija löytyi. Ilmaisu ei ollut maailman paras, joten sitä paranneltiin muutaman päivän päästä hakutreeneissä.
Siikajärven treeneissä otin Lumolle neljä figua samalle puolelle aluetta. Lunta kun täällä on jonkin verran, alue sai jäädä aika pieneksi. Treenin teema oli ilmaisu, ja useampi toisto. Tällä kertaa haukku oli hyvää, ja Pumppis intoa piukassa.
Seuraavana viikonloppuna saimme hienon mahdollisuuden päästä treenaaman Rudus turvapuistoon. Turvapuiston alueella on mielenkiintoisia piilomahdollisuuksia, kontti, hyviä yläpiiloja jonne päästäkseen koiran on kuljettava ritiläportaiden ja kapeiden portaiden kautta, tai ilmaista maalihenkilö alhaalta, maan alle menevä käytävä, työkoneita ja työvermeet päällä olevia mallinukkeja. Otin maalimiehet yksitellen. Lumon ensimmäinen maalimies oli kontissa, ihan oven vieressä. Figut upottaneen ajatus oli, että koiran olisi pitänyt ilmaista maalihenki oven raosta. Ohjaaja oli vaan sen verran rivakka, että Lumon mennessä kontin raollaan olevalle ovelle, ohjaaja tempaisi kontin oven auki, ja koira pääsi konttiin sisälle. Figu oli oven oikealla puolella, ja vasemmalla puolella oli puulava, johon nojasi päätön mallinukke. Kyllä Lumo oli viisas näky ilmaistessaan tätä päätöntä nukkea... Tosin aika nopeasti tajusi, ettei tää ihan oikein mennyt, ja kipaisi kontin perälle ja sieltä takaisin ovelle oikeaa maalihenkeä haukkumaan. Toinen maalimies oli yläpiilossa näkymättömissä. Minua kiellettiin nostamasta koira puolentoista metrin korkeuteen, jotta olisi päässyt figun luokse. Ajatuksena on, että heikommatkin hajut täytyy oppia ilmaisemaan. Lumo merkkasi ja merkkasi, kiersi välillä betoniseinän taakse, ja kiipesi pariinkin otteeseen seinän vierestä lähtevät kierre ritilärappuset ylös alas. Palasi taas siihen sermin edustalle, merkkasi, välillä istui tuijottaen sermille ja heilutteli häntäänsä... Figu kahisutti vähän, odoteltiin, kuului ensimmäinen haukahdus, ja siitä vuolaat kehut. Kehuista irtosi haukkua vähän enempi. Kolmas maalimies oli maan alle menevässä käytävässä. Löytyi ja haukuttiin hyvin. Neljättä etsiessä Lumo kipusi jälleen omatoimisesti yhden rakennuksen päädyssä olevat, toiseen kerrokseen vievät ritiläportaat ylös alas. Neljäs figu oli rakennuksen toisella puolella, työmaatelinetyyppisen ratkaisun toisessa kerroksessa. Ilmavirta kuljetti hajua rakennuksen edustalle, jossa oli jälleen yksi mallinukke. Lumo kävi pariin otteeseen tarkistamassa nuken, jonka tällä kertaa jätti kuitenkin ilmaisematta. Työsti haisua, ja kyllä pieni lapinkoira keksi kuin keksikin ne kapeat rappuset, jotka veivät figun luokse. Lumo oli oikein pätevä, ja pieni lapinkoira hymyssä suin, rinta rottingilla häntä heiluen haukkui herkkunsa figulta.
Seuraavana sunnuntaina treenattiin Töölön suunnalla eräässä käytössä olevassa toimistorakennuksessa. Kierroksia otettiin pari. Ekalla kierroksella Lumolla taisi olla kolme maalihenkeä, toisella kaksi. Edelleen jatkettiin vähän haisevia piilotyyppejä. Maalihengeksi oli saatu myös yhden treenikaverin arviolta seitsemän vuotias tyttö. Lumo huiteli ensimmäisen kierroksen omin päin, omaa etsintäsuunnitelmaa toteuttaen. Kaikki maalihenget löytyi, ilmaisut olivat ok. Toisella kierroksella yhteistyötä oli enemmän, ja maalihenget löytyivät tälläkin kertaa hienosti. Vieraileva lapsifigukin haukuttiin. Lumo oli myös vierailevan raadin mielestä treenin kivoin koira. Johtuisikohan se siitä, että Lumo on pieni, ruskea ja pörröinen...
Tällä viikolla oli vuoden ensimmäiset puolikkaat. Teemana lumi. Treenin alkuun kohotettiin kuntoa ja nostettiin hikeä pintaan kaivamalla pari ihmisen mentävää poteroa lumikasoihin. Lumolle treeni oli laatuaan ensimmäinen. Poteroiden suut oli peitetty, mutta olin pyytänyt pieniä hajurakoja. Hajut nappasi ja työsti hyvin, ensimmäisellä figulla kaivoi ja ilmaisu oli haukun ja mölinän sekoitusta. Toisella figulla kaivoi ja ilmaisi hyvin. Pumppis on pätevä. Lumitreeniä lisää, oli kivaa (note to self: kaiva tarpeeksi tilava potero, niin ei ahdista!)
 |
| Ilmoja on pidellyt... |
Eilen viettiin 112-päivää, ja oltiin edustustehtävissä Sellon kirjaston aukiolla. Lumo edusti muiden Espyn hälyryhmäläisten koirien tavoin olemalla rapsutettavana, ja ohjaajat saivat puhua suunsa kuiviksi pelastuskoiratoiminnasta. Pidimme myös tunnin välein pienen pelastuskoiranäytöksen, ja Lumokin pääsi Sellon aukiolla työstämään yhden maalimiehen. Häiriöitä oli ympärillä kiitettävästi, joten siihen nähden esitys meni ihan mallikkaasti. Ilmaisu oli jälleen jotenkin huono, joten ilmaisu- ja itsevarmuustreenille on tilausta.
 |
| Poliisiauton takaosakin tuli 112-päivässä testattua |
Ainiin! Emäntä nousi tammikuun hälyryhmän kokouksessa kartturiksi ihan oikeisiin hälytyksiin. Ensimmäinen hälytyskin on jo takana päin. Näin ollen Lumo pääsee mukaan harjoittelemaan hälytreeneihin. Autokuumekin kipusi järjettömiin lukemiin, ja tammikuun loppupuolella meidän iloksi, kulkupeliksi ja rahanmenoksi tuli Skoda Octavia farkku. Lumolla on siis viimein oma takarontti, jossa matkata leveästi. Lisäksi emännälle napsahti muutaman vuoden johtokuntanakki Espy pekossa, ihan vahingossa...
Pentusuunnitelmista sen verran, että erästä komeaa sulhoa on kosittu ja luvattu, joten treffejä tositarkoituksella odotellaan.. Näillä näkymin projekti tulee olemaan mun oma. Niin ne tilanteet joskus muuttuu. Mutta tästä lisää myöhemmin.
