Koska en varsinaisesti, ja valitettavasti, ole enää lapsi, niin joulupukki ei ole enää tuonut minulle viime vuosina juuri mitään lahjoja. Tai ehkä en ole tarpeeksi kiltti? Toki tänäkin vuonna sain joululahjaksi flunssan, joten se kertokoot kiltteydestäni...
Muistettiin minua kuitenkin sen verran, että sain ihan itse hankkia itselleni lahjan. Hyllyt notkuvat jo ennestään koirakirjoja, mutta joukkoon mahtuu aina yksi, kaksi tai kolme lisää... Tänä vuonna "joulupukki toi" minulle Alexandra Horowitzin kirjoittaman kirjan Koiran silmin. Kirjaa sen enempää avaamatta tai arvioimatta voin lämpimästi suositella kirjaa jokaiselle koiran sisimmästä vähän syvemmin kiinnostuneelle. Nimenomaa koiran näkökannasta.
Ainakin itse olen viihtynyt paremmin kuin hyvin kirjan parissa. Erityisesti pidän tyylistä miten kirja on kirjoitettu ja tavasta jolla koiraa lähestytään.
 | ||
| Koiran silmin... |
(Vastoin
kirjassa kirjoitettua, minun täytyy todeta, että koirallani näkyy
koiraksi yllättävän hyvin silmän valkuaiset, kuten kuvassa. Lumon vihertävän
ruskeiden silmien iiris on sen verran vaalea suhteessa pupillaan, että
tietyssä mielentilassa näen myös pupillan laajentuvan. Kuten silloin
kuin Lumolla on erityisen kivaa vaikka metsässä juoksennellessa ja
hömpötellessä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti