Koiran silmin

Koska en varsinaisesti, ja valitettavasti, ole enää lapsi, niin joulupukki ei ole enää tuonut minulle viime vuosina juuri mitään lahjoja. Tai ehkä en ole tarpeeksi kiltti? Toki tänäkin vuonna sain joululahjaksi flunssan, joten se kertokoot kiltteydestäni...

Muistettiin minua kuitenkin sen verran, että sain ihan itse hankkia itselleni lahjan. Hyllyt notkuvat jo ennestään koirakirjoja, mutta joukkoon mahtuu aina yksi, kaksi tai kolme lisää... Tänä vuonna "joulupukki toi" minulle Alexandra Horowitzin kirjoittaman kirjan Koiran silmin. Kirjaa sen enempää avaamatta tai arvioimatta voin lämpimästi suositella kirjaa jokaiselle koiran sisimmästä vähän syvemmin kiinnostuneelle. Nimenomaa koiran näkökannasta.

Ainakin itse olen viihtynyt paremmin kuin hyvin kirjan parissa. Erityisesti pidän tyylistä miten kirja on kirjoitettu ja tavasta jolla koiraa lähestytään.

Koiran silmin...

 

(Vastoin kirjassa kirjoitettua, minun täytyy todeta, että koirallani näkyy koiraksi yllättävän hyvin silmän valkuaiset, kuten kuvassa. Lumon vihertävän ruskeiden silmien iiris on sen verran vaalea suhteessa pupillaan, että tietyssä mielentilassa näen myös pupillan laajentuvan. Kuten silloin kuin Lumolla on erityisen kivaa vaikka metsässä juoksennellessa ja hömpötellessä.)

Treeni- ja treenitaukokuulumisia

Lumo pitää lakisääteistä treenibreikkiä. Tarkoitus on lomailla kolme, tai jos ihan intoudutaan niin neljä viikkoa. Kaksi on jo "lusittu".

Ennen lomaa treenailtiin toki jonnin verran. Itsenäisyyspäivä otettiin vastaan VSPK:n perinteisissä itsenäisyyspäivän vastaanottotreeneissä Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa. Yön aikana treenattiin neljällä eri alueella.

Ensimmäinen oli aika perus toimistorakennus, jonne otin Lumolle kolme maalimiestä. Yksi oli suihkutilassa, jossa väliseiniä ja kaksi samassa isossa huoneessa aika vastakkain. Toinen alue oli selliosasto, eli käytävää ja sellejä, siellä oli kaksi maalimiestä, toinen keittiöntason päällä, toinen sellissä vaatenaulakon alla. Kolmas alue oli eristysselliosasto, jossa vähän haastavampia alustoja ja sauna. Sinne otin kolme maalimiestä, jotka kaikki olivat jossain määrin "ylhäällä". Yksi pöydän päällä, yksi saunan ylälauteilla ja yksi roikkui sellin kalterissa. Neljäs ja viimeinen alue oli aika aukeaa toimisto tms. tilaa. Otin sinne taas kaksi maalimiestä. Toinen oli pressussa isossa tilassa olevassa erillisessä huoneessa ja toinen puulavan takana ison tilan nurkassa. Yö ei ehkä treenillisesti ollut kovin rankka, enkä siitä rankkaa halunnut tehdä. Eli pyrin aika simppeliin treeniin. Takana oli kuitenkin pari päivää edellisenä viikonloppuna rakennusetsintätreenejä Konnunsuolla ja alta vuorokausi lepoa. Treenit menivät Lumolta hyvin, perussettiä. Eniten ehkä ohjaajaa, ja varmaan koiraakin, stressasi koirien yhteissäilytys samoissa kaikuvissa tiloissa kevythäkeissä.. Jestas sitä meteliä!

Kuvat Jari Miettinen

Samaisen viikon lauantaina tehtiin loppupimeätreeni koiralle. Alue oli viime syksyn loppukoealue Histassa. Kolme hehtaaria, kolme maalimiestä ja aikaa 45 minuuttia. Maalimiesten piilotkin olivat samat kuin syksyn kokeessa. Kaksi seisovaa ja yksi makaava. Koira kyllä osaa, liikkuu ja ohjautuu. Ohjaaja on perustollo. Eli ohjaajalle sitä tuulenlukutreeniä... Monestihan se tuuli pyörii, mutta pitäisi osata tehdä sellainen etsintäsuunnitelma, että alue tulee käytyä vähän joka suunnasta. Lumo teki hienosti töitä, ilmaisut olivat ihan ok (ne kun saisi aina olla musta vähän paremmat...)

Ja saman viikon sunnuntaina meillä oli jälleen Virve Sormusen ohjattu tottis. Tällä kertaa keskityttiin liikkeestä pysähtymiseen ja hyppyyn. Hyviä vinkkejä saatiin molempiin, ja Lumollekin vähän vauhtia hyppyyn.

Seuraavan viikon lauantaina oli tarkoitus ottaa loppukoetreeni ohjaajalle, mutta koska mä olin päättänyt meidän jäävän näiden treenien jälkeen treenitauolle, niin en voinut antaa itseni torpedoida vikaa treeniä ennen taukoa... Eli otettiin tallatulla, suht pienellä alueella pari maalimiestä hyvillä ilmaisuilla ja lomalle! Lumo olisi varmaan tehnyt enemmänkin ja kauemmin, mutta jos sitä intoa olisi neljän viikon päästä sitten vähän aikaisempaa enemmän..

Treenitaukoon...

Joka aloitettiin käymällä fyssarilla heti ekan viikon keskiviikkona. Petra Snellman-Nimenpalo kävi Lumoa läpi, ja totesi yläselän olevan melko juntturassa. Kiitos liukkaiden lattioiden ja sen tokohypyn, ehkä? Tunnin käsittely ja päälle vielä laserilla lämpöä lihakseen. Kahden viikon päästä uudelleen. Kotihoito-ohjeena aktiivisia venyttelyjä ja lämpöä lihakseen. Venytelty on, jonkin verran, ehkä liian vähän, lämpöä en laiskuuttani ole siihen antanut, mutta Back on Track mantteli on ollut suht aktiivisessa käytössä sisällä sekä ulkona.

Joulua vietettiin Himoksella kuuden ihmisen ja kuuden koiran voimin. Mökki ei ollut suurimmasta päästä, mutta sulassa sovussa elettiin niin ihmiset kuin koiratkin. 

Tete-leijona ja Lumo-lappalainen

Lenkkimaisemia Himoksen pohjoisrinteestä

Iloinen lenkkeilijä

Väsymystä sohvalla....

Lisää väsymystä sohvalla...

Ja vähän lisää väsymystä sohvalla... Mokomat sohvanvaltaajat!

Tunnelmaa...

"Vain" koira?

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

"Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

Päivän piristyksiä ja söpöstelyjä...

Maanantaiaamuna 5.12 oli hymy herkässä ja muutenkin melko veikeä fiulis...

Tiistaipäivänä 6.12 nukutti makeasti ja sangen maireilta unilta näyttää...