28.1.2010

Reeniä, riekkumista ja fysioterapiaa

Pienoista päivitystä jälleen.. Viime sunnuntaina oltiin jälleen pienimuotoisissa hakutreeneissä. Ilma oli kauniin talvinen ja pakkasta reilu -15 astetta. Teemana oli ilmaisun harjoitteleminen. Lumolle tehtiin neljä harjoitetta, jossa maalimies juoksi pois päin koirasta, lähetin Lumon "etsi"-komennolla perään, maalimies pysähtyi ja Lumo pinkoi maalimiehelle. Ensimmäinen haukku irtosi hyvin, sen jälkeen Lumo työnsi päänsä hankeen ja päästi pientä haukun tapaista. Lumosta ihmiselle haukkuminen on siis vähintäänkin epäkohteliasta. Eli ilmaisu on edelleen harjoituksen alla, jotta neidille saataisiin varmaksi se, että juuri näissä tilanteissa se ihmisen haukkuminen on täysin sallittua ja toivottavaa. Muutenhan tuo etsiminen tuntuu olevan eläimellä hallinassa, ja mikä parasta se on ihan Lumon lempparii.

Sunnuntaina käytiin Korpilammella lenkillä isännän viihtyessä lumilaudan kanssa Serenan rinteissä. Lumo kaipaa maiseman vaihtelua yhtälailla kuin emäntänsä. Reipas tunti meni mukavasti Korpparilla ristiin rastiin kulkiessa, ja käytiin me vähän niitä laskettelijoita ja lautailijoitakin ihmettelemässä. Lumo katseli tyynen kiinnostuneena kaksijalkaisten talviharrasteita. Korpparilta ajeltiin Pitkäjärven jäälle juomaan plöröt ja Lumo piti lystiä possukorvansa kanssa. Ruoka  ja herkut kun on näet yhtälailla tarkoitettu syötäväksi ja leikittäväksi.

"Jaahas, no mutta eihän sun kädessä ole mitään????"
(Mikko pyytää Lumolta tassua...)

Sikakorva-riekku

Ja sit mennään...

Meitä on suosinut kunnon talvi. Lumesta ja kunnon pakkasista on saatu nauttia. Ihanaa.  Onneksi on tullut valittua tuollainen joka sään rekku, jolle sää ei tosiaan ole ongelma. Oikeastaan kun pakkanen kiristyy, niin lapinkoira piristyy. Maanantaina Peiqi tuli meille illaksi kylään, ja emäntä kävi tyttöjen kanssa Silvolan suunnalla metsälenkillä. Peikko, jonka selkä on  tällä erää pikkuisen heikko, on ihan yksi Lumon ehdottomista betiksistä. Tytöillä ei järki paljon päätä pakota riekkuessaan. Välillä saa menoa vähän toppuutella, ettei nyt ihan lähde tassusta koko homma. Keskiviikkona Lumo pääsi samaiseen Silvolan metikköön nauttimaan kiristyvästä pakkasesta ja viimasta Danten, Peiqin ja Aidan kanssa. Reilu tunnin lenkki on oikeastaan aikas passeli näillä keleillä. Vaikka meillä nyt ei tuo pakkanen ole ongelma emännällekään. Ei ole olemassa huonoja lenkkeilyilmoja, on vaan olemassa huonoa pukeutumista.

 

Tänään tehtiin aamulenkki Eläinsairaala Aistiin fysioterapeutti Anu Rautakallion luokse. Kerta oli nyt toinen. Fyssarilla käydään ennaltaehkäisevässä mielessä, Lumossa ei ole mitään vikaa, mutta pyrkimys on, ettei niitä vikoja tulekaan, tai niihin saadan puututtua ajoissa, ettei tilanne pahene. Anu kävi Lumon lihaksiston läpi, avasi paikkoja ja venytteli. Edelleen lavan alueet ovat hieman jumissa, samoin rintaranka. Liikeradat ovat normaalit, ja neiti muutenkin hyvässä fyysisessäkunnossa. Venyttelyn ja avaamisen jälkeen tehtiin muutamia tasapainoa, ja koordinaatiota kehittäviä harjoituksia.  Nuorilla koirilla kun useinmiten on kyllä vauhtia, mutta ns. vartalon hallinassa ja koordinaatiossa parantamisen varaa. Samaisista fyssarin luona tehdyistä harjoitteista saatiin kotiharjoitusohjeet. Lumosta käsittely on "ihan kivaa", vähän tylsää vaan kun pitää ollaan paikallaan, mutta selkeesti tekee hyvää koiralle. Harjoitukset olivat sitten enempi neidin mieleen, kun niissähän sai tehdä jotain ja namia satoi. Kotiharjoitteisiin kuuluu mm. peruutusta, joka ohjaa painoa takaosalle ja saa koiran ottamaan takaosan "alleen". Peruutusta harjoitellaan myös ns. temppuradalla, jossa peruutellaan rimojen, erilaisten pehmeiden alustojen yms. yli. Peruuttamista voi tehdä myös metsässä oksien yli. Ristikkäiseisontaa jatketaan, eli nostetaan koiran ristikkäiset etu- ja takajalka yhtäaikaa ylös, tarkoitus on, että koira kannattelee itseään. Lisäksi tehdään laatikko-jumppaa, eli koiran on tarkoitus nousta hitaasti, jalka kerrallaan laatikon päälle. Samaisia tasapainoharjoitteita voi tehdä lenkillä käyttäen pieniä kiviä, puunrunkoja tai vaikkapa penkkiä tasapainoalustoina.  Laatikkoharjoitetta tukee hitaasti rappusissa liikkuminen, jolloin koira kävelee rappuset, eli nousee jalka kerrallaan rappusia ylös tai alas. Ei siis hypi tai pompi. Laatikko-jumppaan liittyy myös harjoite, jossa takapää pysyy laatikolla ja etupää on epätasaisella, esim. hieman pehmeällä, alustalla. Alkuun nostellaan vuorotellen takajalkoja etupään pysyessä alemnalla, pehmeämmällä alustalla. Koiran seistessä edelleen takapää laatikolla ja etupää pehmeällä alustalla liikutellaan namia sivulle, ylös ja alas. Treeni vahvistaa siis etupäätä mm. lapojen aluetta. Hyvää treeniä on myös hidas liikkuminen (kytkettynä) epätasaisessa maastossa: lumihangessa, risukkoisessa metsässä, kapealla polulla ja kesän tullen hidas kahlaaminen vedessä on myös hyvää harjoitusta. Näillä eväillä siis edetään. Seuraava fyssarikäynti on maaliskuun lopulla.
 
Rrrrrravistus!

Meikä tyttö on aika nätti tyttö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti