Reenii, reenii!

Pienoista päivitystä viimeiseltä parilta viikolta. Emäntää on purrut (vihdoinkin!) pieni tottiskärpänen, ja ollaan käyty säännöllisesti ottamassa pienimuotoista tottistreeniä kentällä. Pääpaino on edelleen perusasennossa, seuraamisessa sekä jättävien liikkeiden harjoittelussa. Vaihtelevasti on tietty otettu muutakin, jottei homma ala maistumaan puulta ja mene pienellä keskittymiskyvyllä varustetun lapinkoiran (ja huonon hermorakenteen omaavan ohjaajan) makuun liian hinkkaamiseksi. Menneellä viikolla ajeltiin ihan Tikkurilaan asti ottamaan pientä kimppatreeniä erityisesti paikallamakuun merkeissä. Tottis on KIWAA, ja Lumokin on alkanut fiilistelemään enemmän kentällä treenaamista.

Hakuakin ollaan treenitty säännöllisesti, ensimmäinen kerta pimeässäkin on takana. Lumolla on hyvä into etsimiseen, mutta kokemattomuus tuo vähän lisähommaa mm. tarkentamisessa, mutta harjoitusta, harjoitusta. Ilmaisussa ollaan menty hieman taaksepäin, joten se on edelleen työn alla kaikkialla muualla kuin itse etsinnöissä. Ohjaaja, eli allekirjoittanut, on taas jälleen kerran töpeksinyt, eli nyt on tarkoitus ottaa purkille haukkumista kotona, lenkillä, metsässä, kadulla, missä vaan, valosalla, pimeässä.  Vahvistaa siis sitä HAUKKU-HAUTA. 

Hakutreeneissä on pääsääntöisesti keskitytty pistoihin ja hajumielikuvaharjoituksiin. Jälleen kerran ohjaaja haluaisi tuloksia kovin pian, mutta kun ei ole tarvittavaa taitoa opettaa asioita koiralle. Joten hiljaa hyvä tulee, siihen täytyy vaan uskoa. Tänä aamuna oltiin jälleen hakuilemassa. Lumolle oli tarkoitus tehdä hajumielikuvan avulla pistoja, eli koiran kanssa  kuljettiin keskilinjalta kohti maalimiestä, jotta Lumo saisi hajun maalihenkilöstä. Ilmavirta kuitenkin kuljetti maalimiehen hajua kohti alueen takalaitaa, Lumo sain hajun, mutta pisto meni ihan vituralleen koiran lähtiessa oikean sijaan vasemmalle. Lumo työsti ja työsti, haki hajua kaukaa ja läheni kaatuneen havupuun oksien seassa olevaa maalimiestä. Haju "katosi", eikä kokematon Lumo tiennyt, kuinka vastaavassa tilanteessa hajua kannattaisi työstää. Emännän mieltä alkoi painamaan jo epätoivo, ja treenikaverit lohduttelivat. Maalimies palasi takasin keskilinjalle, Lumo sai nähdä minne maalimies menee. Uusi lähetys samasta kohtaa kuin aikaisemmin, Lumo haki kolmannen kerran hajua pidemmältä päätyen samaiseen kohtaan kaatunutta havupuuta, jolloin pienellä koiralla välähti, ja neiti osasi kiertää ja maalimies löytyi! Pari seuraavaa maalimiestä haettiin taas hajumielikuvan avulla, ja kun koira merkkasi maalimiehen voimakkaasti, niin lähetin Lumon maalimiehelle. Ilmaisua ei tänään treenattu. Otetaan sitä itseksemme lenkillä jne. sekä pienoisella joulutauolla, ja toivottavasti pian taas treeneissä.

Lumon viikot on ollut treneien lisäksi muutenkin suhteellisen touhukkaita.  Lenkkeilyä koirakavereiden kanssa on harrastettu. Itsenäisyyspäivänä teimme Ninnun ja Danten kanssa kolmen tunnin aamulenkin Petikosta Keimolaan ja talkaisin Petikkoon. Peiqiä ja Aidaa ollaan nähty useampana päivänä viikossa lenkin meriekissä, ja tytöt olivat meillä emäntineen taas yökylässä perjantaista lauantaihin. Tänään käytiin iltapäivästä vielä Hyvinkään Koirauimalassa Kattiksen ja Faunan kanssa uimassa. Jennille ja Robinille kiitokset ihmisseurasta. Lumosta on eri kivaa mennä uimalaan, vaikka altaaseen saa vielä toistaiseksi avustaa. Neiti uiskenteli lopuksi muutaman kerran ilman pelastusliivejäkin. Lumpo osaa siis uida, jopa niin hienosti ettei edes selkä kastu Nyt tuolla makuuhuoneen lattialla makoilee sangen väsähtänyt pieni koira. Huomenna pidetään treenitön päivä, tiistaina mennään fysioterapeutille Aistiin ja keskiviikkona on pikkujouluhakuilut pienoisen taajamaetsinnän merkeissä. Sitten on varmaan odotettavissa jonkinmoinen joulutauko. Eli ei hakua, mutta tottista ja ilmaisutreeniä kylläkin, sekä ihanaisia metsä-reikku-lenkkejä ja laatuaikaa!