Raunioita jälleen...

... Onneksi ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Edellisen viikon treenit jäivät väliin Espyn tutustumiskurssin teoriaosuuden vuoksi. Tällä viikolla olimme jälleen paikalla.

Edellisen treenikerran virheistä oppineena Lumolle suunniteltiin hieman toisen tyyppistä harjoitetta. Avopiiloja toki, mutta vasta ensimmäisen maalimiehen löydyttyä toinen menee piiloon jne. Tarkoituksena saada neidin ylimäärinen "rallattelu" aisoihin. Radalle tulimme, ja tulemme, edelleen hihnassa. Ei voi sanoa, että kovinkaan "hallitusti" tälläkään kertaa, paitsi jos hallitusta "kaaoksesta" on kyse... Eli hallittavuustreeniä treenin perään, unohtamatta kuitenkaan sitä, että koiran tulee saada olla koira. (meillä on taidettu antaa liiaksikin mahdollisuutta moiseen...) Onneksi pääsimme yhteen kaupalliseen koirakouluun viiden kerran pienryhmä toko-kurssille, joka alkaa toukokuun lopussa. Lisää "avaimia käteen" koiran koulutuksessa, ja syksyllä olisi tarkoitus ottaa muutama yksäri yhdeltä kehutulta kouluttajalta..

Radalle tosiaan siirryttiin hihnassa peräti siihen asti, että pystyin lukemaan Lumosta, koska se saa hajun, ja sitten päästin irti. Ensimmäinen maalimies löytyikin vallan pian, emännän haparoivasta ohjauksesta huolimatta. Samoin toinen, vaikka ohjaajan käsi näyttää vasemmalle ja vartalo oikealle, ja koira kysyy, että mitäs ihmettä tässä nyt muka sitten pitäisi tehdä... Eli päästiin taas tähän ohajaajan avuttomuuteen ja kokemattomuuteen. Onneksi kouluttaja Jenni varsin kiltisti ja käsirvällisesti mainitsi kaikesta mahdollisesta, joista yritän ottaa opikseni. Kolmannen maalimiehen lähtiessä Lumo tajusi jonkun puuttuvan, ja lähti varsin omatoimisesti kierrokselle, joka jokseenkin meni ra-ra-rallatelun puolelle.. Tässä vaiheessa Jenni sanoi, että antaa hetken rallatella menemään, niin ehkä ymmärtää ettei ole saavuttamassa sillä niin yhtään mitään. Kolmas löytyi kuitenkin, ja samoin neljäs, kohtuu mutkattomasti. Neljännen palkatessa otin Lumon kiinni, jotta ymmärrys siitä, että kaikki kiva loppuu aikanaan iskostuisi kakaran päähän. Lumon käytös maalimiehellä on varsin nättiä, neiti menee kiltisti maahan maalimiehen viereen tai eteen ja odottaa palkkaansa. Jotain hyvää siis kuitenkin.

Koko radalla toimimisen ajan taustalla soi häiriö cd, ja Lumo ei näyttänyt piittaavaan säännöllisestä paukkeesta. Hienoa. Onglemakohtia ovat lähinnä maalimieheltä eteenpäin siirtyminen niin, että tekisimme sen yhdessä.  Tuntui, että Lumo viis veisasi ohjaajansa kehuista, namipalkasta tai vetolelulla leikkimisestä.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin jäimme siis tällä kertaa...