Uusi
vuosi vaihtui täällä etelässä kovin talvisessa ja ihanassa säässä.
Uuden vuoden aattona tehtiin mitä mainioimmassa pakkassäässä lenkki
Nuuksiossa Ninnun ja Danten kanssa. Rekuilla oli sangen lystikästä, eikä
emännilläkään valittamaista. Lenkin puolivälin paikkeilla pysähdyttiin juomaan laavulle kahvit, ja
rekut nauttivat kuivattua porsaan keuhkoa sekä kanan kaulat. Reilun
parin tunnin lenkin jälkeen vuoden vaihtuminen otettiin vastaan
isäntäväen kanssa melko chillisti.
Paukkuihin Lumo ei pahemmin reagoi.
Kauempaa kuuluva pauke ei saanut neitiä juurikaan korvaansa
lotkauttamaan. Korvaton se ei ole, kyllä se kuulee, mutta pasmat eivät
mene sekaisin. Hyvä niin. Viime vuonnahan meitä kohti tuli uutena
vuotena parin pikkujässikän vinkuva raketti, ja tuolloin Lumo säikähti
todenteolla. Oli aika viittä vaille, ettei emäntä mennyt kakaroita
ojentamaan, mutta nielin kiukkuni, tai no se tulvi suusta erinäisinä
ärräpäinä,. Mutta mitä ilmeisemmin, ja edelleen onneksi, mitään
luurankoja ei ole jäänyt kappiin. Tosin en erityisemmin halunnut
myöskään altistaa Lumpoa kovalle paukuttelulle, vinkuville raketeille ja
välkkeelle, vaan lenkkeiltiin ennen ja jälkeen pahimman paukuttelun.
Meilläpäin ei tosin paukuttelulta voi täysin välttyä, mutta tällä
hetkellä se ei näytä olevan ongelma. Eikä toivottavasti sitä myöskään
tule olemaan.
Danten kaa on kivaaa...
Team Hurjapäät
Vuoden
ensimmäiset hakuilutkin on tullut treenattua. Lauantaina 2. tammikuuta
treenattiin Oittaan suunnalla mukavassa -15 asteen pakkasessa. Kaikki
aktiivisen pienen ryhmämme vahvistukset eivät tosin päässeet paikalle,
joka ei kipakassa pakkassäässä oikestaan haitannut. Treenit sujuivat
lappalaikoirien voimin, vahvistuksena toki yksi silkkivinttikoira (joka
ehkä luulee, ja pakkasella varmaan toivookin, olevansa lappalaiskoira).
Treenien teemana oli hauskanpito ja nopeat treenit, etteivät rekut jäädy
autoihin. Jokaiselle tehtiin suht samalla idealla: kaksi maalimiestä
piiloon, osalle annettiin näkövaikute piiloon menevistä maalimiehistä,
ei pistoja vaan ihan rallatellen etsimistä. Lumo sai näkövaikutteen
maalimiehistään, ja innosta puhkuen pieni koira pinkoi kohtuu syvässä
hangessa maalimiestensä perään. Neiti teki hyvin töitä, ensimmäinen
löytyi suhteellisen läheltä, toisen eteen piti tehdä vähän enemmänkin
hommia, mutta kyllä se ihan työnteolta näytti.
Saatatisiin vaan, tai saadaanhan me, se ilmaisu treenattua kuntoon,
niin homma alkaisi näyttämään vielä paremmalta. Tosin emännän on ehkä
syytä perehtyä suunnistuksen ja kartanluvun saloihin ennen kokeisiin
osallistumista. No, raunioilla me ei ehkä eksytä. Sekä
suoritettava tässä pikkuhiljaa niitä ensiapu-kurssejakin. Hakuilu
jatkuu loppiaista edeltävänä tiistaina taajamaetsinnän merkeissä, jota
tuli ennen joulua kokeiltua Keravalla. Todella hyvää ja tarpeellista
reagointi ja koiranlukuharjoitusta! Ja tosinetsinnöistä suurin osa
tapahtuu taajamissa, ainakin täällä pk-seudulla.
Alkuvuosi
siis kulunee enemmän tai vähemmän aktiivisen hakuilun merkeissä.
Tottisteluakin tulisi treenailla, jotenkin on nuo pakkaset vähän
laimentaneet intoa, mutta lauhempia kelejä odotellessa voi pientä
treeniä ottaa kotosalla. Tammikuun lopulla mennään Lumon kanssa taas
Aistiin Anu Rautakallion luokse fysioterapiaan. Ja tässä vaiheessa
oikaisen kaikille, jotka miettivät, että mikä Lumolla on vikana, niin ei
mikään. Käymme fyssarilla ennen kaikkea ennaltaehkäisevässä mielessä.
Ok, emäntä on ehkä hieman neuroottinen ja haluaa tietoa ja vastauksia
asioihin mm. miksi koirani peitsaa aina välillä, miksi sillä on
ajoittain hieman ahtaat liikkeet, onko sillä hyvä lihaksisto (kuulemma
on, ja symmetrisesti kehittynytkin).. Se on vain huolenpitoa. Sinä
päivänä kun Lumo oppii puhumaan ja kertomaan mikä paikka on jumissa ja
mihin sattuu, niin lopetan turhan huolehtimisen. Ja toisaalta pitäähän se harrastuskaveri pitää kunnossa!
Helmikuussa
tehdään näytelmävisiitti Miehikkälän ryhmänäyttelyyn kera Jennin ja
Jennin rekkujen. Lumo on ilmoitettu esiintymään nuorisoluokassa,
tuomarina Reino Korpela. Emännällä on tarkoitus ilmoittaa Lumolainen
ennen toukokuuta esiintymään vielä toisen kerran nuorisossa ennen
avoimeenluokkaan siirtymistä, (vaihtoehdot Pertumaa tai Puumala,
inttinäyttelyt saavat jäädä väliin silkan ilmoittautumismaksurahastuksen
perusteella!), ja ensimmäinen avoimen esiintyminen tulee varmaan
olemaan toukokuussa Helsingissä. Maaliskuussa alkaa toivonmukaan EPK:n
ohjattu tottis, jossa olemme toivoneet taas Tuulin ryhmään treenaamaan.
Huhtikuussa toivomme suuresti
rauniokauden taas alkavan, ja toiveena on myös hakuryhmään pääseminen.
Ehkäpä kolmessa treenipäivässä lienee meille ihan tarpeeksi.
Lumo ja patukka pelloilla 1.1.2010
Isäntä, Lumo ja patukka, samainen paikka, hetkeä myöhemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti