Vanha vuosi loppui ja uusi vaihtui...

Uusi vuosi vaihtui täällä etelässä kovin talvisessa ja ihanassa säässä. Uuden vuoden aattona tehtiin mitä mainioimmassa pakkassäässä lenkki Nuuksiossa Ninnun ja Danten kanssa. Rekuilla oli sangen lystikästä, eikä emännilläkään valittamaista. Lenkin puolivälin paikkeilla pysähdyttiin juomaan laavulle kahvit, ja rekut nauttivat kuivattua porsaan keuhkoa sekä kanan kaulat. Reilun parin tunnin lenkin jälkeen vuoden vaihtuminen otettiin vastaan isäntäväen kanssa melko chillisti. 

Paukkuihin Lumo ei pahemmin reagoi. Kauempaa kuuluva pauke ei saanut neitiä juurikaan korvaansa lotkauttamaan. Korvaton se ei ole, kyllä se kuulee, mutta pasmat eivät mene sekaisin. Hyvä niin. Viime vuonnahan meitä kohti tuli uutena vuotena parin pikkujässikän vinkuva raketti, ja tuolloin Lumo säikähti todenteolla. Oli aika viittä vaille, ettei emäntä mennyt kakaroita ojentamaan, mutta nielin kiukkuni, tai no se tulvi suusta erinäisinä ärräpäinä,. Mutta mitä ilmeisemmin, ja edelleen onneksi, mitään luurankoja ei ole jäänyt kappiin. Tosin en erityisemmin halunnut myöskään altistaa Lumpoa kovalle paukuttelulle, vinkuville raketeille ja välkkeelle, vaan lenkkeiltiin ennen ja jälkeen pahimman paukuttelun. Meilläpäin ei tosin paukuttelulta voi täysin välttyä, mutta tällä hetkellä se ei näytä olevan ongelma. Eikä toivottavasti sitä myöskään tule olemaan.

Danten kaa on kivaaa...

Team Hurjapäät

Vuoden ensimmäiset hakuilutkin on tullut treenattua. Lauantaina 2. tammikuuta treenattiin Oittaan suunnalla mukavassa -15 asteen pakkasessa. Kaikki aktiivisen pienen ryhmämme vahvistukset eivät tosin päässeet paikalle, joka ei kipakassa pakkassäässä oikestaan haitannut. Treenit sujuivat lappalaikoirien voimin, vahvistuksena toki yksi silkkivinttikoira (joka ehkä luulee, ja pakkasella varmaan toivookin, olevansa lappalaiskoira). Treenien teemana oli hauskanpito ja nopeat treenit, etteivät rekut jäädy autoihin. Jokaiselle tehtiin suht samalla idealla: kaksi maalimiestä piiloon, osalle annettiin näkövaikute piiloon menevistä maalimiehistä, ei pistoja vaan ihan rallatellen etsimistä. Lumo sai näkövaikutteen maalimiehistään, ja innosta puhkuen pieni koira pinkoi kohtuu syvässä hangessa maalimiestensä perään. Neiti teki hyvin töitä, ensimmäinen löytyi suhteellisen läheltä, toisen eteen piti tehdä vähän enemmänkin hommia, mutta kyllä se ihan työnteolta näytti.  Saatatisiin vaan, tai saadaanhan me, se ilmaisu treenattua kuntoon, niin homma alkaisi näyttämään vielä paremmalta. Tosin emännän on ehkä syytä perehtyä suunnistuksen ja kartanluvun saloihin ennen kokeisiin osallistumista. No, raunioilla me ei ehkä eksytä. Sekä suoritettava tässä pikkuhiljaa niitä ensiapu-kurssejakin. Hakuilu jatkuu loppiaista edeltävänä tiistaina taajamaetsinnän merkeissä, jota tuli ennen joulua kokeiltua Keravalla. Todella hyvää ja tarpeellista reagointi ja koiranlukuharjoitusta! Ja tosinetsinnöistä suurin osa tapahtuu taajamissa, ainakin täällä pk-seudulla.

Alkuvuosi siis kulunee enemmän tai vähemmän aktiivisen hakuilun merkeissä. Tottisteluakin tulisi treenailla, jotenkin on nuo pakkaset vähän laimentaneet intoa, mutta lauhempia kelejä odotellessa voi pientä treeniä ottaa kotosalla. Tammikuun lopulla mennään Lumon kanssa taas Aistiin Anu Rautakallion luokse fysioterapiaan. Ja tässä vaiheessa oikaisen kaikille, jotka miettivät, että mikä Lumolla on vikana, niin ei mikään. Käymme fyssarilla ennen kaikkea ennaltaehkäisevässä mielessä. Ok, emäntä on ehkä hieman neuroottinen ja haluaa tietoa ja vastauksia asioihin mm. miksi koirani peitsaa aina välillä, miksi sillä on ajoittain hieman ahtaat liikkeet, onko sillä hyvä lihaksisto (kuulemma on, ja symmetrisesti kehittynytkin).. Se on vain huolenpitoa. Sinä päivänä kun Lumo oppii puhumaan ja kertomaan mikä paikka on jumissa ja mihin sattuu, niin lopetan turhan huolehtimisen. Ja toisaalta pitäähän se harrastuskaveri pitää kunnossa!

Helmikuussa tehdään näytelmävisiitti Miehikkälän ryhmänäyttelyyn kera Jennin ja Jennin rekkujen. Lumo on ilmoitettu esiintymään nuorisoluokassa, tuomarina Reino Korpela. Emännällä on tarkoitus ilmoittaa Lumolainen ennen toukokuuta esiintymään vielä toisen kerran nuorisossa ennen avoimeenluokkaan siirtymistä, (vaihtoehdot Pertumaa tai Puumala, inttinäyttelyt saavat jäädä väliin silkan ilmoittautumismaksurahastuksen perusteella!), ja ensimmäinen avoimen esiintyminen tulee varmaan olemaan toukokuussa Helsingissä. Maaliskuussa alkaa toivonmukaan EPK:n ohjattu tottis, jossa olemme toivoneet taas Tuulin ryhmään treenaamaan. Huhtikuussa toivomme suuresti rauniokauden taas alkavan, ja toiveena on myös hakuryhmään pääseminen. Ehkäpä kolmessa treenipäivässä lienee meille ihan tarpeeksi.

Lumo ja patukka pelloilla 1.1.2010

Isäntä, Lumo ja patukka, samainen paikka, hetkeä myöhemmin

Tavoitteita vuodelle 2010

Kirjataanpa nyt Lumon blogiinkin meidän tavoitteet koirakkona vuodelle 2010:

- tottiksen tavoitteellisempi (!?) treenaaminen, perusasioiden hienosäätö. Tähtäimenä sitten joskus BH-koe

- ilmaisun opettaminen ja liittäminen etsintään

- raunioiden soveltuvuuskoe

- luonnetesti ja mahdollisesti myös MH-luonnekuvaus

- muutamat näyttelyt omaksi iloksi ja rahan menoksi (pari nuorisoluokkaa ja ehkä yksi avoin)

- uusi silmätarkki loppuvuodesta 2010

(- EHKÄ, jos olemme tosi päteviä, ja pääsemme säännöllisesti jatkamaan hakua, ja jos ilmaisu alkaa sujumaan, niin haun peruskoetta voidaan harkita...)

Sekä tietty hyvän kunnon ylläpitäminen pitkien lenkkien ja vaihtelevien maastojen muodossa, fyssarilla käynti "lihashuollossa", omaksi iloksi jäljestäminen ja yleinen yhdessä ilottelu ja hauskan pito!

Ilottelu- ja hauskanpito"treeniä!

Joulukuulumisia

Joulusta on nyt "selvitty" ja uusi vuosi lähestyy. Tällä kertaa joulusta selvittiin ilman päivystävää eläinlääkärireissuakin.. Aattoaamuna käytiin Danten kanssa aamulenkillä, iltapäivästä Friisilässä Rubin ja Rubin isäntäväen luona glögillä, josta siirryimme Kuitinmäkeen portugeesien isäntäväen jouluillalliselle. Lumolla oli kivaa, koko aattoillan neiti peuhasi Santos-pojan kanssa.

Joulupäivä meni täysin pelastusarmeijalle. Käytiin pientä lenkkiä "takametsissä", syötiin ja köllöteltiin. Edellisillan riennot verotti niin koiraa kuin emäntääkin. Isäntä selvisi vähemmällä, sillä autoillessahan ei paljon riekuta. Tapaninpäivänä Lumo päätti lähteä ulkoiluttamaan isäntäväkeään Sorlammen luontopolulle Nuuksioon. Sorlammen viiden kilometrin lenkki taittui varsin talvisessa säässä, kapealla lumisella polulla tarpoen. Lumo fiilisteli milloin polulla, milloin umpihangessa. Välillä pysähdyttiin juomaan kahvit, ja emäntä oli onnistunut "metsästämään", hyvän laumanjohtajan tavoin, Lumolle pätkän kuivattua naudan ruokatorvea. Nuuksiosta ajeltiin taas Friisilän suunnalle saunomaan ja syömään. Ilta vierähti toistamiseen Espoossa, tällä kertaa emäntä toimitti kuskin virkaa.

Lumo Nuuksiossa

Kameraa on muutenkin ulkoilutettu ahkeraan. Vähän joulun kuvasaldoa... (ja lisää löytyi tuolta Lumon Picasa-albumeista, linkki oikealla: Lumo part II)

Vähäks mä oon söpö? L ja L:n hirvennahkaluu (joka ostettiin Messarista, joka oli n. 40-45cm, ja siitä on jäljellä ehkä 15cm...)

Terävänä takametsissä

Lumikylpyjä

 

Lentävä Lumo

Ihanaa joulua!

Niin kuin kuvakin sen jo kertoo, niin tämä posse toivottaa kaikille mukavaa, ihanaa, rentouttavaa joulua ja riemukasta sekä onnekasta uutta vuotta. Samalla meidän lauma vetäytyy viettämään ansaittua joululomaa. Pyrin päivittämään blogia, tässä joulun pyhinä mm. Lumon fyssarikäynnistä jne. Ja toivottavasti saan otettua myös uusia kuvia.

Reenii, reenii!

Pienoista päivitystä viimeiseltä parilta viikolta. Emäntää on purrut (vihdoinkin!) pieni tottiskärpänen, ja ollaan käyty säännöllisesti ottamassa pienimuotoista tottistreeniä kentällä. Pääpaino on edelleen perusasennossa, seuraamisessa sekä jättävien liikkeiden harjoittelussa. Vaihtelevasti on tietty otettu muutakin, jottei homma ala maistumaan puulta ja mene pienellä keskittymiskyvyllä varustetun lapinkoiran (ja huonon hermorakenteen omaavan ohjaajan) makuun liian hinkkaamiseksi. Menneellä viikolla ajeltiin ihan Tikkurilaan asti ottamaan pientä kimppatreeniä erityisesti paikallamakuun merkeissä. Tottis on KIWAA, ja Lumokin on alkanut fiilistelemään enemmän kentällä treenaamista.

Hakuakin ollaan treenitty säännöllisesti, ensimmäinen kerta pimeässäkin on takana. Lumolla on hyvä into etsimiseen, mutta kokemattomuus tuo vähän lisähommaa mm. tarkentamisessa, mutta harjoitusta, harjoitusta. Ilmaisussa ollaan menty hieman taaksepäin, joten se on edelleen työn alla kaikkialla muualla kuin itse etsinnöissä. Ohjaaja, eli allekirjoittanut, on taas jälleen kerran töpeksinyt, eli nyt on tarkoitus ottaa purkille haukkumista kotona, lenkillä, metsässä, kadulla, missä vaan, valosalla, pimeässä.  Vahvistaa siis sitä HAUKKU-HAUTA. 

Hakutreeneissä on pääsääntöisesti keskitytty pistoihin ja hajumielikuvaharjoituksiin. Jälleen kerran ohjaaja haluaisi tuloksia kovin pian, mutta kun ei ole tarvittavaa taitoa opettaa asioita koiralle. Joten hiljaa hyvä tulee, siihen täytyy vaan uskoa. Tänä aamuna oltiin jälleen hakuilemassa. Lumolle oli tarkoitus tehdä hajumielikuvan avulla pistoja, eli koiran kanssa  kuljettiin keskilinjalta kohti maalimiestä, jotta Lumo saisi hajun maalihenkilöstä. Ilmavirta kuitenkin kuljetti maalimiehen hajua kohti alueen takalaitaa, Lumo sain hajun, mutta pisto meni ihan vituralleen koiran lähtiessa oikean sijaan vasemmalle. Lumo työsti ja työsti, haki hajua kaukaa ja läheni kaatuneen havupuun oksien seassa olevaa maalimiestä. Haju "katosi", eikä kokematon Lumo tiennyt, kuinka vastaavassa tilanteessa hajua kannattaisi työstää. Emännän mieltä alkoi painamaan jo epätoivo, ja treenikaverit lohduttelivat. Maalimies palasi takasin keskilinjalle, Lumo sai nähdä minne maalimies menee. Uusi lähetys samasta kohtaa kuin aikaisemmin, Lumo haki kolmannen kerran hajua pidemmältä päätyen samaiseen kohtaan kaatunutta havupuuta, jolloin pienellä koiralla välähti, ja neiti osasi kiertää ja maalimies löytyi! Pari seuraavaa maalimiestä haettiin taas hajumielikuvan avulla, ja kun koira merkkasi maalimiehen voimakkaasti, niin lähetin Lumon maalimiehelle. Ilmaisua ei tänään treenattu. Otetaan sitä itseksemme lenkillä jne. sekä pienoisella joulutauolla, ja toivottavasti pian taas treeneissä.

Lumon viikot on ollut treneien lisäksi muutenkin suhteellisen touhukkaita.  Lenkkeilyä koirakavereiden kanssa on harrastettu. Itsenäisyyspäivänä teimme Ninnun ja Danten kanssa kolmen tunnin aamulenkin Petikosta Keimolaan ja talkaisin Petikkoon. Peiqiä ja Aidaa ollaan nähty useampana päivänä viikossa lenkin meriekissä, ja tytöt olivat meillä emäntineen taas yökylässä perjantaista lauantaihin. Tänään käytiin iltapäivästä vielä Hyvinkään Koirauimalassa Kattiksen ja Faunan kanssa uimassa. Jennille ja Robinille kiitokset ihmisseurasta. Lumosta on eri kivaa mennä uimalaan, vaikka altaaseen saa vielä toistaiseksi avustaa. Neiti uiskenteli lopuksi muutaman kerran ilman pelastusliivejäkin. Lumpo osaa siis uida, jopa niin hienosti ettei edes selkä kastu Nyt tuolla makuuhuoneen lattialla makoilee sangen väsähtänyt pieni koira. Huomenna pidetään treenitön päivä, tiistaina mennään fysioterapeutille Aistiin ja keskiviikkona on pikkujouluhakuilut pienoisen taajamaetsinnän merkeissä. Sitten on varmaan odotettavissa jonkinmoinen joulutauko. Eli ei hakua, mutta tottista ja ilmaisutreeniä kylläkin, sekä ihanaisia metsä-reikku-lenkkejä ja laatuaikaa!