Näytelmäpäivitystä...

pikaisesti...

Lauantaina 5.9 pyörähdettiin Vantaan Hakunilasssa kansallisessa koiranäyttelyssä. Juniorinarttukehässä ja tuloksena H, eli "hyvä". Tuomarina Jaana Hartus, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Hyvätyyppinen, mutta vielä kovin kesken kehityksen oleva. Erinomaisessa fyysisessä kunnossa esiintyvä narttu. Erittäin hyvä raajaluusto. Vielä kapea runko. Vielä kapeahko pää. Kookkaat korvat. Riittävät kulmaukset, hieman pitkä lanneosa. Oikea askelmitta, kovin ahdas edestä ja takaa. Oikea karvanlaatu, mutta määrä ei parhaimmillaan."

 

Emäntä on tyytyväinen tulokseen, H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Hartus kehui Lumoa kokeillessaan neidin lihaksia ja sanoi, että "tällehän on tulossa kunnon muskelit". (Ei ole mennyt liikunnat hukkaan)

"EVVK, kiviäkin kiinnostaa..."

Kuva Petri Hallberg

Kuva Petri Hallberg

Kansallinen koiranäyttely @ Mäntyharju

Lauantaina 8.8.2009 tehtiin näytelmävisiitti Mäntyharjulle, kansalliseen koiranäyttelyyn. Lumo näytelmöi hienosti, suorastaan ERI hienosti! Tuloksena oli JUN ERI 2. Eli laatuarvostelu erinomainen ja juniorinarttujen toinen. Tuomarina oli Esko Salkonen, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Keskikokoinen, erittäin hyvät mittasuhteet, hyvä nuoren nartun pää, ruskeat silmät, hyvät korvat ja kaula, jäntevä keskimittainen runko, hyvät raajat, tuuhea häntä, parkinruskea turkki vaalein merkein, hyvä luonne ja liikunta." JUN ERI 2

Mitään virallista näyttelykuvaa ei tullut otettua (ehkä muutama otos saadaan kun isäni palaa mökiltä). Mutta tässä muutama muu..

Ihana koira rannalla

Loma loppui...

... ja arki painoi maanantaina ankaraakin ankarammin päälle. 

Onneksi loman viimeinen viikko oli kaikkiaan onnistumisia ja hyviä fiiliksiä täynnä. Tiistaina käytiin Lumon kanssa Oittaan nurkilla seurana Jenni, kolme pörröä ja poro. Lenkkiin vierähti kolmisen tuntia. Koirat saivat olla vapaana, juosta, riekkua ja leikkiä keskenään. Emäntä ajoi torstaiaamuna inssin läpi ensimmäisellä yrittämällä, ja mairea hymy naamalla poistui väliaikainen ajolupa taskussa autokoulusta. Kimpsut ja kampsut pakattiin Vectran ronttin, Lumpo takapenkille, isäntä pelkääjän paikalle ja suunnattiin kohti Mäntyharjua. Torstaista perjantaihin vietettiin mukavaa aikaa Mäntyharjulla mökillä allekirjoittaneen isän ja tämän avovaimon sekö Väinö-kissan kanssa. Lumolla oli kivaa! Ainut että mökkeily ja näytelmät eivät ehkä liene se paras yhdistelmä noin niinkuin Lumon kaltaisen rinsessan kanssa.. Ympäristöstähän löytyi meinaan jos jonkinlaista ihanaa, jonka päällä pyöriessä sai turkkiinsa hyvät hajupeitot... Lumo nautti ja fiilisteli mökkeilyä. Ollapa oma mökki tuumii mammakin... Kaikessa touhussa oli kiva olla mukana ja välillä neiti paineli menemään "ilman kuuloa" ja tottelevaisuutta, omilla retkillään. Seurauksena pieni muistutus ja neiti vietti hetken liekassa.

Kyllä mökillä on mukavaa!

Perjantaina siirryttiin Pertunmaalle, Mäntyharjun kupeeseen, Nooran mökille. Siellähän vasta sitten oli menoa, sanoo Lumo. Peiqi ja Aida olivat tottakai omalla mökillä mukana ja tyttöjen jälleennäkeminen oli aika riemuisa. Noora oli käynyt ostamassa tytöille ydinluut, joita Peikko ja Api alkoivat oitis työstämään, Lumolla meni tunti jos toinen piilotteluun. Toki Lumpo sitten lopulta kalusi luunsa. Perjantai-ilta kuluikin kaikkiaan mainiossa seurassa, viinin ja saunan merkeissä. Toki Lumo-neiti tuli valmisteltua turkin puolesta launtain näytelmäkuntoon.

 Vetoleikkiä

Palloleikkiä (huomaa Peiqi joka kyttää alkavaa grillausta...)

Lauantaipäivä meni osittain Mäntyharjun urheilupuistossa, Kansallisessa koiranäyttelyssä. Sieltä siirryimme takaisin Pertunmaalle jatkamaan mökkeilyä hieman perjantai-illan kaavan mukaan. Koirat saivat parit suurehkot naudan rintarustot. Sunnuntaina ajelimme alkuillasta takaisin kotiin, ja emäntä odotteli ahdistuneena arkeen palaamista, Lumo puolestaan putosi oitin kotiin tultuaan. Taisi olla pienellä koiralla aika rankka reissu.

Tytöt

Sunday chillin'

Aamulenkkiactionia

Tänään tehtiin aamulenkki Danten ja Danten ihmisten kanssa Rajasaareen. Lumpolla ja Iso D:llä oli tosi kivaa! Ei mennyt hukkaan viime lauantain reissu Hyvinkään koirauimalaan... Lumo rohkeni uimaan Danten lelun pariin otteseen ja muutenkin nautti vedessä riekkumisesta. Jonkun aikaan saatiin olla ihan keskenämme saaressa, kunnes paikalle tuli puolivuotias länsiylämaanterrieri uros, jonka kanssa Lumolla oli eri kivaa. Myöhemmin paikalla oli edustettuna jos jonkunlaisia rotuja. Lumon lemppareita ovat ehdottomasti vinttarityyppiset. Neiti paineli menemään  alle puolivuotiaiden Ibizanpodengon ja Greyhoundin kanssa... Lumo kait oikeesti kuvittelee olevansa vinttari, tai vähintään luulee pystyvänsä juoksemaan yhtä kovaaa...

Muutamia otoksia tältä aamulta:

Lumo Rajasaaressa

Lumon ja Danten vesileikkejä

Vedessä kannattaa aina ravistaa?

"Varo Dante, mä tuuun!"

Hähää!!!

Vauhdinhurmaa

Faster, harder...

Ja taas ravistellaan...

Lumo hakee lelua...

Lumo ui...

Lumo ja lelu

Lumon hepulit!

Mistä näitä pentuja oikein tulee?

Kääk! Vuoden kamalain aika. Pentuja, pentuja, pentuja. Syötävän ihania ja suloisia pieniä koiran riiviön alkuja, joita  toivoo omakseen ja samalla on iloinen, että oma on jo vähän "kehittynyt". Viimeiseen reiluun pariin viikkoon mahtuu aivan mahtavia ja sulostuttavia koiranpentuja. Lumosta pennut on "ihan jees". Voi niiden kanssa leikkii ja on ne oikeesti aika ihkuja Lumonkin mielestä. Pari viikkoa sitten tavattiin ensimmäisen kerran  entisen työkaverini Staffordshirenbullterrierin uros penneli Sulo. No Lumolla ja Sulolla synkkas suht kivasti. Lumo ei ainakaan syönyt Suloa. Sulokin sai roimasti itsevarmuutta tästä ensitapaamisesta.

Pari päivää siitä tavattiin sitten toinen, kaverini Satu-Maijan, staffi uros penneli Bonzo (Jetstaff Bonzo Bonham). Bonzo oli saanut jo kosketusta lapinkoiriin Peiqin ja Aidan muodossa, ja Lumolla ja Bonzolla oli sitten vähän villimmät setit kuin Lumolla Sulon kanssa. Lumo kun on pennusta asti ollut melkoinen leikkiessään pärisjiä ja pörisijä, niin näillä kahdella leikki rullas kuin rasvattu!

Lumolla on erehtymättä hieman terrierimäiset leikit sekä aaänitehosteet (ollut aina)

Tällä viikolla, lomalla kun ollaan, järkkäsin sitten Sulolle ja Bonzolle pentutreffit. Lumo oli "Peiqi-poliisin" roolissa, kun Peikko oli isannän ja Apilan  kanssa mökillä.  Staffin lurjuksilla oli aika pentumaisen kivaa, eivätkä tunteetkaan kuumenneet kahden poitsun kesken niin kuin olisi voinut kuvitella (pojilla on muuten ikäeroa ihan kuusi päivää). Lumo jäi vähän "kolmanneksi pyöräksi", mutta teki kaikkia isojen koirien juttuja sitten sillä välin... Etsi mm. Satu-Maijan miehen metsästä ja sai esittää muutenkin pätevää koiraa. Ja tietty osansa niistä super-helpoista herkuista, joita pentujen omistajilta aina irtoaa kun menee nättinä siihen viereen pummaa kun kutsuvat omaa koiraansa... Parasta oli kuitenkin se, että saatiin kaksi leikistä ja riekusta väsynyttä pentua ja tutustutettua kaksi saman rodun harrastajaa toisiinsa. Taisin oikeastaan olla Satu-Maijalle tämän velkaa, sillä olenhan vienyt hänen Noora-siskonsa täysin kaikkeen lappalaikoirahässäkkään. Kiitos siis siitä!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Vasemmalta; Sulo, Lumo ja Bonzo

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä esittelen teille Lumon uuden tuttavuuden nimeltä Sietavuoren Ilosofia, joka opettelee tottelemaan nimeä Sága. Aivan hurmaava, pieni paimensukuistyttö, joka vaikuttaa Järvenpäässä, entisen tarhakaverini Erikan ja hänen avokkinsa Sampon pienenä riiviönä. Teimme tänään Lumon kanssa siis ympäristökasvatusreissun Järvenpäähän Sága-tyttöä tapaamaan. Lumo päätti reippaana tyttönä Pasilan asemalla junaa odotellessa napata yhden ampiaisenkin suuhunsa... Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, vielä, kuuden tunnin jälkeenkin henki kulkee. Taidan siis tosiaan pitä tuota kyypakkausta aina lisävarusteena matkassa kuin matkassa. Tänäänkään sitä ei onneksi tarvittu (eikä ollut muuten ensimmäinen kerta...).

Takaisin tuohon ihastuttavaan ja kauniiseen pieneen paimentyttöön. Emäntä on siis aivan tuhannen myyty ja kärsii kovasta kuumeesta. Pentukuumeesta siis. Ilmoitinkin arvon isäntäväelle, että meille saa aina tuoda Ságan hoitoon ja mielenvikaisena menin ihan uhkailemaan, että pistän neidin lähtiessä kassiini... Lumolla oli kyllä ihan superfantsua ja voin väittää Ságallakin olleen! Muutama suht onnistunut otos paimentyttöjen ensitapaamisesta:

"Mikäs sä oot oikein koirias?", kysyy Lumo

Sága: "Mä oon oikeetti ihan pieni vielä!"

Lumo ja Sága lämmitelee leikkiä

"Mä kiipeenkin tun telkään", sanoo Sága

"Ja mä syön sun korvan", uhkailee Lumo leikillään

"Mität me tit leikitään?"; kysyy Sága (huomaa hullu-ilme )

"Voikt leikkii lajusti?", kysyy Sága

"Tai mä ainaki leikin!"

"No leikitään sit, jos kerran haluut", sanoo Lumo

Tässä hän on: Sága, aivan syötävän suloinen pieni paimentyttö