Hommapuuhia

Kirjuri on ollut nuuduttavan flunssan kourissa koko viikon. Loppuviikosta jäin kotiin sairastamaan, jotta tauti talttuisi. Kipeenä ja väsyneenä ei ole kiva olla. Aikani kuluksi kävin kameran muistikortin syömiä otoksia läpi. Olihan siellä jokunen onnistunut kuvatallenne.

Viime lauantaina oltiin Tapiolan talviriehassa edustamassa. Alkuun otin molemmat koirat pelipaikalle, kunnes aika nopeasti kävin viemässä Lumon hetkeksi autoon odottelemaan, ja keskityin alkuun Hurman kanssa edustamiseen. Hurmasta kun oli ihan superii ja siistii kun oli ihmisiä sekä koiria, ja Hurma kiljui, haukkui ja mölysi niin, että hetkellisesti näin Härkki-Hurkki-Kähkösen jo rukkasnahkoina... Hyvin Hurmis sitten lopulta käyttäytyi ja kun liikuttiin tai tehtiin muuten jotain, niin aikaa ei jäänyt turhalle ääntelylle. Ohjaaja ei ole oikein tottunut noin äänekkääseen tapaukseen. Kieltämättä otti hitusen hermorakenteelle.. Hurma vaihtui Lumoon ja täytyy kyllä sanoa, että ei Lumokaan täydellinen ole, mutta melko lähelle kuitenkin tollasen keskenkasvuisen adhd-pennun jälkeen... Ja ainakin paaaaljolti hiljaisempi ja paremmin käyttäytyvä.. Ei ole Hurma-Härkki-Hurkki äitinsä tyttö kyllä tuon äänenkäytön suhteen, ei sitten laisinkaan. 

Lumo-Pumsii-Pumbasteriina-Pumpanen

Sunnuntaina oli hälypuolikkaat kepon työpaikalla. Tarjolla reilu viitisen tuntia rakennusetsintää varastohallissa ja toimistotiloissa. Hajroituksen ajaksi alue oli jaettu puoliksi ja toisella puolella harjoitteli toinen ryhmä. Eli hyvää häiriö- ja hallintatreeniä.

Hurma pääsi alkuun tallaamaan treenikaverin 10 viikkoisen Noppa-aussin kanssa. Hurma ja Noppa oli aika symppis pari, heistä toivottavasti tulee hyvät kaverit kun Noppakin kasvaa vähän jalkaa ja saanee vauhtia. Tallauksen lomassa halliin tuli treenikaverini Into-tervu ja kyllä lirahti Hurmalta elämänsä eka ilopissi, tai jännäpissi, kun Into tuli paikalle...

Molemmat koirat saivat kaksi kierrosta. Lumon ekalla rundilla halusin testata Pumsiille Ruffwearin tossuja, joten piilot saivat olla helpot ja treenin idea oli kiusata pientä lapinkoiraa tossuilla. Olin kotona testannut samanmoisia lainatossuja ja koska Lumo tuntui liimaantuvan lattiaan kiinni, niin jostain piti helpottaa.. Hyvin se Lumo sitten liikkui kyllä. Tossut olivat hitusen isot, joten tassukoordinaatio ritilärappusissa oli hyvin hyvin heikkoa, ei meinannut tassu nousta. Muutenkin kävely oli hupaisan näköistä. Maalimiehet löytyivät, eikä Lumo traumatisoitunut. Toisella kierroksella ei kiusattu tossuilla vaan tehtiin hommia ilman tossuja. Hyvin sujui. Jälkimmäinen puoli hallista oli sokkeloisempi ja hajujen liikkumisen kannalta selkeästi haastavampi. Yksi piilo oli useimmille koirille dilemma, ja sitä oli myös Lumolle. Mutta taas tietää mitä on syytä treenata.

 

Kähkösen muijalle eli Hurmalle laitettiin siinä määrin helpot piilot kun piiloista rakennuksissa  voi koskaan ennustaa. Hurma oli hirmu pätevä pieni koira. Ekan kierroksen eka maalimies oli tooosi helppo! Toka maalimies nousi tosi hienosti ja Hurman eleistä huomasi, että maalihenki on joku Hurkin lempparityyppi. Peppu keikkas ja korvat luimi. Kolmas maalimies oli tuttu, mutta hirmu haastavaan paikkaan oli mennyt. Ei haissut yhtään siinä lähellä kun haju nousi ylös, mutta kauempana kyllä. Lopulta Hurma pienellä avustuksella maalihengen löysi. Tokalla kierroksella Hurma sai kaksi maalimiestä. Eka löydettiin hallista trukin takaa istumasta ja Hurma teki kyllä hirmu hienoa työskentelyä ja tarkennusta. MaaliSaara sanoikin, että nyt tultiin täysin nenällä ihan liki asti. Toinen maalimies oli vähän tylsästi jäänyt esille, mutta ehkä sitä voi joskus olla tosi helppoakin - pennulle nimenomaa. 

Hurma-Hurkki-Hurkki-Hukkapätkä-Kähkönen

 

Hirmu viisaan näköinen Hurmis...

Huomenna on tarkoitus, vaikka Buranan voimin, ajella taas Hyvinkäälle uittamaan koiria. Muuten viikonlopun toiminta otetaan voinnin mukaan. Eli lenkkiä tehdään mitä jaksetaan. Kirjuri on sunnuntai-iltana menossa katsomaan Apassionataa.

Ensi viikon ohjelmassa on johtokunnan kokousta, hälypuolikkaita, pitkiä, epävirallista käyttöönottotestiä, kiitostreeniä hälyryhmän maalimiehille ja vaihteeksi vähän rakennusetsintää. Ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia tässä koirataloudessa. Onneksi joka viikko ei ole ihan samalla tavalla buukattu. Hengästyy jo pelkästä kalenteriin katsomisesta...

Kaverukset: Frida-nakusteriina ja Team HurLum

We are still alive

Kirjuri tunnustaa olleensa blogin suhteen hyvinkin aikaansaamaton. Tästä ei voi pistää enää kuin paremmaksi. 

Pikakelaus melkein parin kuukauden elosta ja olosta. 

Treenirintamalla pidettiin joulun paikkeilla pari viikkoa taukoa. Sitä ennen treenailtiin pienimuotoisesti ja pakkasesta riippuen hakua. Lumolle ilmaisutreeniä ja pientä etsintää. Hurma etsi nenäänsä ja harjoitteli tuuli-ilmaisuja. Hyvin on Hurkilla kirsu kuonon päässä ja Hurma on perin selkeälukuinen pikkuneiti.

Rakennusetsintää treenattiin tammikuun ekana viikonloppuna. Lumo teki pari rundia hyvällä sykkeellä. Hurma oli alkuun mukana tallaamassa ja kanssatreenaajat syötti Hurmalle herkkuja. Toisella rundilla Hurmis pääsi myös hommiin, ja löytyihän ne maalihenget rakennuksestakin. 

Tammikuun toisena viikonloppuna oltiin Lumon kanssa VSS-treenissä Kiikalassa, kahitiilitehtaalla. Treenin teema oli ryhmässä toimiminen ja yhteistyö. Kokemattomin koiraohjaaja, eli minä, toimin meidän ryhmän ryhmänjohtajana. Treeni oli kaikkiaan hyvin antoisa ja opettavainen etenkin ohjaajalle. Lumo pääsi pienesti hommiin, mutta muuten päivä toi mukanaan kaikkea muuta hyödyllistä koirankin kannalta (mm. normaaliin farkkumalliseen henkilöautoon ahtautui neljä ihmistä, viisi koiraa ja kaikkien tavarat...)

Samaisen viikonlopun sunnuntaina käytiin pienellä porukalla treenaamassa Rudus turvapuistossa. Lumo sai pähkinän ja pari kesympää piilotyyppiä. Hyvä treeni, parempi mieli. Hurma pääsi taas yhteen uuteen etsintäympäristöön ja löysi pätevästi maalimiehet. Työmaakontin ritilärappuset oli Hurmasta melko epämiellyttävät, eli alustatreeniin tullaan panostamaan, jahka tuo lumi sulaa ja kaikki normaaliympäristössäkin olevat kelvolliset alustavaihtoehdot tulevat esille.  

Meneenä viikonloppuna paukkui pakkanen ja hälytreeni kutistui puolikkaiden tasolle. Teema oli aggressiivisesti käyttäytyvä maalimies, ohjaajan loukkaantuminen ja kartturin tehtäväksi jäi hoitaa koira, kun ohjaaja lähti pii-paa-autolla... Treeni olisi ollut varmasti toimivampi alkuperäisessä suunnitelmassaan ulkona, mutta pakkaslukemien hipoessa -16 astetta siirryttiin sisätiloihin. Etsinnällisesti hyvin lyhyt treeni. 

Ensi viikonloppuna on tiedossa pelastuskoiraedustamista Tapiolan talviriehassa, molemmat koirat lähtevät mukaan, pääosaa saanee esittää Hurma ja Lumo pääsee vähän hommiin. Hurmalle siis tiedossa hyvää ympäristötreeniä ja varmasti liuta rapsuttajia. Sunnuntaina on hälypuolikkaat, ja jälleen rakennusetsintää. Tällä kertaa tilat tarjoaa kepon työpaikka. Seuraavana viikonloppuna etsitään luultavasti taas rakennuksissa, väliin mahtuu taas yhdet puolikkaat ja jälleen rakennusetsintää. Helmikuussa treenataan jälleen pitkiäkin.

Muuten Tean HurLum on lenkkeillyt ahkerasti ja joulun jälkeen ollaan käyty muutaman kerran Hyvinkään koirauimalassa uimassa. Sarjakorttikin tuli ostettua. Neljä uitikertaa on vielä varattu, viimeistä säästellään myöhemmäksi. Hurmasta uiminen oli alkuun inhottavaa, toisella kerralla lotrasi itsekseen ja pysyi pinnalla myös ilman pelastusliivejä.. Lumo ui tyylilleen uskollisena ihan vain velvollisuudentunteesta.

Terveyspäivityksiä sen verran, että Lumo vieraili Espoon eläinsairaalassa Anne Muhlen asiakkaana marraskuun lopulla äkillisen ontuman seurauksena. Edellisen viikon sunnuntaina Lumo putosi juurakon läpi ja jäi siihen kainaloistaan hetkeksi roikkumaan, sitä seuraavana perjantaina sai lapukkaa eturintaan. Liekö siinä syytä ontumaan? Niin tai näin. Mitään erityistä aristavaa kohtaa ei kliinisessä tutkimuksessa löytynyt, joten päädyttiin kuvaamaan. Tällä kertaa kuvattiin rauhoittamatta oikea kyynär, olka ja ranne/tassu. Kuvanneen eläinlääkärin mielestä luustossa ei ole ontuman syy, vaan luusto on siisti. Ainut pieni aristus tuli hauisjänteen kohdalta. Näytti kuitenkin kuvat ortopedille, joka näki oikeassa kyynärässä alkavaa nivelrikkoa. Omistaja on tunnetusti skeptikko, ja koska en itse ortopedin kanssa päässyt keskustelemaan, niin kuvat on eriävällä mielipiteellä katsonut myös toinen ortopedi ja tällä erää ne odottavat kolmannen mielipidettä. Nivellisäravinnetta kyllä menee jo, mutta odotetaan se kolmas mielipide, jonka jälkeen pohdinnassa on joko perinteiset kontrollikuvat rauhoituksessa tai kaikkien tulkinnanvaraisuuksien pois sulkemiseksi tt-kuva molemmista kyynäristä. Katsotaan. Hyvää ystävääni lainaten ortopediasta "kun niillä on vasara, ne näkee kaikkialla nauloja". Fyssarilla käytiin ennen joulua, ja tällöin ei aristuksia tai jumeja löytynyt liioin rangasta eikä jänteistä. 

Oikea  olkanivel

Oikea kyynärnivel

Oikea ranne ja tassu

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Nyt Team HurLum suuntaa kuonot ja tassut kohti ulkoilmaa ja kymmenenasteen hujakoilla paukkuvaa pakkasta. Lenkille siis!  

Raunioita, hakua, taajamaa, pitkiä, hälytreeniä...

Pikainen päivitys viimeaikaisista treeneistä.

Virallinen treenikausi pakeoitiin marraskuun toisena viikonloppuna. Lauantaina raunioiduttiin viimeistä kertaa kaudella 2012. Lumolla oli alueena keski- ja alakasa, peltokulma sekä käärmekasa. Ekasta maalimiehestä oli jo hajua lähetyshetkellä ja se hataran muistikuvani mukaan nousi jostain keskikasalta. Toinen maalimies löytyi keski- ja alakasan välisestä puuarkusta, kolmas peltokulmasta, ylöspäin aukeavasta törpöstä ja neljäs käärmekasalta. Ilmaisut olivat passelit, motivaatio kohdillaan ja molemmilla kivaa. Hurma pääsi tallustamaan keskikasalle erilaisille alustoille, ja kasalla oli ihmisiä herkkuineen. Hurkillakin oli lystiä. Eli oikein kelvollinen kauden paketointi.

Isänpäivänä hakuiltiin Kilossa taajamaetsinnän merkeissä. Lumolle otettiin pari maalimiestä. Etsintä suoritettiin kytkettynä. Taajamassa olevista häiriöistä ei pahemmin piitattu, ja maalihenget löytyivät melko vaivatta. Ilmaisut olivat hyvät. Hurma sai osallistua loppukeskusteluun kerjäten ryhmäläisiltä herkkuja...

Viikko sitten tiistaina Lumo kävi Petran luona Aistissa fyssaroitavana. Pientä jumia taas selän alueella - tuttua juttua. Hurma oli seuraneitinä ja haukkasi mm. fyssaria pakarasta - kauhee peto! Seuraava käynti on joulukuun loppupuolella. 

Viime torstaina oli kauden toiset pitkät teemana toistamiseen "vapaat kädet piiloilijalle". Ressu oli järkännyt jälleen todella hyvät treenit meille. Alueena oli Niipperiläistä taajama-pelto-metsikköä, joka on kuulemma kettujen, supikoirien ja peurojen tyyssija. Ensimmäisistä Lumo kertoilikin kyllä kuuluvalla äänellä... Meille kerrottiin alueella olevan 1-3 maalihenkilöä. Alueelle kävi todella hyvä tuuli lännestä, joten lähdimme kiertämään itärajan kautta. Itärajalta alue rajautui parissa kohtaa ihan jonkun omakotitalon tontille, joten niissä kohdissa kytkin Lumon liinaan. Ekan kerran kerkesin kytkemään Lumon, koira sai heti selkeän reaktion, ja sanoin kartturille, että käydään tarkistamassa. Lumon olemus muuttui niin tyystin, että kyseessä ei voinut olla kettu tai supi, ja laskin Lumon irti. Sinne irtosi pieni ruskea ja kovin karvaton lappalainen, kello kilisten valjaiden valon saattelemana metsään, ja hetken päästä alkoi ilmaisu. Loisto Lumo! Löydön jälkeen palattiin alkuperäiseen etsintäsuunnitelmaan ja jatkettin alue säntillisesti loppuun, jonka jälkeen totesin alueen olevan tyhjä. Näin olikin. 

Palasimme autolle ja saimme uuden tehtävän. Pienen taajamapläntin, joka rajautui kävelyteiden varsille. Tuuli kävi etsintäsuunnitelman tekohetkellä edelleen lännestä, mutta alueelle päästyämme tuulikin idästä. Totesin etten muuta etsintäsuunnitelmaa, sillä alue on varsin pieni, ja saamme sen lyhyessä ajassa käytyä varsin tehokkaasti tälläkin tuulella. Lumo saikin sitten hyvin nopeasti "ajatuksen", ja teki ihmeellisen koukeron kohti kosteikkoa, ohjajaa liinan perässä roikkuen, ja tarkensi hajun pienten kuusien muodostamaan tiheikköön. Siltä löytyi toinen maalimies. Hienoa Pumpanen! Aikaa kului aikalailla tunnin verran koko etsintään, ehkä hitusen reilu. Hyvä treeni, parempi mieli. 

Viikonloppu pyhitettiin perjantaista alkaen hyvälle lenkkiseuralle ja hyville lenkeille. Savu-veli kyläili meillä perjantaista lauantaihin. Oli melkoista menoa kun talossa oli kaksi 17 viikkoista penneliä - voi jösses! Ihmettelen suuresti miten jonkun hermorakenne kestää omassa laumassa kahta saman ikäistä pentua... Lauantaina käytiin tutustumassa useamman tunnin verran isäni kissoihin. Lumosta kissat on ihan jees tyyppejä, Hurmaa jännitti, kuten olin arvellutkin. Haukkui ja murisi kissoille, mutta otti kuitenkin loppupeleissä kovin relasti, ja jossain vaiheessa kissat alkoi kiinnostamaan enempi. Utelias hupsu hönöpentu.

Lumoa väsyttää

Hurma 17 viikkoa

Eilen Hurma pääsi Kaiku-veljen kanssa Petikkoon lenkille ja remuamaan. Lumo sai latailla illan hälytreeniin. Tällä kertaa tapaamispaikka oli Suvelassa. Etsintäalueemme oli Espoon keskuspuistossa, Tuomarilan päädyssä. Ensin hyvää autosuunnistusta etsintäalueelle, ja sen jälkeen valaistujen ulkoilureittien ja pienempien valaisemattomien polkujen ympäröimälle etsintäalueelle. Lumo teki jälleen kivasti hommia. Alueella oli ollut aiemmin toinen koirakko, eli alueella oli myös suhteellisen tuoreita jälkiä. Lumo otti ajoittain jäljen ja vaihtoi ilmavainulle. Viereisellä alueella, tuulen suunnasta, työskenteli toinen koirakko, joten pidin alkuun Lumon liinassa ja käytiin säntillisesti tarkistamassa Lumon reaktioita. Ja aina palattiin etsintäsuunnitelmaan. 

Alueen itärajalla oli jonkun verran korkeuseroa ja etelärajalla jyrkänne. Lumo työskenteli tässä vaiheessa irti. Sai selkeästi aina hajunhäivähdyksiä, joita kävi tarkistamassa. Olimme melkein alueen itärajan loppupuolella, kun Lumo irtosi etelärajaa kohti. Aiemmista treeneistä oppineena lähdin koiran perään, jotta voin seurata sen reaktioita siinä määrin kuin niitä pimeässä nyt pystyy näkemään (se tunne kun koira irtoaa 150 metrin päähän ja aloittaa ilmaisun on mulle vähän liian tuttu...). Hajuahan Lumo työsti. Kartturi oli tässä vaiheessa jäänyt jälkeen ja huutelin, että tulee perässä. Kerkesin kertaalleen viheltämään pilliin kun jäin Lumosta jälkeen, ja kun koira ei palaa, niin se on satavarmasti hajulla. Hetken päästä alkoikin ilmaisu. Todella hyvää työskentelyä Lumolta. Rämmin kohti haukkua, kartturi rämpi jossain kauempana. Otin koiran hallintaan kehujen kera, puhuttelin kadonnutta ja samalla kaivoin taskusta Lumolle palkkaa. Hoputin kartturia paikalle. Tosi hyvä treeni kaikin puolin. Lyhyt, mutta hyvä. Etsintäaika oli varmaan 15 minuttia. Lumo oli käyttäytyny maalimiehellä hyvin. Ilmaisu alkoi hyvin, ja maalimies oli jossain vaiheessa alkanut "nykimään" ja "nytkähtelemään", ja kertoi koiran muuttaneen haukkuaan tässä vaiheessa hitusen käskevämmäksi tai hoputtavammaksi. 

Seuraavat hälytreenit taitaa olla vasta tammikuussa. Seuraavat pitkät on joulukuun puolen välin paikkeilla, jolloin ajattelin pyytää noin parin tunnin kestoista etsintää. Puolikkaita taitaa olla tarjolla jo hälytreeniä aiemmin, samoin rakennusetsintää. Muutoin panostan Lumon kanssa perustreeniin, joka tulee painottumaan motivaatioon, ilmaisuun ja ylipäänsä "hauskuteen". Pitkiä tulee varmasti muutoin olemaan kerran kuussa metodilla, jolloin treenataan kestävyyttä. Hurma etsii talven aikana nenäänsä, eli Hurman treenit painottuu tuuli-ilmaisuihin ja nenänkäyttöön, super mukaviin maalimiehiin ja sitä mukaan kun nenätyöskentely ja maalimiesmotivaatio vahvistuu siirrytään varmaan hiljalleen pistoihin. Ilmaisua alan tässä jossain vaiheessa opettamaan temppuna. 

Kauden 2013 tavoitteet on Lumolle hyväksytty taidontarkituskoe hausta ja mahdollisesti raunioiden loppukoe. Sekä se hälytyskelpoisuuskin siintäisi silmissä. Hurman kohdalla on tavoitteena luoda hyvä ja pitävä pohja pelastuskoiran uralla. Hallintaa ja tottista pitää motivoitua myös treenaamaan enemmän molempien kanssa. 

Lammenvahdit...

Hurma ja Kaiku - sisko ja sen veli

"Hei Valonkantaja, viaton et ole sinäkään" (etkä siltä juuri nyt näytäkään...)

Hurma ja Kaiku leikkii... Huomatkaa Hurman harva hammasrivistö

 

Hurma 16 vk - Äiti, äiti! Mullei oo hampaita!

Hurma aloitti 16 elinviikollaan on "eskarilookin", eli hampaiden vaihtamisen. Tiistaina hälykokouksesta kotiin tullessani tein hupaisan huomion tämän harvahampaan purukalustosta. Aika pähee. Uutta leegoa pukkaa jo. Hus pois naskalit!

Hurmalla oli tänään 16 viikkoispäivä ja painoa oli 9,4kg kotivaa'alla, eläinlääkärin vaaka "väitti" eilen samaa lukemaa, tänään illalla tasan 9 kg. Kennelköhästä huolimatta palvelusväen tarjoama menu on maittanut, lukuunottamatta tämän aamuista.

Levon jälkeen liikettä niveliin ja rokotusreaktio

Team HurLum on toipunut. Köhimiset on köhitty. Hurman yskä kesti edellisestä sunnuntaista suunnilleen seuraavaan keskiviikkoon, Lumo aloitti keskiviikkona ja lopetti perjantain lauantain aikana.

Viime viikko oltiin pakkolevossa, ja Team HurLum teroitti purukalustoaan ahkerasti ydinluihin. Kierrettiin kyllästymiseen asti korttelia remmissä. Loppuviikosta Hurma-Hurkki-Parkki-Purkki alkoi olemaan sen verran poweria täynnä, ettei remmi meinannut riittää neidin hepuloidessa. Emäntä osallistui täyslepoon sunnuntaina vietettyään vähän turhan vauhdikkaat, ja kosteat, pelastuskoirayhdistyksen kaudenpäätökset. Monia asioita on kyllä vuoden mittaan treenattu, mutta toi viihdepuoli ilman koiria, ja etenkin autoa, on pikkasen jäänyt unohduksiin. No, eipä sillä, en sitä aio kyllä ahkeraan treeniohjelmaan kyllä ottakkaan...

My Girls

Alkuviikosta alettiin hissukseen tekemään pidempää lenkkiä. Kovin kummoinen ei sen pidemmän lenkin tartte toki viikon korttelin kiertämisen jälkeen olla... Mentiin hissun kissun haahuillen, ja tytöt saivat olla vapaana. Kävin ulkoiluttamassa samalla kameraa, sillonhan ei tosiaan lenkkeillä vaan enemmänkin haahuillaan.. Keskiviikkona Naavisemon räkänokat, kennelyskän sairastanut sisarusparvi, kera emänsä ja kennelyskään koskaan sairastumattoman (mutta niin suurella todennäköisyydellä kantajan) Aidan kokoontuivat Kellonummelle ja tekivät mukavan lenkin illan pimeydessä. Torstaiaamuna ajeltiin, puolitoista viikkoa sairastumisen jälkeen ja viikko oireiden loppumisesta, ottamaan Hurmalle tehosterokote. Kaikki hyvin, Hurma oli taas super reipas, tutki eläinlääkärin huoneen läpikotaisin eikä toimenpide tuntunut missään. Vartin notkumisen jälkeen suunnattiin taas Kellonummelle nauttimaan aurinkoisesta marraskuisesta säästä, tällä kertaa räkänokkasisko Raakun kanssa. Valokuvailua ja hidasta haahuilua - pennut toki riekku. Useampi tunti otettiin välissä lepoa ja illalla käytiin vielä kiertämässä Petikon lenkki.

Valokuvaukselliset...

Tänään käytiin aamusella pikainen pissilenkki, tultiin kotiin syömään aamuruoat, sulateltiin tovi ja ajeltiin ennen puolta päivää taas Oittaalle lenkille. Hurma yllättäen nyrpisti aamulla kirsuaan Muschin nautasikajauhelihalle puurohöysteellä. Ei ole ollut Hurkin lempparia aiemminkaan tuo nautasika, joten tarjosin tilalle kuivamuonaa, jonka söi. Pohdin, että energiaa on ihan hyvä olla kun kerran meinataan tehdä lenkkiäkin.. Auto on Hurman toinen koti, eikä Hurma ole ikinä voinut autossa pahoin. Perille päästyämme oli kuitenkin oksentanut sulamattoman ateriansa häkkiin.. Noh, sattuuhan sellaista. Tehtiin muutaman tunnin lenkki. Etenemisvauhti ei ollut huima, ja sehän sopii toipilaille, lenkkiseura oli hyvää ja koirilla oli kivaa. Hurmalle maistui lenkillä namit, oli reipas joten en ollut pennusta huolissani. Kotiparkkiksella oli sitten lenkkinamit takaluukussa. Hurmaa väsytti. Ajattelin sen johtuvan lenkistä ja keräsin kaikki koirien ventakarvat, taljat yms. kotiin pesuun.

Kotona tarjosin Lumolle Dentasticksin ja Hurmalle vähän kuivamuonaa, kun kaikki aiempi oli tullut ulos. Söi, muttei Hurmamaisesti. Pakkosyötin hitusen Nutriplus geeliä. Tytöt otti tovin lepoa ja itse yritin orientoitua siivoamiseen.. Hurma vaikutti jotenkin oudon väsyneeltä. Kyllähän pennut väsyy ja nukkuu, mutta joku ei ollut Hurman väsymyksessä normaalia Hurman väsymystä. Soittelin eläinlääkäriasemalle ja kyselin oksentelusta. Hoitaja puhelimessa oli sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa voi enää johtua rokotuksesta. Intin hieman vastaan, että eihän siitä ole kuin vuorokausi, mutten sitten jaksanut. Ihan sama. Päätin hetken päästä mitata Hurman lämmön. Jossain takaraivossa jyskytti kaikki kauhutarinat kennelyskän jälkisairauksista ja keuhkokuumeesta, vaikkei Hurma ollut yskinyt yli viikkoon. Mittarilukema oli 40 astetta. Soitin uudelleen eläinlääkäriasemalle. Tottakai siellä vastaa eri hoitaja. Selitän taas samat tarinat ja sain ajan kuudeksi. Emännän toimintakyky lakkasi siinä silmänräpäyksessä siivoamisen suhteen, joten päädyin hetkelliseen toimintakyvyttömyyden tilaan.

"Ilmankos se on niin hyvä kun sillä on kaksi kuonoa..."

Noora ja Aida lähti meidän kaveriksi eläinlääkärireissulle. Otin matkaan lasipurkin, johon yritin metsästää valmiiksi pissanäytteen. Melko heikolla ja säälittävällä lopputuloksella - mitätön tippa, mutta saatiin siitä kuitenkin pikatesti. Pissan ominaispaino oli korkea, samoin pH (8,5) mutta ei mitään tulehdukseen viittaavaa. Sanoin, että Hurma ei ehkä ole oikein juonut tänään ja, että emällään on yhtälailla ollut korkea virtsan pH ilman mitään  selittävää syytä. Kerroin mitä koirani syövät, ja keskusteltiin, että ehkä johtuu ruokinnasta ehkä ei. Mutta pissa ei ole oireilun syy. 

Eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen. Kuunteli sydämen, keuhkot, katsoi silmät, korvat, hampaat ja mittasi lämmön 39,6. Keskusteltiin eilisestä rokotteesta ja, että Hurma oli ollut jees koko eilisen päivän. Ihan alussa käytiin läpi myös edellisen viikon kennelyskä ja eläinlääkäri päätyi diagnoosissaan viivästyneeseen rokotusreaktioon. Mahdollisesti sairastettu kennelyskä ja rokote yhdessä olivat liikaa Hurman elimistölle, ja siitä aiheutui pahoinvointi ja nousi kuume. Toisin kuin hoitajan mielipide puhelimessa, niin eläinlääkärin mukaan tämän tyyppiset rokotusreaktiot ovat tyypillisiä yhdestä kolmen vuorokauden kuluessa rokotuksesta. Ekasta rokotuksesta ei tullut mitään. No, ei tosin ollut sairastanut kennelyskääkään.. Mikäli toipuu nyt hyvin, eikä tule takapakkeja niin parin viikon päästä saa rabiesrokotuksen. Ja note to self: otetaan Hurman kanssa kevyemmin rokotuspäivä ja sitä seuraava päivä... (Yhdelläkään aiemmalla koirallani ei ole vastaavaa tullut, eikä meillä ole rokotuspäivinä säästelty sen kummemmin...) 

Hurma sai Cerenia pahoinvointilääkepistoksen sekä Norocarp-tulehduskipulääkettä injektiona. Kotiin saatiin muutama Cerenia tabletti ja Rimadyliä. Kotimatkalla kaksijalkaiset ruokkivat itsensä epäterveellisellä pikaruoalla, kiersimme kotikorttelin ja tulimme koko poppoo meille. Hurmalle maistui ruoka, puruluut, aikuisia koiria oli kiva härkkiä ja ihmisiä purra - Hurma oli taas Hurma. Emännät joivat sivistyneesti teetä ja lukivat koiralehtiä - hirmu sosiaalista...

Hurma-Härkki-Hurkki-Narkki-Parkki-Purkki aka Lapinpöllö

Huomenna mennään laittamaan rauniokausi pakettiin. Aamusta mittailen Hurman lämmön, ja mitä luultavimmin Hurkki saanee lähteä matkaan. Lumo ainakin tulee tekemään jonkin kevyen treenin. Hurman tilannetta katsellaan aamusella. Sunnuntaina on hälypuolikkaat ja hakutreenikauden paketointi. Epäviralllisestihan me treenataan koko talvi jokusen viikon lomaa lukuunottamatta.