Kulunut
viikko on mennyt emännän ollessa sairaslomalla. Nihkee flunssanryökäle
on pitänyt lämmön tasaisesti siellä 37 asteen paremmalla puolella, ja
olo on ollut vaihtelevan puolikuollut. Perussettiä siis tämän
ihmisyksilön sairastamisrintamalla. Noh, Lumo ei emännän sairastamisesta
ole pahemmin kärsinyt.. Kotona on ollut seuraa, ja ulkoiltukin on
voimien mukaan, ja ehkä enemmänkin mihin voimat ovat rehellisesti
riittäneet. Neidin juoksutkin kun alkaaat olemaan "menneen talven lumia"
, niin neiti on saanut päästellä vapaana menemään.
Maanantaina
käytiin Buranan voimin Murren Murkinassa ostoksilla. Murkina-reissusta
oli Nooran kanssa sovittu jo usemapi päivä etukäteen, ja koska kuumetta
alentavat lääkkeet on keksitty, niin visiitti tehtiin. Ruokavarastoja
sinne mentiin ensisijassa täydentämään, ja kerran kun oli koirakin
matkassa, niin sovitin Julius K-9:n valjaita Lumolle hakukäyttöön.
Valitettavasti nuo alkujaan suojeluun tarkoitetut valjaat eivät oikein
passanneet neidin rakenteelle, niin säästin reilu 40€ ja matkaan
lähtivät pk-ritsat, jotka sitten kotona viritettiin viikon aikana
mieleisiksi. Jos ja kun me joskus pk-puolella mahdollisesti , ehkä
kisataan, niin siihen tarkoitukseen hankitaan sitten "pimppaamattomat"
ritsat. Eivät nuo nyt niin tyyriit ole (verrattuna noihin Julius K-9
valjaisiin, niin lähes ilmaiset). Mutta lähtökohta on pelastuskoirailu
pelastuskoiraliiton alaisessa yhdistyksessä. Jep. Perjantaina iltana
eksyin Espoon lemmikkieläinpisteeseen rasvaostoksille, ja sieltäpä
löytyi vallan hyvänoloinen valopanta, joka sai meiltä uuden kodin. Pantaa tulikin testattua perjantaina heti shoppailun jälkeen Pitkäjärven jäällä. Hyvin näkyi Lumo. Mukana oli pitkästä aikaa Ninnu ja Dante. Lumo oli sitä mieltä, että
Dante on edelleen jees jätkä, mutta tiettyjen asioiden suhteen pahasti
myöhässä.
Pimpatut pk-ritsat karhunkellolla, takavalollla ja ESPY:n merkillä
Hyvin istuu, ja malli näyttää melko vakuuttavalta pelastuskoiran alulta
Valopanta
Dynavet Luminous valopanta, ei glowstick...
Viikon
aikana Lumo on päässyt ulkoilemaan Peiqin ja Aidan kanssa muutamaan
otteeseen, kerran Keiran kanssa ja kerran Danten. Aamulenkeillä omilla
hoodeilla ollaan törmätty muutamiin kivoihin koirakavereihin.
Pitkäjärven jäällä ollaan käyty kolmeen otteeseen, pari kertaa
Silvolassa ja muuten sitten näillä omilla nurkilla. Lauantaina meidät
oli kutsuttu isälleni syömään, ja siellä Lumon ilona ja ihmeteltävänä
oli Väinö-kissa. Hyvin on onnistuttu sosiaalistamaan tuo Lumotus myös
kissoihin. Lumolla ja Väinöllä menee nimittäin ihan jees. Väinö on
reipas, vajaa vuoden ikäinen maatiaskatti, ja Lumon kanssa ovat
tutustuneet Väinön ollessa ihan pentu. Alkuun on aina sellasta leikin
tynkää: Väinö härkkii ja juoksee karkuun, Lumo lähtee perään.. Tarkkana
on oltu sen suhteen, ettei homma mene jahtaamiseksi. Väinö läpsii Lumoa,
ja eilen puri kaveriaan hellästi korvasta. Lumon syödessä lampaanluuta Väinö meni lähistölle kärkkymään, ja Lumo
koiramaisen asiallisesti ilmoitti, ettei hänen ruoalleen ole tulemista.
Myöhemmin kaverukset söivät yhtä aikaa Väinön kupilta raakaa sydäntä,
makasivat peput vastakkain matolla ja Lumo tassutteli Väinöä ja Väinö
puolestaan "läpsi" Lumon tassua.
Sunnuntai-iltana,
eli tänään, oli sovittuna hakutreenit Histan suunnalle. Ilma vaan ollut
viimeisen parin päivän aikana melko raaka. Pakkasta -16 ja -20
paikkeilla ja päälle suhteellisen napakkaa tuulta. Viime yönä
etelä-Suomen yli pyyhkäisi uutisten mukaan talven voimakkain myrsky, ja
tänään elohopea on ollut -16 asteen paikkeilla ja tuulta 6m/s. Eli
pakkasenpurevuus todellisuudessa on siellä -25/-26 asteen paikkeilla.
Treenit päädyttiin perumaan, ensimmäistä kertaa tänä talvena. No,
lenkillä oli joka tapauksessa käytävä, ja palkkapurkitkin oli pakattu
valmiiksi jo eilen. Pyysin onnistuneesti Mikon mukaan, lenkille ja
mentiin lähimetsikköön treenaamaan ilmaisua. Lumolle tuulen suunta ja
tähtien asennot olivat tänään ilmeisen suotuisat, sillä neiti ilmaisi
eri hienosti! Purkki pidettiiin esillä, ja maalimies oli tapansa mukaan
passiivinen. Tänään ei haettu sijaistoimintoa työntämällä päätä hankeen
tms. vaan katse oli purkissa, haukku alkoi heti, neiti pysyi hyvän
matkan päässä ja olin ohjeistanut Mikkoa siirtymään "piilosta" pois
palkatessa Lumon. Hirvittävä into tuolla otuksella oli päällä. Jotain hyvää näissä juoksuissa on ollut, nimittäin ruoanarvostus on
kasvanut. Toivottavasti ensi viikon keskiviikkona ja sunnnuntaina
päästään taas treenaamaan. Ensi sunnuntaiksi olen sopinut Lumon
kasvattajan kanssa, että mennään katsomaan Lumon äitiä Unnaa ja hänen
neljää muutaman viikon vanhaa penneliä. Tämä kaipaa näet pennun tuoksua
ja tuhinaa, ja eipä siitä pienillekään ole haittaa, että heitä käydään
vähän rapsuttelemassa.
Fiilistelykuvia:
Keira-porotus ja Lumo Silvolassa
Lumo ja Peiqi Pitkäjärven jäällä
Koiran iloa!
Freedom!
Lumo The Lumikuono
