27.9.2012

HurLumHei

Päivitellääs näin räkätaudin ja antibioottikuurin voimin vähän meidän kuulumisia, kun kerrankin järki vei voiton ja päätin jäädä kotiin potemaan hälytreenien sijaan... Ketutus on melkoinen, mutta ehkä näin toista viikkoa kipeenä sitä alkaa jo hiljalleen tämäkin tyttö nöyrtymään taudin edessä... Ja tosiaan ne vähäiset voimat käytin sitten tyttöjen lenkittämiseen. Omaan räkätautisen tahtiini, joka oli melkoisen hidas, niin hidas, että Hurma, huomenna 10 viikkoa veteli viisi kilometriä ihan omin jaloin...

Viime viikon torstaina käytiin treffaamassa Lumon poikaa, Hurman veljeä, Savua Pitkäkoskella. Penneleillä oli lystiä. Parisen tuntia tyypit rallasi ja riekku metsässä. Lumokin vähän leikitti lapsiaan. Hurma oli sen verran finaalissa reissun jälkeen, että kotiparkkiksella kun nostin neidin autosta, tyyppi vetäsi kerälle takarenkaan viereen...

Hurma ja Savu
Torstain Korrit jäivät räkätaudin takia väliin. Olo oli iltapäivästä sen verran nihkeä, ettei puolentoista tunnin seiskoskelu tuulisella aukiolla oikein houkutellut. Ja oma vetämättömyys olisi vaikuttanut koiraankin treenin aikana.

Lauantaina Lumon tytär Raakku kävi meillä puolipäivähoidossa. Kaksi yhdeksän viikkoista penneliä piti melkoisia bileitä näissä neliöissä.. Käytin Lumon aikuisten koirien lenkillä ja sillä välin kepo oli estänyt, siivonnut ja korjannut yhden vesivahingon - kaikki vesikupit oli siis fiilistelty pitkin lattioita.  Lauantaina alkuillasta Naavisemon parkkipenneliviisikko tapasi Kellonummen metsissä. Tiedossa oli kaksi ja puolituntia hillitöntä riekkumista ja leikkimistä. Emännät ja isännät innostuivat pienen metsätuokion aikana poimimaan mukavan määrän suppilovahveroitakin.

Hurma ja Raakku
Sunnuntaina hakuiltiin. Tällä kertaa treenattiin Veikkolassa. Juha oli suunnittellut treenin, jonka ilomielin ostin. Lumolle otettiin kolme aluetta, jokaisesta löytyi maalimies. Alueet olivat maastoltaan vaihtelevia. Ensimmäinen oli melko perusmetsää, maalimies vähän suojaisammassa piilossa. Toinen alue oli pusikkoa, tiheää nuorta koivikkoa, vattupuskaa, pientä mäntyä, korkeaa heinikkoa. Maalimies taas suojaisammassa paikassa. Kolmas alue oli sellaista puolitoistametristä heinikkoa, jossa kasvoi pieniä mäntyjä, lupiineja.. Maalimies oli aikalailla alueen keskivaiheilla mäntyjen katveessa. Sää oli tuulinen ja sateinen.

Lumo teki kivasti hommia. Irtosi hajulle ihan ok. Ilmaisut olivat passelit. Ainahan on tietenkin parantamisen varaa. Mutta pätevä Pumsii.

Hurman syksyn lapsitreenien teemana on nenän löytäminen. Tai no nenähän Hurmalla toimii, mutta saadaan yhdistettyä siihen nenän käyttöön se ihmisen haju ja assosiaatio siitä, että metsässä reagoidaan ihmisen hajuun. Ja ihmisen haju on super kiva asia! Tuuli-ilmaisuja siis, sosiaalista mukavaa kanssakäymistä ja herkkuja. Viime viikkoiseen nähden Hurma oli todella reippaalla tuulella. Neiti sai taas ihastella idolinsa Rae-lapukan työskentelyä ja treenin päätteeksi kävi vähän vetämässä Raen sukkapallostakin.

Tuo tuoksu nenässäni - mikä se on?
Tiistaina oltiin taas raunioilla. Hurma näki ennen treenejä veljensä Kaikun ja Karun. Tyypit kävi valloittamassa vähän metsää ja raunioita ennen treenejä. Lumolle jatkettiin treeniä viime viikon tapaan. Tällä kertaa treenin idea oli saada koiralle vahvistettua sitä, että jos on kaksi hajua päällekkäin ja joista ilmaisee molempia, niin palaisi myös siihen toiseen. Ja näinhän se meni. Pums oli kovin taitava. Treenit oli jälleen tosi nopeat, joten ensi viikolla ajatuksena on tehdä loppukokeen omainen treeni. Haastetta siis enemmänkin ehkä ohjaajalle, ei niinkään koiralle. Ehkä.

Eilen Hurma kävi hakemassa itselleen leikkikaverin Rymättylästä. Oltiin siis seuraneiteinä ystäväni avopuolisolle, joka haki ystävälleni bordercolliepennun Hopeaketun kennelistä. Hurmis matkasi pari tuntia ees sun taas lungisti autossa, omassa häkissään torkkuen. Hopeaketun pihalla luuli kuolevansa, kun nuori bordercollie uros tuli tutustumaan. Haukkui kahdeksalle pennulle pentujen ollessa pihalla isossa aitauksessa, äitikoira oli juurikin niin äidillinen kuin pitää, Hurmaa ei jännittänyt. Sisällä leikitti Sukkaa, oikein komensi leikkiin. Oli sangen tyytyväinen itseensä kun Sukka nappasi persvilloista... Pissi paperille ja retuutti lampaantaljaa.. Takastulomatkalla nukkui autuaasti selällään...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti