Treeniputkessa

Sitä ollaan taas oltu treenimielellä. Joten jospa näin tilanteen salliessa päivittelis blogiakin vähän useammin.

Sunnuntaina tarjoiltiin illansuussa hakutreenit. Koska ainakin omissa sekä Lumon kuvitelmissa meillä ollaan vähintäänkin tukevasti valeraskaana, ajattelin jättää nostattavat pistottamiset ja megapinkomiset väliin ja tehdä partiointitreeniä asian, siis tiineyden, varmistumiseen saakka.. 

Alue oli jossain määrin tallattua, yksi koirakko oli ollut alueella ennen meitä. Halusin hyödyntää alueen maastonmuotoja eli maalimiehistä pari oli jyrkänteiden alla. Tavoitteena oli saada aikaan jonkinlaisia "hajutyhjiöitä". Ehkä ei taidettu ihan onnistua.. Alkuun etsittiin jonkun verran tyhjää. Pinkomiseen sen verran, että sillehän ei minkään voi kun nousee, niin nousee. Koiran mielentila siis. Lumo oli ihan intona ja pinkoi menemään minkä kerkesi. Mikä oli sinällään hyvinkin jännittävää, niin Lumo tavallaan jopa kuunteli ja oli melkoisen kivasti ohjattavissa. Ensimmäinen maalimies nousi "tyhjän" etsimisen jälkeen. Maalimies oli kadonnut jyrkänteen alle. Lumo fiksuna likkana pyrki tuulen alle, ampaisi kuin raketti kallionrinnettä ylös ja alkoi ilmaisu. Ohjaajan oli taas vaikea hahmottaa kuuluuko haukku kalliorinteen päältä vai alta, joten kiipesi ylös, suunnistin kohti haukkua ja päädyin jyrkänteelle, jonka alla oli maalimies ja haukkua paukuttava Lumo. Se siitä hajutyhjiöstä. Se siitä rauhallisesta etsimisestä. Se siitä aivopähkinästä.


Jatkettiin etsintää, Lumo liikkui ja teki kivasti hommia, sai hajun ja taas mentiin. Toinen maalimies oli alueen toisella laidalla, jyrkänteen alla tämäkin. Pinkoi ihan suorilta maalimiehelle. Kuulemma rytinä oli vaan käynyt kun koira oli tullut siihen. Ilmaisu oli taas oikein hyvää, tahdikasta haukkua. Great! Kolmas maalimies olikin sitten siinä mielessä jännittävä, sillä kukaan ei tiennyt missä tämä oli.. Onhan se vähän vaikeaa ohjata koiraa, jos olettaa alueeksi jonkun, ja maalimiehen olevan sillä. No, tästäkin selvittiin. Oikeastaan näin itse maalimiehen kuusen alla makoilemassa ja lähdin sitä laajasti kiertämään, ja Lumo nappas hajun ihan itsenäisesti. Hyvät haukut sai viimeinenkin maalimies. Hyvä treeni, parempi mieli.

Tiistaina raunioilla tunkeuduttiin. Tällä kertaa tehtiin vähän eri tyyppistä "rakotunkeutumista" älläputken suulta. Lumolla nyt yleisesti tunkeutuminen ei ole ongelma, mutta pohdittiin kuitenkin vähän isontaa itse rakoa jos Pumsii on oikeasti pieniin päin (ei tarvi niin ängetä...). Korjattiin kuitenkin helpotusta tunkemalla rakoon styroksia ja tyhjiä pulloja - hyvin tunkeutui. Tehtiin muutama toisto ja viimeisellä maalimies meni kauemmas putkessa ja Lumo sai ilmaista. Motivaatio oli taas aikamoinen, hyvä ilmaisu ja oikein hyvä treeni.