Raunioita

Tiistaina taas raunioiduttiin. Teemana ohjattavuus. Alue käytiin palasina läpi, eli maalimiehet otettiin yksitellen.  Ilmaisut otettiin lyhyinä, kriteerinä hyvä sarja.

Lumo oli jälleen intoa piukassa. Ensimmäinen maalimies oli yläkasan päädyssä. Koira sai hajun jo radalle tultaessa. Pääsi etsimään. Vauhtia oli taas vähän enemmän kuin tarpeeksi ja ohjaajalla liimaa saappaiden pohjissa. Pari kertaa livahti vähän alueen ulkopuolelle, mutta tuli nopeasti kutsusta takaisin. Työsti hajua. Tuuli oli ihan kohtalainen, ja ylöspäin aukeavassa törpössä, jonka kansi oli hieman raollaan, olevan maalinaisen haju leijaili ylöspäin. Motivaation ja vauhdin ollessa kunnossa, mutta järjen puuttuessa, Lumo kiipesi noin parin metrin korkuisen muurin päälle.. Sydämentykytyksiä saattoi tulla ohjaajalla ihan muutama ylimääräinen kun lapinkoira tepsutteli muina koirina tuon korkea ja kapean muurin päällä edes takaisin. Totesi onneksi melko pian, ettei hajunlähde siellä ollut ja tuli samaa, turvallisinta reittiä takaisin kuin oli sinne mennytkin. Törmäsi sitten samantien hajuun ja se oli siinä. Toki kun raunioilla ollaan, niin sinne piiloon piti yrittää väkisin mennä, raapi ja kaivoi piilon kantta ja mölisi samalla. Aika perinteinen tunkeudu-raunioilla-ilmaisu.

Seuraava alue oli yläkasan loppu. Alustoilla mentiin taas vauhdikkaasti, ohjaaja liikkui kuin täi tervassa, tai ennemmin oli siis lähes liikkumatta. No, vaikeahan sitä koiraa on liikkeellä ohjaa jos sitä liikettä ei ole.. Lums huiteli kasalla, kävi vähän taas viereisellä, mutta palasi takaisin ja työsti alhaalta tulevan hajun, ja varsin näppärästi mahtui maalinaisen kanssa samaan piiloon. Vähän piti suukotella ja pahoitella kun tila kävi hieman ahtaasti, mutta ilmaisu oli melko passeli. 

Kolmas alue oli alakasan oikeapääty, yläkasalta katsottaessa. Liikuimme suhteellisen hallitusti ja lähes yhdessä alueelle, ja Lumolla olikin jo haju kun sen lähetin. Suorilta maalinaiselle, vähän raskas pressuntapainen hidasti pääsyä, mutta siitä suoriuduttiin varsin mallikkaasti. Haukut päälle, ja se palkka saatiin kaiketi kädenmitan päähän, mutta maalinaisen sylissä istuen... Oho, hupsis. Tästä annoin ystävällisen palautteen maalinaiselle loppupalaverissa ihan siksi, kun Lumolla ei kauheesti ole ongelmana tuo liki meneminen, ennemminkin juuri päinvastoin..

Neljäs maalihengetär oli alakasaa eteenpäin. Lähetys oli huono, hyi törppöä ohjaajaa, ja koira lähti samassa rintamasuunnassa suoraan kasojen väliselle tielle kuin ohjaaja itsekin. No, ei se mitään, visiitti keskikasalla ja sieltä nappasi hajun ja viimeinen löytyi alakasan kupeessa olevan kuusen juurelta. Tämäkin haukuttiin kelvollisesti ja ilo oli ylimillään.

Summa summarum: koira on ohjattavissa, mikäli ohjaaja vain koiraansa ohjaisi ja olisi tilanteen tasalla eikä totaalijäässä.. Koiralla on kirsu auki ja napsii hajut kyllä hyvinkin kelvollisesti. Koira on hyvä ja erittäin kehityskelpoinen. Ohjaaja tarvii apuopetusta ja vertaistukiryhmän.

Jatketaan samalla teemalla.